Jyväskylän Rihlaperän tähtitornille nousevan tien varressa on muutama puukasa.
Kivenheiton päässä lehdossa viheltelee mustarastas ja isot lehtipuut seisovat pystyssä edelleen. Tunnelma on rauhallinen.
Jyväskylän kaupungin metsäasiantuntijoilla sen sijaan ei ole ollut rauhaa.
Kypärämäki-Köhniön alueen lähimetsissä syksyllä aloitetut hakkuut ovat keränneet tavanomaista enemmän kritiikkiä viime viikkoina.
Samaan aikaan ovat lisääntyneet myös alueelta ely-keskukselle tehdyt ilmoitukset liito-oravista.
– Ainahan hakkuista on tullut palautetta, mutta nyt tämä näyttää masinoidulta. Tämä on aivan poikkeuksellista koko työurallani, kertoo metsäasiantuntija Reijo Puttonen Jyväskylän kaupungilta.
Puttonen yksi kaupungin kolmesta metsäasiantuntijasta, jotka lukevat työstä tulleet palautteet.
Jokaiseen viestiin vastataan – myös niille, jotka moittivat samasta asiasta jopa useammalla viestillä päivässä.
Metsäasiantuntijoiden esihenkilö, viherpalvelupäällikkö Tiina Mäkinen kertoo, että tilanne on ollut kohtuuton.
Iso osa kriittisestä palautteesta on tullut vain muutamilta tahoilta.
– Välillä tuntuu pahalta näiden ihmisten puolesta. He ovat ammattilaisia, jotka kantavat vastuuta näistä metsistä ja ovat tehneet sen, mitä työtehtävä edellyttää, hän sanoo.
Asiallinen palaute, myös kritiikki, on kaupungille tervetullutta. Nyt kuitenkin osassa palautteista on muun muassa epäilty tehtävässä toimivien ammattitaitoa.
– Onneksi en ole enää töissä 12 vuoden kuluttua, kun seuraavan kerran näitä metsiä käsitellään, sanoo Puttonen.
Ei ne hakkuut, vaan koneen jäljet
Kaupungin lähimetsien hakkuut suunnitellaan tarkasti ja niistä tiedotetaan asukkaille ennakkoon. Kaupuangille on voinut esittää myös toiveita toimenpiteistä.
Lisäksi asukasyhdistyksen kanssa on tehty etukäteen katselmus paikan päällä.
Silti ajokoneen leveä ura tutussa lähimetsässä saa monelle palan kurkkuun, niin myös Köhniöllä asuvalle Annu Sankilammelle.
– Ei se puiden kaataminen niinkään, vaan se, että tänne on tultu todella isoilla metsätyökoneilla, jotka pilaavat maapohjan ja muuttaa radikaalisti metsän ulkonäköä, hän sanoo.
Miten nämä lähimetsät pitäisi hoitaa?
– Jotenkin hellästi. Luontoarvot ovat yksi iso tekijä, minkä takia täällä haluaa asua, Sankilampi vastaa.
Hän myöntää laittaneensa kaupungille palautteen ”aikamoisessa tunnekuohussa”.
– Se tuntuu pahalta, kun lähiympäristö muuttuu, eikä itse voi vaikuttaa millään tavalla, Sankilampi sanoo.
Hän toivoo kaupungilta nykyistä enemmän avoimuutta ja yhteisiä keskusteluja asukkaiden kanssa lähimetsien käsittelystä.
– Jos olisi päässyt keskustelemaan etukäteen niiden ihmisten kanssa, jotka täällä sitä työtä tekevät, että mitä tapahtuu, milloin tapahtuu ja miten tapahtuu, Sankilampi sanoo.
Edellisen kerran alueen lähimetsiä harvennettiin 12 vuotta sitten ilman suurempaa valitusryöppyä.
Tällä kertaa metsätyöt on tehty pääsääntöisesti samalla metodilla kuin aiemminkin, vain lahopuupökkelöiden määrää on lisätty reilusti.
Jyväskylän metsäohjelman tavoitteena on pitää lähimetsät monimuotoisina ja turvallisina pitkälle tulevaisuuteen.
Luonto ei pysähdy vaan se kasvaa ja muuttuu koko ajan. Säännöllisellä hoidolla pyritään välttämään lähimetsien avohakkuut.
– Niitä ei kukaan meistä halua. Suunnittelussa yritän aina asettua sen asukkaan asemaan, joka siellä alueella asuu, sanoo Reijo Puttonen.
