Puuveneperinne uhkaa kuolla ammatin osaajien mukana. Siksi harrastajista etsitään kansanperinteen jatkajia.
Pälkäneellä Ämmätsän kartanolla on tänä kesänä järjestetty kolme kansainvälistä kanootinrakennuskurssia. Kartanon entisessä navetassa on nikkaroitu pohjoismaisia avokanootteja vanhalla limisaumatekniikalla.
Pohjoismainen limisaumaveneperinne on nimetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Ammattiveistäjät ovat jo harvassa: vuonna 2021 heitä arvioitiin olevan Suomessa enää vain noin 50.
Itseään melovaksi puusepäksi kutsuva Juho Paaso on auttanut harrastajia Ämmätsän kartanon puuverstaalla. Paason mukaan kuka tahansa voi rakentaa puukanootin, jos vain vasara pysyy kädessä ja osaa seurata ohjeita.
Kurssilaisten suhtautumista hän kehaisee.
– Rohkeasti ihmiset uskaltavat tulla opettelemaan sellaisia asioita, joita ovat ainoastaan kuulleet esivanhempiensa ja vanhempiensa kertovan.
Puutyöstä vastapainoa toimistotyölle
Perjantaina puutyöverstaalla kävi kova pauke, kun kurssilaiset viimeistelivät kanoottejaan.
Hämeenlinnassa asuva Elsa Merivuori saapui Pälkäneelle isänsä Kai Merivuoren kanssa. Haastatteluhetkellä Kai Merivuori teki kanoottiinsa viimeisiä liimauksia, jonka jälkeen oli vuorossa istuinten viimeistely ja pintakäsittely.
Kanootin istuimia tehnyt Elsa Merivuori edusti alle parikymppisenä kurssin nuorinta sukupolvea. Hänen ystäväpiirissään käsillä tekeminen on yleistä, mutta kanootin rakentaminen oli uusi kokemus.
– En kyllä tuttavapiiristä löydä ketään, joka vapaaehtoisesti lähtisi kesälomalla rakentamaan kanoottia. Muutenkin tällainen puutyö on meidän piireissä katoavaa kansanperinnettä, Merivuori pohti.
Taideluokalla opiskellut Elsa Merivuori myöntää jännittäneensä kurssin alkamista. Hän on aiemmin keskittynyt maalaamiseen, virkkaamiseen ja keramiikkaan.
– Vähän jännitti tulla ainoana nuorison edustajana kurssille, mutta hauskaa on ollut kyllä.
Kai Merivuori iloitsi mahdollisuudesta osallistua kurssille tyttärensä kanssa.
– Käsityön ilon lisäksi on kertakaikkisen hienoa, että sain viettää kaksi viikkoa nuoren kanssa.
Hän kertoo ihailleensa puuveneitä venemessuilla jo kymmeniä vuosia ajatellen, että joskus koittaa aika rakentaa oma.
– Melomisesta minulla ei kovin paljon ole kokemusta mutta odotan kyllä, että [kanootille] on käyttöä kesämökillä. Valokuvatessa luonnossa pystyy liikkumaan rauhallisesti lintuja hätyyttelemättä, Merivuori pohtii.
Puuveneistä kestävä ratkaisu vesille
Veneiden valmistusmateriaalina yleistyi 1960-luvulla lasikuituvahvisteinen muovi, joka korvasi puuta valmistusmateriaalina.
Viime vuosina maailmalla on havahduttu lasikuitumuovin ongelmallisuuteen.
Heinäkuussa julkaistun brittiläisen tutkimuksen mukaan veneiden valmistuksessa varsinkin 1960-luvulla lasikuituvahvisteinen muovi luo ympäristöhaasteen. Journal of Hazardous Materials -julkaisussa esitetty tutkimus tarkasteli ensimmäistä kertaa lasikuitumuovin kertymistä merieliöihin. Kyseistä muovia löydettiin erityisesti simpukoista ja ostereista rantojen läheisyydessä.
Lisäksi käytöstä poistettujen lasikuituveneiden hävittäminen on muodostunut ongelmaksi pienissä saarivaltioissa, joissa tilaa kaatopaikoille on vähän.
Myös Suomessa rannoille hylättyjen veneiden kierrätys on herättänyt keskustelua.
Puuvene voisi tarjota kestävän vaihtoehdon lasikuituvahvistetusta muovista valmistetuille veneille.
Juho Paason mukaan puuvene olisi kestävä ratkaisu myös Suomen vaihtelevassa säässä.
– Kyllähän puuveneet oikein hoidettuna kestävät hyvin, eikä niitä tarvitse aivan mielettömästi vaalia. Talveksi riittää, että veneen saa katon alle suojaan.
