Kun hiihtokausi on ehtinyt helmi-maaliskuun taitteeseen, Iivo Niskaseen liittyvä mediahuomio on vuosina 2014, 2018 ja 2022 liittynyt pääasiassa kaverin olympiavoittoihin ja vuonna 2017 henkilökohtaiseen MM-kultaan.
Näillä ansioillaan uran viimeiseen kolmen vuoden rutistukseen valmistautuva nelinkertainen Vuoden urheilija on noussut suomalaisessa huippu-urheilussa aivan ainutlaatuisen kaapin päälle. Vaikka huippu-urheilijoihin lähtökohtaisesti liitettävät nuhteettomuuden ja esikuvallisuuden vaatimukset ovat vastenmielisiä, ei Niskanenkaan kaappinsa päältä pysty hyppäämään niiltä pakoon.
Hänen kunniakansalaisen kivunneeseen asemaansa istuvat heikosti Kuopion Suomen cupin jälkeiset otsikot vähintään verbaalisesta yhteenotosta kansallisen tason kilpaveikon kanssa, saati kun tätä episodia vielä edelsi kovin erikoinen kalustonäytelmä Vantaan SM-kisoissa helmikuun alussa.
Kevyt fyysinen kontakti
Ennen syvällisempää analyysin pyrkimystä käydään pitkä tarina nopeasti läpi. Niskanen kuumeni Kuusamon Erä-Veikkojen Kalle Parantaiselle, joka mestarin nimikkolenkillä sunnuntaina tukki härskisti mutta sääntörikkeittä nimimiehen ajolinjat ja väitti Niskasen vieläpä potkaisseen. Kuvamateriaali ei 100-prosenttisesti tue Parantaisen väitettä.
Mutta vielä heikommin ainakin maanantaihin mennessä käyttöön saatu kuvamateriaali tuki Iltalehden väitettä, jonka mukaan aggressiivinen Niskanen olisi maalialueella tönäissyt Parantaista. Parhaan käytössä olevan, Ylen aamun Jälkihiki-ohjelmassakin esitetyn videon mukaan fyysisen, hyvin kevyen, kontaktin olisi ottanut Parantainen.
Kisahöyryt olivat Niskasesta maanantaina jo haihtuneet. Parantainen oli saanut sovittelevia viestejä – joihin ei ollut vielä reagoinut – joissa Niskanen myönsi, että kaikki omakaan toiminta Puijolla ei ansainnut kehuja.
Prosessi eteenpäin?
Median kanssa yleensä varsin mutkattomasti toimeen tulleen Niskasen mielentilaa kuvaa kuitenkin, että hän harkitsee erittäin vakavasti Iltalehden fyysiseen voimankäyttöön viitanneen alkuperäisen jutun viemistä Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn.
Kun henkilö käristyy toistakymmentä vuotta median läpivalaisussa, on selvää, että joukkoon mahtuu materiaalia, josta tekisi mieli reklamoida. Sen Niskanen on kuitenkin tehnyt lähinnä määrämittaisilla mykkäkouluilla, joiden jälkeen yhteistyö on jatkunut puhtaalta pöydältä. Yllä mainittuun JSN-prosessiin turvautuminen olisi häneltä todella poikkeuksellinen, jopa äärimmäinen teko.
On kiistatonta, että Niskasen menettelytavat laittavat joskus puolihuumorilla miettimään, oliko mies lenkillä, kun impulssikontrollia jaettiin.
Ei ainakaan pitkällä lenkillä. Olen ollut monesti paikalla, kun hän on kauden pääkilpailuissa arvokisoissa kokenut paljon rajumman pettymyksen kuin kotimaankisoissa olisi ikinä mahdollista. Oberstdorfin MM-kisoissa 2021 pinna toki paloi tv-kameroiden nähden; muuten käytös on pettyneenäkin ollut moitteetonta.
Kaksi tulosta
Sopiikin todella kysyä: Mikä ihme saa Niskasen juuri nyt kuumenemaan moisissa kyläkisoissa?
Urheilijan erinomaiseksi kokema, omatoiminen harjoituskausi on toistaiseksi tuottanut kaksi tulosta, jotka Niskanen kokee vaatimustasonsa mukaisiksi: 11. marraskuuta Oloksella ja 25. marraskuuta Kuusamossa, jossa toki sauvat saivat kyytiä miehen taipuessa niukasti kakkoseksi.
Kun operoidaan tällaisin urheilullisin ja taloudellisinkin panoksin, uran käännyttyä vääjäämättä loppusuoralle, välittäminen ja turhautuminen voivat oirehtia monella tavalla: Hakunilassa välinpitämättömyytenä, Kuopiossa liikakierroksina.
Lähipäivät Iivo Niskanen etsii vesikelin lentoparia, jolta saisi apuja todella kovaan kansainväliseen tulokseen sunnuntaina Lahden maailmancupissa. Hän on viimeksi ollut näin kipeästi sellaisen antaman uskonvahvistuksen tarpeessa alkuvuodesta 2014, kun metsästi ensimmäistä arvokisapaikkaansa.
