Nina uupui väkivaltaisen lapsensa takia. Tilanne äityi niin pahaksi, että Nina joutui soittamaan useamman kerran kotiin poliisit tai ambulanssin.
Kaikki adhd-lapset eivät ole väkivaltaisia, mutta 7-vuotiaan Tatun oireilu ilmeni raivokohtauksina, jotka saattoivat johtaa väkivaltaan perheen äitiä ja veljeä kohtaan. Vuosien ajan Nina yritti saada apua eri tahoilta, mutta ratkaisu löytyi vasta Tatun saatua adhd-diagnoosin.
Ninan perheen kokemus ei suinkaan ole harvinainen. Tälläkin hetkellä tuhannet nepsy-perheet taistelevat saadakseen apua.
Nina ja hänen lapsensa esiintyvät tässä verkkojutussa ja alla olevassa dokumentaarisessa Nepsyt-televisiosarjassa vain etunimillään lasten yksityisyyden suojelemiseksi.
Nina kertoo perheensä tarinan, jotta muut nepsy-perheet saisivat ajoissa apua.
Kotona toistuvasti väkivaltaa
Nina on kahden nepsy-pojan äiti. Pojista vanhempi, Tatu, oli 7-vuotias kun Nina arveli pojan verkostopalaverissa asiantuntijoille, että hänellä saattaa olla neuropsykiatrisia haasteita. Heidät ohjattiin perheneuvolaan, jossa äidin ja Tatun kanssakäymistä videoitiin. Videoiden perusteella psykologit totesivat lapsen olevan vain ”innostunut”.
Kolme vuotta nuorempi pikkuveli Joona kärsi Tatun mielialan vaihdoksista ja ajoittaisesta aggressiivisuudesta. Tatu saattoi pahimmillaan ryhtyä hakkaamaan pikkuveljeä nyrkillä tämän nukkuessa.
– Kerran autossa Tatu oli kuormittunut. Hän hyökkäsi takapenkiltä kaulaani kuristamaan minua penkkiä vasten. Onneksi olimme pikkutiellä, jossa ei ollut silloin muuta liikennettä, Nina muistelee.
Nina yritti suojella nuorempaa lastaan isomman raivareilta. Kotona oli toistuvia väkivaltaisia tilanteita.
Häpeissään Nina kertoo turvautuneensa itsekin väkivaltaan puolustaessaan pikkuveljeä. Silloin Nina toi pojan korvasta kiinni pitäen sisälle tai antoi piiskaa.
Niistä seurasi poliisikuulustelu ja syyttämättäjättämispäätös.
Äidille opetettiin ruuanlaittoa
Nina kokee, että lastensuojelussa perheen äärimmäistä tilannetta ei ymmärretty. Vikaa haettiin hänen mielestään äitiydestä.
– Perhetyöntekijät eivät osanneet auttaa vaan tekivät meistä lastensuojeluilmoituksia.
Ninalle tarjottiin valmentavaa perhetyötä ja koko perhe sijoitettiin pariksi kuukaudeksi lastensuojelulaitokseen. Siellä yritettiin ohjata Ninaa arjen askareissa ja tukea perhettä kokonaisuutena.
Olin tosi uupunut ja tarvitsin kipeästi lepoa. Sen sijaan minulle opetettiin, miten laittaa lapsille aamiaista, Nina kertoo.
Ninan alueen lastensuojelusta ei voida kommentoida yksittäisen perheen tilannetta.
Hyvinvointialueen lapsiperheiden varhaisesta tuesta vastaava vs. palveluvastaava Matilda Sjöblom muistuttaa, että yksinään neuropsykiatriset haasteet eivät ole kriteeri lastensuojelun asiakkuudelle. Asiakkuus voi perustua esimerkiksi siihen, että lapsi vakavasti vaarantaa omaa terveyttään tai kehitystään, ja lastensuojeluasiakkuus arvioidaan välttämättömäksi lapsen terveyden kannalta.
Ninan perhettä siis yritettiin auttaa. Apu tuli äidin mielestä kuitenkin liian myöhään eikä se osunut varsinaiseen ongelmaan eli Tatun nepsy-oireiden helpottamiseen.
ADHD-liiton toiminnanjohtaja Nina Hovén kertoo, että liittoon tulee säännöllisesti yhteydenottoja, joissa vanhemmat kertovat uupumuksesta ja vaikeuksista saada tukea.
– Vanhemmat eivät koe tulevansa kuulluiksi. Heidän huomioitaan lapsesta ja perheen tilanteesta vähätellään tai ohitetaan kokonaan.
Vuosien jälkeen diagnoosi
Uupunut Nina-äiti ryhtyi lopulta soittamaan hätäkeskukseen aina kun Tatun käytös meni väkivaltaiseksi. Lapsi haettiin useamman kerran ambulanssin ja poliisin voimin kotoa, kunnes Nina päivystyslääkärin suosituksesta lähetti Tatun yöksi Helsinkiin lastenpsykiatrian akuutille osastolle.
– Ajattelin, ettei Tatun oireilu muuten tule näkyväksi, Nina sanoo.
Pojalle järjestyi kuukaudeksi sairaalapaikka lastenpsykiatrian osastolta. Se oli käännekohta. Vuosia kestäneen taistelun jälkeen Tatu diagnosoitiin ja hänellä todettiin adhd sekä käytöshäiriö.
Nina koki saaneensa synninpäästön ja ymmärsi, että oli sittenkin oman lapsensa asiantuntija.
– Kun Tatun adhd-lääkkeet alkoivat toimia, tuntui kuin tapaisin lapseni ensimmäistä kertaa. Aiemmin Tatu ei ollut läsnä eikä hänen kanssaan voinut oikein keskustella. Nyt sain kuulla hänen ajatuksiaan. Se oli järisyttävää, Nina muistelee.
Tatulle löytyi mukava tukiperhe. Kotiin saatiin lastenhoitaja Ninan työssäolon ajaksi, koska poikien ei ollut turvallista olla kahdestaan kotona. Arki alkoi sujua.
Raskaat vuodet aiheuttivat kuitenkin Ninalle kroonisen uupumuksen. Hän on yhä katkera.
– Jatkuva taistelu imee viimeisetkin mehut vanhemmasta.
Säästöt tuntuvat vapaa-ajassa
Ninasta on kehittynyt nepsyjen tukimuotojen asiantuntija. Hän tietää millaisiin ennakoiviin palveluihin perhe olisi ollut oikeutettu. Tukea ei kuitenkaan tahtonut saada ilman loputonta puhelinrumbaa ja sinnikästä vakuuttelua siitä, että perheellä on hätä.
ADHD-liiton toiminnanjohtajan Nina Hovénin mukaan hyvinvointialueiden palvelujen uudelleenjärjestely ja säästöt uhkaavat edelleen heikentää palveluita.
Joillakin alueilla tutkimuksiin ja hoitoon pääsy on jo vaikeutunut.
Ninan kotiseudulla lapsiperhepalveluihin ei ole kohdistettu varsinaisia säästöjä.
– Palveluiden kriteerien yhtenäistäminen ja ostopalveluiden saatavuus voivat vaikuttaa siihen, että palvelua järjestetään toisin kuin ennen, kommentoi vs. palveluvastaava Matilda Sjöblom.
Ninan perheen kohdalla se näkyy niin, että heille aiemmin myönnetty omaishoitajan lakisääteinen 48 tunnin vapaa kerran kuussa on kutistunut alle puoleen.
Nina on kuitenkin onnellinen, että Tatulla menee nyt paljon paremmin. Koulu sujuu hienosti. Äidin ja Tatun välinen suhde on hyvä ja lämmin. Samoin Tatun ja Joonan välinen suhde.
– Me olemme Tatun kanssa todella vahva tiimi. Uskon myös, että Tatun ansiosta olen parempi ihminen – suvaitsevaisempi ja laajakatseisempi, Nina sanoo.
