”Kyty kyinä kynnyksellä, nato nauloina pihalla”, riimitellään aviomiehen veljestä ja sisaresta Kalevalassa. Kertoo hienosta ilmaisuvoimaista, että tällaisille sukulaisuussuhteille on keksitty ihan omat nimensä. Myös käly, vävy ja lanko ovat käyttökelpoisia, sanoja – mutta en minä niitä kyllä käytä.
Sanat ovat tapa ottaa todellisuutta haltuun.
Sen sijaan elämässäni on lukuisia ihmisiä, joiden kohdalla kaipaisin tarkkaa termiä kuvaamaan meidän välistä suhdettamme. Joukkoistetaan vähän: voisitteko keksiä minulle esimerkiksi näihin tilanteisiin hyvät termit? Saa käyttää mielikuvitusta!
Minulla on neljä ihanaa kummilasta, ja heillä on yhteys toisiinsa minun kauttani. Miten heidän suhdettaan voisi kuvailla toisilleen? Kummiserkut? Entäpä mikä on kummilapseni ja oman lapseni suhde? Kummisisar? En tiedä, keksikää!
Ystäväni Erkka on 35-vuotias mies, jolla on tapana viedä toisen ystävän 3-vuotiasta lasta jalkapallotreeneihin. He pitävät toisistaan paljon. Erkka ei ole lapsen kummi, mutta ystävä ei oikein tunnu osuvalta sanalta kuvaamaan Erkan ja 3-vuotiaan suhdetta. Mitä he ovat toisilleen?
Toinen ystäväni Raisa on eronnut lastensa isästä Antista. Raisa ja Antti ovat edelleen hyviä ystäviä ja tekemisissä toistensa kanssa – muutenkin kuin vain lasten vuoksi. ”Entinen puoliso” tai ”ex” viittaa liikaa siihen, että koko ihmissuhde olisi päättynyt. Parisuhde on, mutta ihmissuhde jatkuu. Myös ”lasten isä” on ontuva siinä mielessä, että se viittaa vain yhdessä saatuihin lapsiin, muttei nykyisen suhteen tilaan.
Olisi helppo tuhahtaa, että miksi tällaisilla asioilla pitäisi vaivata päätänsä, sen kun selittää kuvion uudelle ihmiselle. Mutta kyllä sanoilla on väliä.
Ihmissuhteista tietokirjoja kirjoittanut Mirja Hämäläinen kuvaa, että sanat ovat tapa ottaa todellisuutta haltuun. Hän kertoo, että monisuhteisuuspiireissä ihmissuhteita kuvaamaan on keksitty nimityksiä paljon. Vaikkapa metamuru (veikeä käännös sanasta metamour) tarkoittaa oman kumppanin kumppania. Telemuru taas on kumppanin kumppanin kumppani. Jonkun mielestä tällaiset termit ovat kikkailua, minun mielestä ne lisäävät kielemme ilmaisuvoimaa.
”Kun asia nimetään, se tulee todellisuuden osaksi”, Hämäläinen sanoo.
Jotkut termit ovat vanhentuneita ja niihin on tarttunut kitkerä sivumaku.
Ihmissuhteet ovat moninaistuneet viimeisten vuosikymmenien aikana paljon. Moni jakaa arkensa enemmän ystäviensä kuin sukulaisten kanssa. Puhutaan valitusta perheestä, jossa tärkeät ihmiset ovat ystäviä, jotka ovat tarttuneet mukaan elämän varrella.
Jotkut termit taas ovat vanhentuneita ja niihin on tarttunut kitkerä sivumaku. Kun ihmiset eroavat, aloittavat uusia ihmissuhteita ja saavat lapsia, tarvitaan lisää käyttökelpoisia ja neutraaleja termejä.
Minun ei tulisi mieleenkään kutsua isäni puolisoa äitipuolekseni, vaikka hän on minulle rakas. Hän ei ole äitini, eikä hän ole millään lailla puolikas minulle. Eivätkä ole isäni ja hänen puolisonsa lapsetkaan – en ole koskaan kutsunut heitä sisarpuoliksi vaan sisaruksiksi. Tosin jollain lailla haluaisin kyetä ilmaisemaan, etten ole asunut heidän kanssaan. He syntyivät vasta, kun olin aloittelemassa omaa aikuisuuttani. Bonusäitikin on siinä mielessä hankala, että isän puoliso tuli elämääni minun ollessa 14-vuotias.
Väärät nimitykset voivat aiheuttaa turhaan pahaa mieltä ja hämmennystä. Eräs kertoi, että kun hänen vanhempansa erosivat 1990-luvulla ja isä meni uudelleen naimisiin, hän saattoi käyttää sanaa äitipuoli kavereille puhuessaan. Kun hänen oma äitinsä kuuli tästä, tämä pöyristyi ja sanoi, että saa sanoa pelkästään ”isän uusi vaimo”. Tämä taas vaikutti paljon tapaan, jolla laajasta perheestä pystyi kertomaan.
Onneksi kielemme on rikas ja siihen on helppo keksiä sanoja. Eräs kertoi, että heidän kaveripiirissään ystäväperheiden lapset kutsuvat toisiaan nimityksellä merkku eli melkein serkku. Tuntevat olevansa läheisiä koska ovat tunteneet vauvasta asti.
Kuulisin tällaisia termejä mielelläni lisää, antakaa tulla!
Julia Thurén
Kirjoittaja pitää Melkein kaikki perheestä -podcastia Yle Areenassa. Hän suosittelee kuuntelemaan erityisesti Mitä kaikkien pitäisi oppia eronneilta vanhemmilta? -jakson, joka tuo esiin sitä, miten avioero voi myös laajentaa ihmissuhteiden verkostoa.
