Yleisurheilun EM-kisat nähdään Ylen kanavilla 7.–12. kesäkuuta.
”Puolangalla 35 asteen pakkasessa hän hyppäsi pituutta lumihankeen, viskeli kiekkoa iltahämärässä ja pinkoi vetoja jäisellä tiellä. Ei mistään paremmasta osannut uneksiakaan, ei ollut sisähalleja lähimaillakaan.”
Yllä oleva teksti on Suomen kaikkien aikojen yleisurheilukirjoittajiin kuuluvan Matti Hannuksen kynästä, Urheilu 2000 -kirjasarjan kolmososaan painettu ja se kertoo maan mittavan lajihistorian myyttisimpiin kuuluvasta hahmosta: Markku Kukkoahosta, 76.
Kun Simo Lipsanen 2017 rikkoi Pertti Pousin kolmiloikan Suomen ennätyksen, Kukkoahosta tuli yleisurheilun vanhimman SE:n haltija eikä hän ole joutunut titteliä luovuttamaan.
Ratakierroksen kuudes sija irtosi aikaan 45,49 Münchenin olympiafinaalissa 1972.
Muisteltavaa riittää
Tällä viikolla alkavien Rooman EM-kisojen takia muistellaan runsaasti Ikuisen kaupungin edellisiä EM-kisoja, 50 vuotta sitten. Suomalaisittain niissä riittää muisteltavaa kymmenen mitalin verran.
Roomaan huipentui isossa kuvassa myös puolenkymmenen vuoden ajanjakso, jona suomalaismiehet Markku Kukkoahon johdolla nousivat ratakierroksella maailman huipun tuntumaan ja vanhan mantereen mittakaavassa huipulle.
Toiseksi vanhin yleisurheilun Suomen ennätys löytyy 4x400 metrin viestistä 10. syyskuuta 1972; se on kolme päivää nuorempi kuin Kukkoahon henkilökohtainen SE.
Kuudennen sijan tuonut aika 3.01,12 olisi riittänyt finaaliin esimerkiksi MM-kisoissa 2013, 2017, 2019 ja 2022, mikä kertoo olennaisen.
Ratakierrosdynastia olikin monella tavalla vähintään yhtä kiehtova 1970-luvun ilmiö kuin kestävyysjuoksun kultainen jatkumo.
Olympiavetojen lisäksi Kukkoaho oli EM-finaalissa kahdesti neljäs, Ossi Karttunen kerran viides ja Roomassa 1974 irtosi pitkän viestin pronssimitali.
Ei ollut sattumaa, että samaan aikaan koko suomalainen lajiperhe kukoisti, sillä nimenomaan ratakierros on moniarvoisessa yleisurheilussa eräänlainen napalaji, jonka hyvin- tai pahoinvointi näkyy kaikkialla.
USA:ssa kovaa valuuttaa
Amerikkalaisissa yliopistoissa laadukkaat neljännesmailerit ovat kovaa valuuttaa: parhaat heistä pystyvät auttamaan joukkuettaan jokaisella pikamatkalla ja viesteissä, kestävin osa 800 metrillä ja aidatulla ratakierroksella.
Suomen miesten ratakierrostaso viime vuosikymmeniltä tiedetään, mutta nyt esimerkiksi hienon emeritusvalmentajan Antti Mero seniorin ansiosta tunnelista pilkottaa valoa.
Matka on kuitenkin pitkä: Rooman EM-kisat 2024 urheillaan ilman suomalaista miesneljännesmaileria, vaikka Meron akatemian hienoin tuote Viljami Kaasalainen 45-alkuista ennätystasoa lähestyykin.
Oulun Pyrintöä edustanut poliisi Markku Kukkoaho asetti jälkipolville standardit: hänen kymmenen parhaan juoksunsa keskiarvo oli 45,69 eli kuusi sadasosaa kovempi kuin maan kaikkien aikojen kakkosmiehen ennätys.
46 sekuntia alittui 16 kertaa – muut eivät yhteensäkään ole pystyneet samaan. Münchenin olympia-ankkuriosuus sujahti 44,4 sekunnissa.
Yksi joukosta poissa
Tällä viikolla puolen vuosisadan takaisia kisoja muistellaan Yle Urheilunkin mediapinnoilla useammankin silloisen menestyjän suulla, mutta yksi on joukosta poissa: Markku Kukkoaho.
Otan oikeudekseni kertoa, että yrityksen puutteesta asia ei ole jäänyt kiinni. Tässä ammatissa haastateltavia joutuu joskus hyvänkin tovin taivuttelemaan ja ylipuhumaan, mutta Kukkoahon kanssa laitoin henkilökohtaiset rekordini täysin uusiksi.
Puolen vuosikymmenen yrittämisen jälkeen oli todettava sama kuin Montrealin olympiakisojen suursankarin Alberto Juantorenan Münchenin välierissä 1972: vaalea poliisi menee finaaliin, salskea kuubalainen laulukuoroon.
Ei auttanut edes aikalaisurheilijoiden pyyteetön apu; Kukkoaho oli taipumaton.
Toivonkipinän hän toki jätti; ehkä Oulunsalon myyttinen vaikenija vielä joskus päättää vuosikymmenien mediahiljaisuutensa.
