– Osasin aina uneksia tästä.
Englantilaispelaaja Gary Wilson pysähtyy Yle Urheilun haastatteluun Tampere-talon uumenissa maanantai-iltana. Wilson on yhtä hymyä, vaikka hän on vastikään hävinnyt näytösottelun Ronnie O'Sullivanille erin 3–6.
Wilson on kuitenkin pelaaja, joka ymmärtää panna asioita perspektiiviin. Pääsy ulkomaille esiintymään lähes 2000 katsojan eteen lajin kaikkien aikojen menestyneintä pelaajaa vastaan on valtaosalle snookerammattilaisista vain kaukainen haave. Sitä se oli vuosia myös Wilsonille, vaikka hänet tunnettiin O'Sullivanin tavoin lapsitähtenä.
Wilson syntyi vuonna 1985 Koillis-Englannin Wallsendissa, Newcastlen ja North Tynesiden rajakunnassa. Kun häntä kymmenen vuotta vanhempi O'Sullivan saavutti ensimmäisen rankingvoittonsa vuonna 1993, tuolloin 8-vuotias Wilson antoi tukkapöllyä jo paikallisille snookerpyssyille.
9-vuotiaana Wilson pussitti ensimmäisen sadan pisteen lyöntisarjansa ja debytoi televisiossa Britannian yleisradioyhtiön BBC:n nuorten snookerlupausten ohjelmassa. Teini-ikäisenä hän kukisti O'Sullivanin ensi kertaa näytösottelussa ja voitti lukuisia junioriturnauksia, muun muassa kahdesti alle 18-vuotiaiden Britannian mestaruuden.
Junioriuran kruunu tuli vuonna 2004, kun Wilson voitti alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Titteli yhdistää häntä, O'Sullivania ja Tampereen tapahtuman järjestäjää, Suomen snookerhistorian ainoaa ammattilaispelaajaa Robin Hullia, joka saavutti pystin vuonna 1992 eli vuosi O'Sullivanin jälkeen.
Seitsemän pitkää vuotta
Loistavista lähtökohdista huolimatta hyppäys amatööripelejä hallinneesta juniorista ammattilaiseksi oli Wilsonille kivulias kasvuprosessi. Vuonna 2006 hän putosi ammattilaiskiertueelta, jonne onnistui palaamaan vasta seitsemän vuotta myöhemmin.
Koska taannoin kukoistaneessa amatööripelissä ei liikkunut 2000-luvun alussa enää merkittäviä rahoja, Wilson joutui rahoittamaan elämäänsä normaaleilla palkkatöillä. Hän pakkasi muun muassa kaksi vuotta pakastepannukakkuja äitinsä kanssa Findusin tehtaalla Longbentonissa.
– Syvällä sisimmässäni ajattelin aina, että minun pitäisi olla snookerpelaaja. Elämä ei kuitenkaan aina mene niin kuin haluaisi. Viestini on, että vaikka asiat eivät aina mene toivomallasi tavalla, pysy vahvana ja usko kykyihisi, 38-vuotias Wilson sanoo.
Pakasteiden pakkauksen jälkeen Wilson ehti viettää vielä lähes viisi täyttä vuotta taksiyrittäjänä, kunnes saavutti pelioikeuden kiertueelle vuonna 2013. Vuotta myöhemmin hän päätti panna kaiken likoon snookeruran puolesta.
– Oli päiviä, jolloin olin masentunut. Mutta niitä seurasi aina tunne, että elämä kantaa – saavuttaisin unelmani, jäisin ajamaan taksia tai työskentelisin pakasteiden parissa.
– On pyrittävä jatkuvasti pysymään positiivisena. Se on neuvo, jonka voin antaa ja jota pyrin noudattamaan. Uskon, että viime kädessä juuri se on auttanut minua saavuttamaan unelmani snookerammattilaisuudesta, Wilson sanoo.
Ei laajennukselle
Gary Wilson ei ole ainoa pelaaja, joka kipuili vuosia amatööri- ja ammattilaissnookerin välimaastossa. Vastikään maailmanmestaruuden voittanut maanmies Kyren Wilson nousi kiertueelle vuonna 2010, putosi siltä heti avauskauden päätyttyä ja pääsi takaisin vasta kahden vuoden yrittämisen jälkeen. Wilsonit, jotka eivät ole sukua toisilleen, ovat siis kulkeneet ammattilaiskiertueella yhtä pitkän yhtäjaksoisen matkan vuodesta 2013.
Ammattilaissnooker on rakennettu 2000-luvulla erilaiselle pohjalle kuin 1990-luvun alussa, jolloin O'Sullivan ja hänen vuonna 1975 syntyneet ikätoverinsa John Higgins ja Mark Williams debytoivat kiertueella. Tuolloin kuka tahansa pystyi ostamaan ammattilaislisenssin, jolla pääsi pelaamaan Blackpoolissa Norbreck Castle -hotellissa kesäisin järjestettyihin, viikkokausia kestäneisiin karsintoihin. Jos ammattilaiskiertue koostuu nykyisin 128 pelaajasta, 30 vuotta sitten pelaajia oli lähes 600.
Debyyttikaudellaan O'Sullivan saavutti muun muassa 38 peräkkäistä ammattilaisvoittoa, mikä on edelleen voimassa oleva ennätys. Tosin O'Sullivan pesi karsinnoissa liudan vastustajia, joiden pääfokus oli totisen ammattilaispelin sijaan yöelämästään tunnetun Blackpoolin muussa tarjonnassa.
O'Sullivanin ikäluokka pääsi kuitenkin pelaamaan pelisysteemillä, jossa pelien taso koveni porras portaalta. Nykypelissä taas uudet tulokkaat joutuvat kohtaamaan huippuja nopeammalla tahdilla kuin ennen, mikä on näkynyt huippupelaajien keski-iän hurjana kasvuna. Tämän kauden päätteeksi maailmanlistan kymmenen parhaan pelaajan keski-ikä oli 39 vuotta.
Vaikeuksistaan huolimatta Gary Wilson kertoo pitävänsä nykyisestä systeemistä eikä kannata kiertueen laajentamista.
– Vaikka kiertueella olisi tuhat pelaajaa, vain parhaat pärjäävät. Mielestäni kiertue on tällä hetkellä niin hyvä kuin se voi olla olosuhteisiin nähden. Toivottavasti se laajenee muihin maihin kuten Suomeen, Wilson sanoo.
– Yleisö oli fantastinen. Tämä maa selvästi rakastaa snookeria, Wilson kehuu.
Syy, miksi Wilson pelasi nyt Tampereella, löytyy O'Sullivanista. Supertähti saa nimittäin valikoida, ketä vastaan suostuu pelaamaan näytösotteluita. Toisin sanoen: O'Sullivanin on nautittava vastustajansa pelityylistä.
Wilson voitti O'Sullivanin tiistain näytösottelussa erin 6–2 ja keskiviikkona 6–5. Päätösiltana hän teki muun muassa neljä yli sadan pisteen lyöntisarjaa, joista yksi oli yritys tehdä 147 pisteen maksimibreikki (päättyi 112 pisteeseen).
