Aki Kaurismäki valloittaa maailmaa, mutta otetaan nyt ihan rauhassa.
Arvostettu Time-lehti julkaisi perjantaina 1. joulukuuta vuoden parhaiden elokuvien listan. Kriitikko Stephanie Zacharekin kokoaman listan ykkösenä komeili Kaurismäen Kuolleet lehdet, joka sai Yhdysvaltain-ensi-iltansa 17. marraskuuta.
Elokuva jätti taakseen Bradley Cooperin Oscar-ennakkosuosikin Maestro ja Martin Scorsesen suurtyön Killers of the Flower Moon.
– Elokuva ammentaa niin paljon elämää pienistä ilmestyksistä, jotka muodostavat ihmisyyden ytimen, perusteluissa kirjoitettiin.
Time ei ole elokuvalehtenä maailman merkittävimpiä, mutta kehuja on tullut Yhdysvalloissa kaikkialta. Vulturen Bilge Ebiri sanoo elokuvan ”repivän katsojan kappaleiksi”. New York Timesin Manohla Dargis kiittelee herkkyyttä, jolla Kaurismäki saattaa päähenkilönsä yhteen. The Atlanticin David Simsin mielestä Kuolleet lehdet on yksi purevimmista modernia elämää kuvaavista elokuvista joita hän on koronapandemian jälkeen nähnyt.
New York Timesin kriitikoiden Dargisin ja Alissa Wilkinsonin vuosilistoilla elokuva sai kunniamaininnan. Paljon kriitikkolistoja on vielä tulossa.
Suosioon on pari selkeää syytä.
Ennätystulos Yhdysvalloissa
Kuolleiden lehtien julkaisustrategia on taidokas ja onnekas.
Viime keväänä elokuva sai parhaan mahdollisen startin, kun se valittiin Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjaan. Kaurismäen edellinen elokuva Toivon tuolla puolen oli ”tyytynyt” Berliinin elokuvajuhliin, joten kyse oli paluusta huipulle.
Se, että elokuvaa tarjottiin juuri Cannesiin, kertoi siitä, että tekijät luottivat teokseen.
Eikä syyttä. Kuolleet lehdet sai Screen-lehden kriitikkopaneelilta Cannesin parhaan pistekeskiarvon ja voitti tuomariston palkinnon.
Elokuvalle povattiin jopa Kultaista palmua, mutta huomiopelissä sen edelle nousivat Justine Triet’n Anatomy of a Fall (Kultainen palmu) sekä Jonathan Glazerin The Zone of Interest (Grand Prix -palkinto).
Kuolleiden lehtien Pohjois-Amerikan levitysoikeudet nappasi Mubi, joka tunnetaan kansainväliseen laatuelokuvaan erikoistuneena suoratoistopalveluna. Kaurismäen elokuva on Mubin suurimpia valkokangaspanostuksia.
Yhdysvaltain levitys starttasi kahdesta teatterista, ja tarkoituksena on lisätä teatterien määrää viikko viikolta. Tällainen levitysstrategia on pienille arthouse-elokuville tyypillinen. Ajatus on, että myönteiset kritiikit ja yleisön viidakkorumpu tuovat katsojia.
Avausviikonlopun tulos, liki 50 000 dollaria, on Kaurismäen uran paras Yhdysvalloissa. Edellinen Toivon tuolla puolen tuotti ensimmäisenä viikonloppuna 15 000 dollaria.
Minimalistiselle suomenkieliselle draamakomedialle saavutus on tietenkin hyvä, vaikka esimerkiksi Anatomy of a Fall onkin netonnut syksyn aikana jo yli kolme miljoonaa dollaria.
Ranskassa katsojia on kertynyt yli 280 000, ja Suomessa Kuolleet lehdet on yli 211 000 katsojallaan vuoden katsotuin kotimainen. Muun muassa Ison-Britannian, Irlannin ja Japanin ensi-illat ovat vielä edessä.
Maailma tarvitsee rakkaustarinoita
Miksi elokuvasta sitten tykätään?
Kaurismäki on kaivanut itselleen vuosikymmenten ajan lämmintä sopukkaa cinefiilien povitaskussa. Hän on pokannut palkintoja arvostetuimmilla festivaaleilla. Hänen elokuvansa ovat kuitenkin pieniä ja konstailemattomia. Sellaisten varaan ei rakenneta helpolla hypemyllyä varsinkaan sosiaalisen median aikana.
Siis sellaista, joka ympäröi Julia Ducournaun sekopäistä autoseksielokuvaa Titane, Bong Joon-Hon julmanhauskaa luokkasatiiria Parasite tai Ruben Östlundin eritehuumorilla leikkivää Triangle of Sadnessia. Kaikki kolme voittivat Cannesin Kultaisen palmun.
Tänä vuonna paljon Kuolleita lehtiä enemmän on kohistu vaikkapa The Zone of Interestistä, jonka holokaustikuvaus on shokeeraava ja taiteellisesti kokeileva.
Kaurismäen tyyli tuntuu kuitenkin resonoivan juuri tässä ajassa. Humanismi ja lempeys toistuvat kritiikeissä. Kun maailma palaa, niille on tarvetta.
Kuolleet lehdet on tietoinen vastaisku polarisoituvalle maailmalle: pasifistinen elokuva, jonka pienet päähenkilöt luovivat arjessaan samalla kun Venäjän hyökkäyssota etenee radiouutisissa.
– Tuntui, että tämä maailma tarvitsee nyt rakkaustarinoita, Kaurismäki kommentoi Cannesissa.
Näyttelijä Jussi Vatanen säesti:
– Vaikeina aikoina on tärkeää muistaa, että maailmassa on kauneutta ja rakkautta. Siinä mielessä tämä on poikkeuksellisen tärkeä elokuva.
Israelin ja Gazan tilanteen vuoksi Kuolleet lehdet tuntuu aina vaan ajankohtaisemmalta. Sen ajaton, todellisuudesta irroitettu maailma tarjoaa pakopaikan.
Oscariin on silti matkaa
Kuolleet lehdet on Suomen Oscar-ehdokas. Tammikuussa selviää, onko elokuva lopullisten viiden ehdokkaan joukossa parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa.
Kirjoitushetkellä Kuolleet lehdet on ammattilaislehtien veikkauksissa katkoviivan alapuolella. Varietylla se on listan seitsemäntenä, The Hollywood Reporter ei osaa vielä arvioida sen mahdollisuuksia.
Edellä ovat muun muassa saksalainen The Zone of Interest ja ranskalainen The Taste of Things, jotka molemmat odottavat vielä Yhdysvaltain-ensi-iltojaan. Ensimmäisen levittää A24 ja jälkimmäisen Neon. Molemmat ovat Oscareissa paljon Kuolleiden lehtien levittäjää Mubia kokeneempia ja palkitumpia.
Time-lehden noteeraus asetelmia tuskin muuttaa. Kuten ei sekään, että Kuolleissa lehdissä esiintyvä Maustetytöt on löytänyt elokuvan myötä uutta kansainvälistä suosiota ja keikkaillut nyt ympäri Eurooppaa.
Ja muistetaan nyt vielä sekin, että Kaurismäkeä itseään Oscar-ehdokkuus ei voisi vähempää kiinnostaa.
Korjattu 3.12. kello 17.49. Time-lehden lista julkaistiin 1. joulukuuta, ei 1. tammikuuta.
