Kun maailman maiden ministerit pakkaavat laukkunsa ja matkustavat YK:n ilmastokokoukseen, se on varma merkki, että kokouksen loppusuora häämöttää.
Järjestyksessä 28:s ilmastokokous alkoi Dubaissa Arabiemiraateissa viikko sitten. Sen pitäisi päättyä tulevana tiistaina.
Ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) matkustaa kokoukseen huomenna perjantaina. Kokouksen alussa, valtiojohtajien kokoontumisessa Suomea edusti pääministeri Petteri Orpo (kok.).
Virkahenkilöt ja muut ilmastoneuvottelijat ovat työstäneet kokouksen agendalla olevia asioita eteenpäin. Sopu on saatu muun muassa rahastosta, jolla autetaan köyhiä maita vastaamaan myrskyjen ja tulvien kaltaisiin ilmastotuhoihin.
Ratkaisematta ovat yhä muun muassa kirjaus fossiilisten polttoaineiden tulevaisuudesta sekä siitä, miten maat reagoivat yhdessä tietoon siitä, että tavoite lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen näyttää lipeävän.
Kokouksessa tehdään tilannekatsaus siitä, mihin kaikkein maiden lupaukset päästöjen vähentämisestä riittävät. On jo tiedossa, että ne johtavat yhä yli kahden asteen lämpenemiseen. Se on enemmän kuin maat ovat Pariisin ilmastosopimuksessa sopineet.
Suomi neuvottelee osana EU:ta, mutta näkyy kokouksessa aiempaa enemmän oman paviljonkinsa eli näyttelyosastonsa myötä.
Maailman tavoite 1,5 asteesta näyttää lipeävän, mutta Suomikin hidastelee
Suomi on ollut lähivuosina tunnetuksi maailman kunnianhimoisimpiin kuuluvasti ilmastopolitiikasta. Nykyhallitus on kuitenkin päättänyt ilmastotoimista, joiden seurauksena päästöjen ennustetaan vähenemisen sijaan paikoin myös lisääntyvän.
Näin tapahtuu esimerkiksi liikenteessä, jossa hallitus on päättänyt laskea jakeluvelvoitetta eli biopolttoaineen pakollista osuutta. Lisäksi polttoaineveroa lasketaan. Maankäytössä kosteikkoviljelyn tuki, jonka arvioitiin vähentävän turvepeltojen päästöjä, päätettiin perua.
Asiantuntijoiden mukaan metsien nielujen vahvistamista koskevat toimet eivät ole toistaiseksi riittäviä. Metsät imevät hiilidioksidipäästöjä, ja Suomen ilmastopolitiikka on osin viritetty niiden varaan.
Kysyimme ministeri Kai Mykkäseltä, mitä hän ajattelee käynnissä olevasta ilmastokokouksesta ja Suomen ilmastotoimista.
Millaisen lopputuloksen Suomi haluaa Dubain ilmastokokouksesta?
Haluamme kokoukselta sitoumuksen fossiilista polttoaineista lopumisesta erityisesti sähköntuotannossa. Jo 2030-luvulla sähkösektorin pitäisi olla globaalisti fossiilivapaa.
Vaikka ollaan öljymaassa, ei pidä unohtaa, että fossiilista polttoaineista lopuminen on kaiken keskiössä.
Mitkä mahdollisuudet sieltä on saada tämä tiukka kirjaus fossiilisten lopettamisesta, jota Suomi osana EU:ta ajaa?
Glasgow'n ilmastokokouksessa kirjaus vesittyi ja päätettiin fossiilisten polttoaineiden vähentämisestä lopettamisen sijaan.
Todennäköisesti lopputuloksena on kompromissi. Sinänsä on hyvä, että yleensä pystytään sopimaan siitä, että ilmastonmuutosta määrätietoisesti hidastetaan ja fossiilista polttoaineista luovutaan, vaikka ei yksityiskohdista aivan yksimielisyyteen päästäisikään.
En pidä itsestäänselvyytenä, että Kiina, EU, USA ja Intia pystyvät sopimaan yleensä mistään, sillä maiden välit ovat jännitteiset.
USA:n ja Kiinan presidentit ovat käyneet keskusteluita ja toivottavasti päässeet yhteisymmärrykseen, että ilmastokokouksesta tehdään onnistuminen.
Mutta onko oikeasti halua saada tästä onnistuminen, siihen joudun geopoliittista syystä jättämään kysymysmerkin. Toivottavasti kokouksen loputtua voitaisiin todeta, että ilmastokriisin hallinta yhdistää näitä maita.
Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta ei saavuteta toimilla, joista maat ovat päättäneet, mitä ajatuksia se herättää?
Onneksi nähdään, että verrattuna vajaan kymmenen vuoden takaisiin ennusteisiin eri maat ovat tehneet toimia, joilla joitakin desimaaleja on saatu alas.
Oleellisin asia on, että pystymme pitämään ilmastonmuutoksen maltillisena. Pahimmat skenaariot koskevat yli kolmen ja neljän asteen lämpenemistä. Silloin puhutaan aivan massiivisista asioista, jotka voivat sekoittaa arjen myös Euroopassa.
Olisi järkevä hillitä ilmastomuutosta asetta nopeammin kuin sitä nyt tehdään. EU menee määrätietoisesti omien päästöjensä osalta alaspäin.
Suomi on ollut yksi maista, jotka ovat ottaneet Pariisin ilmastosopimuksen politiikassaan vakavasti. Miksi hallitus nyt peruuttaa ilmastotoimissa, vaikka kiire toimien tekemisessä on kova?
Emme peruuta nettona. Kiihdytämme teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen vähentämistä, jonka vaikutuksesta Suomen bruttopäästöt voidaan saada merkittävästi alemmaksi kuin neljä vuotta sitten hiilineutraalisuustavoitetta asetettaessa arvioitiin.
Sillä, että nostamme liikenteessä jakeluvelvoitetta maltillisemmin kuin edellinen hallitus kaavaili, on toki lyhyellä aikavälillä lisäävä vaikutus ilmastopäästöihin.
Vaikutus on kuitenkin mittakaavaltaan pienempi kuin se, voidaanko nopeuttaa päästöistä eroonpääsyä vaikkapa Helsingin lämmityksessä tai poistaa terästeollisuuden päästöt vetytaloudella.
Pelkästään Raahen terästehdas vastaa koko henkilöautoliikennettä Suomessa vuotuisissa ilmastopäästöissä.
Suomella on muiden EU-maiden tavoin oma tavoite siitä, kuinka paljon muun muassa liikenteen päästöjä pitää vähentää. Miksi päätöksiä, jotka lisäävät päästöjä, on tehty tavoitteesta huolimatta?
Ensimmäisiä päätöksiä, joilla taakajakosektorin päästöjä lisättiin, tehtiin toissa vuonna, kun Sanna Marinin (sd.) hallitus laski jakeluvelvoitteen nykyiselle 13,5 prosentin tasolle.
Nyt on tehty päätöksiä siitä, miten me jatkamme uusiutuvan polttoaineen lisäämistä tasolla, joka kuuluu Euroopan kunnianhimoisimpiin.
Haaste, ettei päästä EU:n tavoitteeseen, on edessä vuosikymmenen viimeisissä vuosissa. Mutta se on ollut siellä myös edellisen hallituksen lopettaessa.
Miksi tekään ette tee niitä toimia nyt?
Me teemme toimia siellä, missä päästään eteenpäin hiilineutraalisuudessa ilman, että arjen kustannukset nousevat kohtuuttomasti.
Sitä polkua meidän on kaikkialla maailmassa etsittävä, jotta demokraattiset enemmistöt hyväksyvät siirtymisen hiilineutraalin tulevaisuuteen.
Maankäyttösektori eli metsät ja pellot ovat muuttuneet päästöjen lähteeksi sen sijaan, että ne imisivät niitä. Edellinen hallitus päätti kosteikkoviljelytuesta, joka olisi ollut helppo tapa vähentää päästöjä turvepelloilla. Miksi tuki peruttiin?
Veromaksajalla on vähemmän rahaa annettavana nyt kuin oli edellisen hallituksen aikana.
Kosteikkoviljelyn teho päästöjen vähentäjänä on alle puoli miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa, kun maankäyttösektorilta eli metsistä puuttuva nielu on noin 20 miljoonaa tonnia.
Meidän täytyy löytää isompia tapoja, joilla metsien kasvua lisätään. Olemme päättäneet lisätä lannoitusta, parantaa ohjeistusta harvennuksissa ja pidentää kiertoaikoja eli hakkuiden väliä metsissä.
Ilmastopaneeli: Terästehtaan ja liikenteen päästöjä ei voi verrata
Suomen ympäristökeskuksen professori ja ilmastopaneelin jäsen Jyri Seppälä sanoo, että Suomen EU-tavoitteet ovat veloittavia. Ne tulevat sen päälle, että Suomella on oma tavoite päästä hiilineutraaliksi vuonna 2035.
Seppälä seuraa Markku Ollikaista uuden ilmastopaneelin puheenjohtajana ensi vuonna. Paneelin tehtävä on neuvoa hallitusta ilmastopolitiikassa.
Seppälä sanoo, että teollisuuden päästöjen vähentäminen ja niihin keskittyminen puree Suomen omaan, kansalliseen ilmastotavoitteeseen.
EU:ssa päästöjen vähentäminen on sen sijaan jaettu kolmen sektorin kesken. Niissä kaikissa on omat, sitovat vaatimuksensa.
Liikenne kuuluu taakanjakosektoriin, jossa Suomen pitäisi puolittaa päästöt vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Tavoitteen saavuttamissa ei auta, jos päästöt teollisuudessa ja vaikkapa terästehtaalla laskevat.
Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt kuuluvat päästökauppasektorille. Siellä päästöt vähenevät parhaillaankin hyvää vauhtia ja tavoite on EU-maille yhteinen.
– EU:n ilmastopolitiikassa terästehdasta ja liikenteen päästöjä ei voi laittaa samaan koriin, Seppälä sanoo.
Taakanjakosektorin vuoden 2030 tavoitteen toteutuminen ei Seppälän mukaan nykytoimin onnistu.
Seppälä pitää tilannetta myös maankäyttösektorilla ongelmallisena. On jo selvää, ettei Suomi pääse metsänielua vuosina 2021–2025 koskeviin EU-tavoitteisiin.
Sama uhkaa käydä vuosien 2026–2030 tavoitteille, jos toimenpiteitä ei tehdä ajoissa.
– Ei ole mahdollista, että voitaisiin jäädä sille nielutasolle, missä tällä hetkellä ollaan. Suomi on sitoutunut antamaan oman osuutensa EU:n nielutavoitteeseen.
Kun siirrytään 2030-luvulle, EU kaavailee jopa 90 prosenttia pienempiä nettopäästöjä vuoteen 1990 verrattuna. Niihin ei päästä ilman nieluja, Seppälä sanoo.
Hänen mielestään on kuitenkin aikaista sanoa, jarruttaako Suomi ilmastotoimissa vai ei, eli lisääntyvätkö päästöt. Se nähdään hänen mukaansa myöhemmin. Hallitus on muun muassa luvannut laatia vielä lisää toimenpiteitä päästövelan kuittaamiseksi, Seppälä sanoo.
Seppälän mukaan juuri EU-tavoitteissa pysyminen on kuitenkin tärkeää juuri kansainvälisten ilmastokokousten kannalta. Niissä Euroopan maat neuvottelevat yhdessä osana EU:ta.
– On äärimmäisen tärkeää, että Suomi muiden EU-maiden kesken pyrkii saavuttamaan omat tavoitteensa. Sillä tavalla EU lunastaa uskottavuuden suhteessa muihin maihin.
