Yläkoululaisten asenteet ruotsin opintoja kohtaan ovat yhä kielteisempiä.
Sen vuoksi monen oppilaan kohdalla etenkin ruotsin suullinen kielitaito on heikko tai lähes olematon 9. luokalla. Asia selviää tuoreesta Oulun yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta.
Filosofian maisteri Eero Talonen selvitti väitöskirjassaan muun muassa sitä, miten yläkoululaisten ruotsin kielen taito kehittyi ja miten heidän asenteensa sekä motivaationsa ruotsin kielen opintoihin muuttui perusopetuksen aikana.
Kysyimme oululaisnuorilta, mitä he ajattelevat ruotsin kielestä:
Tutkimuksen mukaan oppilaiden asenteet ruotsin opintoja kohtaan olivat myönteisiä vielä 7. vuosiluokalla, mutta muuttuivat kielteisemmiksi yläkoulun loppua kohti. Kävi kuitenkin ilmi, että asenteissa ja kielitaidossa on suurta eroa tyttöjen ja poikien välillä.
Esimerkiksi tyttöjen asenteet ruotsin opintoja kohtaan olivat myönteisempiä ja tulokset kirjallisissa sanatesteissä parempia kuin poikien. Sen sijaan poikien ruotsin kielen ymmärrettävyys ja suullinen kielitaito kehittyivät yläkoulun aikana paremmin kuin tyttöjen.
– Pojat käyttivät ja kokeilivat rohkeammin kieltä. Vaikka virheitä tuli enemmän, se ei vaikuttanut viestinnällisyyteen eli viesti meni perille, Talonen kertoo.
Talosen mukaan selitys voi siis olla koulukulttuurinen ja yhteiskunnallinen – pojilta ehkä sallitaan enemmän ja se näkyi tietynlaisena rohkeutena kokeilla.
Väitöstutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että suullisista tehtävistä tytöt ja pojat suoriutuivat lähes samalla tavalla. Oppilaiden asenteissa ei näkynyt mainittavia koulukohtaisia eroja, mutta kielellisissä suorituksissa erot olivat huomattavia.
Tulokset huolestuttavia, vaikkakin odotusten mukaisia
Tutkimuksessa mukana olleet oppilaat opiskelivat ruotsia 6. luokalta alkaen toisena kotimaisena keskipitkänä kielenä eli B1-kielenä.
Tutkimusaineisto kerättiin kolmessa eri vaiheessa kolmesta suomenkielisestä koulusta vuosiluokilta 7.–9. Mukana oli koulu kaksikielisestä kaupungista, koulu suomenkielisestä isosta kaupungista sekä koulu suomenkieliseltä pienemmältä paikkakunnalta.
Talosen mukaan ainakin suomenkielisillä seuduilla ikään kuin elettiin todellisuudessa, ettei ruotsin kieltä tarvita, koska kieltä ei juurikaan kuule ympäristössä. Tutkimusta varten haastatellut opettajat myös olettivat, että oman koulun oppilailla on heikompi kielitaito kuin muilla oppilailla.
– He myös olettivat, että oppilaat eivät pidä ruotsin kieltä niin hyödyllisenä ja tarpeellisena kuin he todellisuudessa pitivät.
Talonen pitää tutkimustuloksia huolestuttavina, vaikkakin odotusten mukaisina. Erityisen isona haasteena hän näkee sen, toteutuuko ruotsinkielisten perustuslaillinen oikeus saada palvelua omalla kielellään yhdenvertaisesti suomenkielisten kanssa.
Lisäksi Talonen pohtii, kuinka ruotsin kielen teho saadaan opetuksessa paremmaksi perusopetuksen aikana. Tällä hetkellä opetuksen tuntimäärä saattaa olla jonain vuonna vain yksi oppitunti viikossa.
– Kun ruotsia ei kuule milloinkaan muuten, kuinka hyvin kieltä pystyy omaksumaan ja miten hyvin se pystyy kehittymään, jos tuntimäärät ovat niin pienet?
