Pitkä odotus päättyi, kun Ruotsiin 1800-luvulla viedyt pääkallot tulivat tänään tiistaina Suomeen ja Pirkanmaan Pälkäneelle. Suomeen saapui yli 80 pääkalloa.
Pääkallot tuotiin alkuiltapäivällä kuorma-auton kyydissä puulaatikoissa. Paikalla Pälkäneen kirkolla oli runsaasti mediaa, ja kirkonkelloja soitettiin laatikoiden siirron ajan.
Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen kertoo Ylelle, että pääkallot tulivat laivalla. Satamassa ministeriön väki kuittasi lähetyksen ja sen jälkeen kallojen kuljetus pääsi jatkamaan matkaa Pälkäneelle.
Pääkallot vastaanotettiin Pälkäneen uudella kirkolla. Museovirasto tekee siellä tutkimuksia.
– Kirkossa tehdään DNA-tutkimukset pääkalloille.
Kirkkoherran mukaan pääkallot ovat arviolta 1600–1800-luvuilta.
Mistä on kyse?
Ruotsalaiset rotututkijat kaivoivat pääkalloja neljällä suomalaispaikkakunnalla 1870-luvulla. Tutkimusryhmä vei kallot Ruotsiin nykyisen Karoliinisen instituutin kokoelmiin.
Ruotsalainen antropologi ja Karoliinisen instituutin professori Gustaf Retzius halusi tutkimuksellaan osoittaa todeksi teoriansa siitä, etteivät suomalaiset ole samaa puhdasrotuista alkuperää kuin muut skandinaavit. Silloisen tutkimustiedon mukaan kallon mittasuhteet olivat erilaiset eri ihmisroduissa.
Kallojen palauttamisesta Suomeen on neuvoteltu vuosia.
Kirkkoherra Jari Kemppainen teki myös itse paljon töitä pääkallojen saamiseksi takaisin. Nyt tunne on juhlallinen.
Kallot ovat olleet vuosikausia puheenaihe paikkakunnalla.
– Sään lisäksi voi puhua muustakin. Pääkallot ovat olleet viimeiset kuusi vuotta säännöllinen keskustelunaihe. Kysymys on ollut, milloin ne tulevat ja toinen kysymys, että olisikohan siellä meidän sukulaisia.
Katso videolta, miten kirkkoherra Jari Kemppainen kuvasi kallojen palauttamisen merkitystä:
Isä ja tytär Vesa Mäki-Mantila ja Meeri Mäki-Mantila olivat seuraamassa tilaisuutta. He kuvasivat tilannetta hartaaksi. Pääkallojen saamista edelsi pitkä prosessi.
– Niiden (jäännösten) pitäisi päästä sinne, minne ne kuuluvat. Se on mun mielipide, Meeri Mäki-Mantila sanoo.
Vesa Mäki-Mantilan suku on Etelä-Pohjanmaalta, eli nyt Suomeen tuotujen joukossa ei ole todennäköisesti hänen sukulaisiaan.
Eläkeläinen Olli Alanissi toimi tilaisuudessa kirkon ovimiehenä. Hän piti tilaisuutta ainutlaatuisena. Hän pohti, onko joku jäänteistä sukua pälkäneläisille.
– Tosi hienoa oli olla todistamassa, hän kuvasi tilaisuutta.
Suuri osa Pälkäneeltä
Vainajien jäänteet on tarkoitus haudata kotikuntiensa multiin. Melkein puolet kalloista on peräisin Pälkäneeltä.
Pälkäneen rauniokirkon hautausmaan lisäksi jäänteitä on peräisin Rautalammin kirkkomaan vanhasta osasta, Keiteleen kunnan alueelta sijaitsevasta Toson saaresta, Pielavedeltä Pangansalon saaresta ja nykyisin Joensuuhun kuuluvan Enon kirkonkylän läheltä Nesterinsaaresta. Heidät haudataan lähelle alkuperäistä hautapaikkaa.
Pälkäneellä vainajien viimeiseksi leposijaksi on kaavailtu rauniokirkon ympäristöä, mistä vainajat aikanaan kaivettiin esiin.
Paikkakunnalle suunnitellaan myös kansanjuhlaa.
Kallot tutkitaan
Museokeskus Vapriikissa kalloista otetaan näytteet. Niistä voidaan selvittää esimerkiksi vainajien elinaikaa, sukulaisuussuhteita ja sairauksia. Myös ruokavaliosta ja esimerkiksi maidonkäytöstä voidaan saada tietoa.
