Suomella meni viikonloppuna Yhdysvaltain Lynchburgissa pidetyissä frisbeegolfin MM-kisoissa loistavasti, kun sekä naisten että miesten kisasta irtosi mitali. Eveliina Salonen saavutti Suomen ensimmäisen frisbeegolfin maailmanmestaruuden.
Hopeaa saavuttaneen Niklas Anttilan mitali oli puolestaan ensimmäinen mitali miesten puolella. Frisbeegolf on ollut Suomessa pitkään vahvassa nousukiidossa muun muassa harrastajamäärien ja olosuhteiden myötä.
Viimeisin trendi on ollut se, että menestystä on tullut kovatasoisista ammattilaiskisoista. Niin Salonen kuin Anttila ovat sijoittuneet kärkisijoille lajin Major-kisoissa, jotka ovat pääosin yhdysvaltalaisheittäjien hallitsemia.
Frisbeegolfliiton toiminnanjohtaja Tapani Aulu muistuttaa lajin kokonaisvaltaisesta kehityksestä menestyksen taustalla.
– On enemmän huippupelaajia, sitä kautta menestystä voi tulla. Oli tämä (MM-menestys) sinällään odotettu ja luonnollinen kasvukäyrä. Kymmenen vuotta sitten meillä oli oikeastaan yksi täysammattilainen, kun nyt niitä on kymmenkunta.
– Kun frisbeegolfiin pystyy keskittymään ympäri vuoden ammattimaisesti, tällainen menestys on mahdollista. Ei tämä aiemmin olisi voinut tapahtua.
Perustaso riittää mitalitaistoon
Suomi jäi Pariisin kesäolympialaisissa kokonaan ilman mitalia. Jo ennen kisoja nostettiin esiin, ettei Suomella ole yhtään sellaista urheilijaa, joka olisi perustasonsa puolesta valmis kamppailemaan mitaleista.
Salosella ja Anttilalla puolestaan tällaista tasoa löytyy. Siksi ei voida puhua mistään yllätysmitaleista.
Esimerkiksi Anttila on kiertänyt jo usean vuoden Yhdysvaltain kovatasoisia ammattilaiskisoja, joissa hän on pystynyt mittaamaan jatkuvasti virettään lajinsa absoluuttisiin maailman valioihin.
– On sitä kokemusta. Kun tuollaiseen tilanteeseen pääsee, pystyy hoitamaan sen myös maaliin asti. Eveliina Salonen on hyvä esimerkki siitä, että hän on ollut tänä vuonna jokaisessa Major-turnauksessa pelaamassa viimeisellä kierroksella kärkiporukassa.
Iso yleisö mieltää helposti, että missä tahansa lajissa MM-kisat ovat sen lajin ykkösjuttuja. Aulu sanoo, että näin ei ollut vielä takavuosina.
Lajin MM-kisoja on kisattu toistaiseksi ainoastaan Pohjois-Amerikassa.
– EM-kisat olivat meille kunnon arvokisat, koska sinne tulivat kaikki maat ja kaikki parhaat. MM-kisoihin lähti vain muutama ulkomaalainen pelaamaan. Ne olivat enemmän USA:n mestaruuskisat.
– Nykyään ne ovat kuitenkin kaikkein isoin kisa. Merkitys on avautunut jonkin verran lajin ulkopuolellekin. Viime vuosina on tullut paljon enemmän suoria lähetyksiä ison kansankin tietoisuuteen.
Korkealla Vuoden urheilija -kisassa?
Suomalainen urheilumenestys on ollut tänä vuonna kauttaaltaan heikkoa. Aulu heittää aiheellisen noston.
– En yhtään ihmettelisi, jos Eveliina on korkealla Vuoden urheilija -äänestyksessäkin. Lukas Hradeckya voi olla vaikea ohittaa, mutta voi olla top10:ssä tai korkeammallakin. Maailmanmestaruus on kuitenkin sellainen asia, jota kovin monessa lajissa ei saada, hän muistuttaa.
Tampereella ja Nokialla pelataan ensi vuonna kaikkien aikojen ensimmäiset Pohjois-Amerikan ulkopuolella pidettävät frisbeegolfin maailmanmestaruuskisat. Pirkanmaalla on järjestetty aiemminkin useita huipputason kisoja.
Maailmanmestaruuskisat eivät voisi tulla parempaan ajankohtaan.
– Meillä on hallitseva mestari heittämässä. Sillä on varmasti merkitystä koko lajin kasvuun.
Nosteessa Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa
Lajin ammattilaispuolella Yhdysvallat heiluttaa vahvasti tahtipuikkoa Suomen haastaessa. Myös muista maista tulee yksittäisiä huippuja, kuten Viron Kristin Tattar, joka oli naisten kisoissa MM-pronssilla.
Frisbeegolf on vahvassa nosteessa muun muassa Kaakkois-Aasiassa sekä Euroopassa. Tämän vuoden EM-kisoissa oli yli 30 osallistujamaata. Loppuvuodesta pidettäviin frisbeegolfin joukkuemaailmanmestaruuskisoihin on lähdössä 23 maata.
– Ammattilaisurheilupuolella Yhdysvallat on ykkönen. He osaavat sen homman. Huipputasolla kasvu ei näy, mutta lajia pelataan hyvin aktiivisesti joka puolella Eurooppaa sekä Kaakkois-Aasiassa.
Vimeisimpänä laji on levinnyt Latinalaiseen Amerikkaan sekä Afrikkaan.
– Kuukausi sitten Ugandassa oli kisat, joissa oli yli 150 junioria pelaamassa. Kyllä se leviää, Aulu toteaa.
