Pekka Haaviston vaalivalvojaisissa paikalla ollut vihreiden entinen puoluesihteeri Veli Liikanen kertoo, että tappiollisesta lopputuloksesta huolimatta sunnuntai-iltana Helsingissä oli aistittavissa ylpeyttä hyvästä vaalitaistelusta.
– Pidän hyvänä merkkinä, että tavallisten ihmisten tekemä kampanja pienlahjoittajineen ja tuhansine vapaaehtoisineen teki vaalista näin tiukan. Ihmiset tunsivat ylpeyttä tästä kampanjasta ja tietysti ehdokkaasta, joka esiintyi erinomaisesti omana itsenään, Liikanen kuvailee.
Liikanen oli itse puoluesihteerinä käynnistämässä Haaviston kampanjaa, perustamassa sen valitsijayhdistystä viime syksynä ja keräämässä kampanjakortteja. Puolen vuoden kampanjointi vei Haaviston kolmannella yrittämällä alle sadan tuhannen äänen päähän presidentinlinnasta.
– Vaalikeskustelut olivat hyvin asiallisia ja rakentavia, mikä oli hyväksi näille vaaleille. Molemmat ehdokkaat pystyivät mielestäni tuomaan omaa profiiliaan ja painopisteitä esille, vaikka ehdokkaiden linjoissa oli välillä vaikea löytää eroa. Hatunnosto myös molemmille koko maan kiertämisestä.
Keskustelu Haaviston homoudesta sai surulliseksi
Vaalitaistelun rehdistä kamppailuhengestä huolimatta julkisuudessa käyty keskustelu ehdokkaiden seksuaalisesta suuntautumisesta sai Liikasen pettymään.
– Olen henkilökohtaisesti surullinen siitä, millä sävyllä vaalityön lopussa tässä maassa käytiin keskustelua Pekka Haaviston homoudesta. Ikään kuin ehdokkaan olisi pitänyt erikseen perustella, miksi on sellainen, kuin on. Vaalilähetyksissä välillä vähän kompasteltiin sanoissa ja asiaa haluttiin tentata, Liikanen toteaa.
Mutta millaisen presidentin Suomi nyt saa, kun Haavisto taipui hyvästä loppukiristä huolimatta kalkkiviivoilla Alexander Stubbille? Kokeneen ja Euroopan sisällä sujuvasti toimivan, Liikanen arvioi.
– Varmasti Suomen ulkopoliittinen linja jatkuu samankaltaisena. Tulevalla presidentillä on nyt vastuu ottaa oma paikkansa, eikä pitkää kuherruskuukautta ehkä näin tiukan vaalin jälkeen ole luvassa. Uskon, että Alexander Stubb tehtävässä selviytyy.
