Kieli on tärkeä osa sitä, mihin huomiomme kiinnittyy. Sanavalinnat ohjaavat tilanteista tehtyjä tulkintoja eri suuntiin. Joulun aikaan filosofi Maria Lasonen-Aarnio kiinnitti Helsingin Sanomissa huomiota siihen, millaisia merkityksiä sanat kantavat mukanaan ja mitä jotkut sanat piilottavat. Esimerkiksi kun puhutaan ”törkyviesteistä”, keskustelu jää pyörimään sensationaaliseen paheksuntaan, vaikka pitäisi puhua vallasta ja valta-aseman väärinkäytöstä.
Virallisen Suomen juhlapuheissa puhutaan yleensä tasa-arvon saavutuksista kuin ne olisivat tulleet yhtäkkiä ylhäältä annettuina.
Kielenkäytön nosti esiin myös sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia ajavan Trasek ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö. Olimme kuuntelemassa juhlapuheita Tampere-talossa kansainvälisen tasa-arvopalkinnon myöntämisen yhteydessä joulukuussa kun Kivistö sai minut hoksaamaan, että virallisen Suomen juhlapuheissa puhutaan yleensä tasa-arvon saavutuksista kuin ne olisivat tulleet yhtäkkiä ylhäältä annettuina.
”Naiset saivat äänioikeuden” tai ”naisille annettiin äänioikeus.” Lauseet ovat faktoja. Näin kävi. Mutta tällaisista ilmaisuista tulee helposti käsitys, että eräänä päivänä valtaapitävät tahot vaan heräsivät ja huomasivat, että olisipa kiva antaa naisillekin äänioikeus ja sitten tekivät sopivat lainsäädännölliset toimenpiteet.
Tiettyjä sanoja käyttämällä saattaa vahingossa edistää arvoja, joita ei halua edistää, Lasonen-Aarnio esittää. Kun sanotaan että ”naisille annettiin äänioikeus”, luodaan kuva ylhäältä ohjatusta valtiosta, jossa kansalaisyhteiskunnalla ei ole merkitystä.
Tosiasiassa jokaista tasa-arvon edistysaskelta on aina edeltänyt pitkä kamppailu asioiden muuttamiseksi paremmalle tolalle. Juhlapuheet häivyttävät sekä kansalaisyhteiskunnan roolin oikeuksien toteutumisessa että sen millaisia poliittisia jakolinjoja eri kysymyksiin on liittynyt.
Juhlapuheissa on hirveän kiva kertoa tarinaa yhtenäisestä Suomesta, jossa kaikki ovat tietenkin olleet aina edistämässä tasa-arvoa, mutta joka ikisellä edistysaskeleella on ollut myös vastustajansa. Eivät edes kaikki naiset olleet yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolella 1900-luvun alussa.
Syrjivien rakenteiden paikoillaan pitäminen vaatii paljon työtä ja valtaa.
Jos tasa-arvo näyttää toteutuneen kuin itsestään, unohtuu yhtäältä se kuinka paljon työtä oikeuksien saavuttaminen on vaatinut. Toisaalta unohtuu myös, että syrjivien rakenteiden paikoillaan pitäminen vaatii paljon työtä ja valtaa. Etenkin silloin kun niiden muuttamiseen kohdistuu voimakkaita vaatimuksia.
Kun menneisyyden poliittiset kamppailut paremman maailman edistämiseksi häivytetään kuuluvista juhlapuheissa, on vaara ettei niitä enää arjessakaan muisteta. Tästä on seurauksena myös se, että nykyaktivisteilta voi jäädä puuttumaan ymmärrys siitä, miten pitkiä ja työläitä muutosprosessit ovat olleet.
Maailma muuttuu kun sitä muutetaan, mutta muutos ei välttämättä tule helposti eikä nopeasti. Lempiajattelijani, Yhdysvaltalainen tietokirjailija Rebecca Solnit, muistuttaa ettei pidä lannistua, vaikka aktivismi ei näytä tuottavan tuloksia.
Aina aktivismista ei jää jälkiä historian kirjoihin ja joskus kansalaisoikeuskamppailut häivytetään näkyvistä sanavalinnoilla juhlapuheissa.
Aktivismin historian muistamiseksi tehdään paljon arvokasta työtä. Esimerkiksi Ylen Suomi on Queer -sarja tekee näkyväksi sitä valtavaa työmäärää, mitä aktivistit ovat vuosikymmenten varrella tehneet ihmisoikeuksien eteen.
Kun ensimmäisen jakson lopussa yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Stålström ja varatuomari Ulf Månsson kertovat, etteivät kuvitelleet omana elinaikanaan näkevänsä niitä edistysaskeleita, jotka nyt ovat toteutuneet, ei voi kuin kyynelehtien ihailla sitä sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, millä he ovat maailmaa muuttaneet.
Kansalaisyhteiskunnan roolin korostamiseksi ja aktivismin kunnioittamiseksi ehdotankin seuraaviin juhlapuheisiin muotoilua ”naisille taisteltiin äänioikeus” tai ”naiset voittivat äänioikeuden”.
Saara Särmä
Kirjoittaja on tutkija ja feministi, joka on valtavan kiitollinen kaikille edelläkävijöille, jotka ovat edistäneet tasa-arvoa isoin ja pienin teoin.
