Nurmolaisen Knuuttilan kylän koulu lakkautettiin vuonna 2009.
Tuolloin siellä ollut sodissa kaatuneiden muistotaulu eli Pro Patria -taulu siirrettiin varastoon uudelle Keski-Nurmon koululle. Vähän aikaa sitten taulu löytyi koulun varastosta ja nyt se on nostettu paraatipaikalle koulun aulaan.
– On ollut mukava nähdä, kun oppilaat katsovat, että tässä on tuttu sukunimi ja sitten rupeavat kotona toivottavasti selvittämään, että kuka tämä henkilö on, sanoo koulunjohtaja Pekka Takamaa.
Nurmolaiskoululaisten uteliaisuus tauluihin kirjattuja tietoja kohtaan on juuri se tapa, jolla Sotaveteraaniliitto haluaisi, että muistotauluihin suhtauduttaisiin.
Esimerkiksi yläkoululaiset voisivat tutustua johonkin taulun henkilöön ja tämän vaiheisiin sodassa, sanoo Sotaveteraanit ry:n toiminnanjohtaja Sakari Martimo.
Tässä veteraanien perinnetyön tekijät voisivat olla organisoidusti apuna ja tukena.
Muistotaulujen hyödyntämisestä ei ole vielä konkreettisia suunnitelmia, mutta Martimo toteaa, että asiasta on keskusteltu esimerkiksi veteraanityötä tekevien perinneyhdistysten kanssa.
– Meillä on paljon lapsia ja nuoria, jotka eivät ole koskaan tietoisesti edes tavanneet veteraaneja. Taulujen myötä sotahistoria konkretisoituisi ja tarina jatkuisi, Martimo toteaa.
Neljännellä sukupolvella yhteys esivanhempiin katkeaa, Sakari Martimo arvelee. Ja siinä on sotaveteraanien perinnetyön haaste.
– Silloin ”aineellinen muuttuu aineettomaksi”. Miten ”aineeton” pidetään elävänä ja sellaisena asiana, että se edelleen tunnistetaan ja se antaa arkipäivään ja päätöksille ohjausta tuntemattoman edessä, Martimo pohtii.
Talteen kaatopaikoilta ja varastoista
Lähes jokaisessa koulussa ja jokaisella kylätalolla on, tai on ainakin ollut, sodissa kaatuneiden muistotaulu eli Pro Patria -taulu. Nyt osa Suomen tuhansista tauluista on teillä tietymättömillä.
Etelä-Pohjanmaalla veteraanien perinneyhdistys havahtui taulujen katoamiseen, kertoo Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemi.
– Maakunnassa tauluja on 300–400. Tiedossa on, että kaikki eivät ole tallessa, Kortesniemi sanoo.
Kyläkouluja on lakkautettu, aika on muuttunut ja toisen maailmansodan sekä Suomen talvi- ja jatkosotien muisto muuttuu ajan kuluessa ihmisille yhä kaukaisemmaksi. Siksi kodittomiksi jääneille muistotauluille ei välttämättä ole aina löydetty uutta paikkaa.
Tilanne on sama ympäri maan.
– Osa tauluista on siirretty vaikka kyläkoululta kunnan keskuskoululle, mutta osa on päätynyt varastoihin tai kaatopaikalle, Sakari Martimo sanoo.
Joidenkin tietojen mukaan osa usein marmorista tai graniitista tehdyistä tauluista olisi päätynyt jopa rakennusmateriaaliksi, portaiksi tai takan pohjalle.
– Urbaanilegendaa, Martimo tyrmää, mutta myöntää, että kaatopaikoilta tai varastoihin hautautuneina tauluja on kyllä löytynyt.
Eteläpohjalaiset keräävät nyt kuvia ja muita tietoja maakunnassa olevista Pro Patria -tauluista.
Tavoite on tehdä maakunnan muistotauluista kattava rekisteri ja kenties löytää sellaisiakin, joiden joko tiedetään olevan hukassa tai joista perinneyhdistyksellä ei ole ollenkaan tietoa. Tässä vaiheessa kuvat ja tiedot kootaan yhdistyksen verkkosivuille.
– Haluamme ne tavalla tai toisella kaikkien nähtäviksi, Kortesniemi sanoo.
