Kommentti: Jääkö Matti Heikkinen huippu-urheiluyksikön viimeiseksi johtajaksi? Huippu-urheilun mannerlaatat liikkuvat

Kuuden henkilön ”kapinaryhmällä” on nyt mitä otollisin sauma muuttaa näkemyksensä huippu-urheilujohtamisen muutoksista lihaksi ja vereksi, kirjoittaa Yle Urheilun Pekka Holopainen.

Finlands trupp under OS-invigningen i Paris.
Historiallinen nollatulos Pariisin olympiakisoissa saattoi saada mannerlaatat liikkeelle suomalaisessa huippu-urheilussa. Kuva: EPA-EFE
Kommenttikuva urheilutoimittaja Pekka Holopaisesta.
Pekka Holopainen

Hallituksen ministerien puheille on aina enemmän pyrkyä ja tunkua kuin näiden avustajilla on myöntää ministeriön tilavimpaan työhuoneeseen audiensseja. Useimmat joutuvat lobbaamaan asiaansa tai hankettaan niin sanotusti porstuan puolella.

Kun Pariisin olympiamenestyksen, Suomen osalta historiallinen 0+0+0=0, sydämistyttämä kuuden nimekkään urheiluihmisen riippumaton työryhmä halusi aiemmin tässä kuussa esitellä näkemyksiään suomalaisen huippu-urheilun valtavista muutostarpeista, maaperä ei olisi voinut olla otollisempi.

Urheiluministeri Sandra Bergqvistin (r) kerberos ohjasi Sami Itanin, Jarmo Mäkelän, Kati Lehtosen, Karl-Erik Michelsenin, Valentin Konosen ja Anu Niemisen kumarrellen pyhimpään kertomaan perusteellisesti, millaisia toimenpiteitä suunnan- ja rytminmuutos vaatisi.

Ylle kirjatusta nimilistasta jokainen näkee, että merkitystä ei ollut vain presentaation sisällöllä, vaan myös sen laatijoiden nimekkyydellä. Ei ole sattumaa sekään, että esimerkiksi Yle Urheilussa ampumahiihdosta puhuu Kaisa Mäkäräinen ja mäkihypystä Janne Ahonen.

Ministeri haluaa muutoksia

Työryhmä esitteli ajatuksiaan medialle Urhean olympiavalmennuskeskuksessa Helsingissä tiistaina. Samaan aikaan Helsingin Sanomat julkaisi ministeri Bergqvistin haastattelun, jota ei voi tulkita kuin yhdellä tavalla.

Ministeri on myötämielinen sekstetin aivoituksille ja vaatii merkittäviä muutoksia suomalaisen huippu-urheilun johtamiseen. Bergqvist ilmaisee itseään asiassa poliitikoksi harvinaisen selkeästi.

SISU-ryhmä Valentin Kononen, Karl-Erik Michelsen, Jarmo Mäkelä, Anu Nieminen, Sami Itani seisovat rivissä Suomen lippu näytössä taustalla.
Valentin Kononen (vas.), Karl-Erik Michelsen, Jarmo Mäkelä, Anu Nieminen ja Sami Itani sekä ennen ikuistamista Urheasta poistunut Kati Lehtonen muodostavat isoa muutosta vaativan kuusikon. Kuva: Jyrki Ojala

Kuusikon esittämä malli suomalaisen huippu-urheilun ylärakenteeksi olisi pari mutkaa oikaisten tämä: opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen asettuva, autonominen Sisu-niminen huippu-urheiluorganisaatio, jolla olisi oma hallitus, johtoryhmä, johtaja ja sekä urheilijan suorituskykyyn että suunnitelmien täytäntöönpanoon erikoistuneet, globaalilla haulla naarattavat ekspertit.

Kuukausipalkkaa nauttisi 6–7 henkilöä, joille annettaisiin rahan- ja resurssienjaon osalta käytännössä diktaattorin valtuudet. Aloituspäiväksi oli presentaatioon merkitty ensi vuoden puoliväli, mikä tarkoittaa supernopeaa tahtia. Supernopea mies eli pikaluistelutähti Mika Poutala (kd.) toki jo siinä vaiheessa vetää urheiluministeriötäkin.

Kylmää kyytiä

Kolikon toiselta puolelta löytyy Olympiakomitean oman organisaation huippu-urheiluyksikkö, joka aloitti työnsä pian 13 vuotta sitten.

”Kapinaryhmän” ja monen muunkin kriitikon mielestä se on riittävän pitkä aika näyttää kykynsä huippu-urheilun kaltaisella kiivasrytmisellä elämänalueella.

Pariisi 2024.
Toteutuuko uskomaton skenaario: jääkö vettä hörppäävä Matti Heikkinen huippu-urheiluyksikön viimeiseksi johtajaksi? Varajohtaja Leena Paavolainen ei hänkään enää työskentele Olympiakomiteassa, ja puheenjohtaja Jan Vapaavuoren neljän vuoden pesti päättyy 30. marraskuuta. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Jos ministeriö tosiaan lämpenee Sisu-projektille, se tarkoittaa huippu-urheiluyksikölle ja ylipäätään Olympiakomitea-vetoiselle huippu-urheilulle kylmää kyytiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ei voi määrätä yhdistyslain takaamaa autonomiaa nauttivaa Suomen olympiakomitea ry:tä muuttamaan sääntöjään saati lakkauttamaan huippu-urheiluyksikköään, mutta toiminnan yli 70-prosenttiselta päärahoittajalta löytyy tarvittaessa muitakin taivuttelukeinoja.

Ei tässä vielä siinä pisteessä olla, että Matti Heikkinen jäisi huippu-urheiluyksikön viimeiseksi johtajaksi. Mutta jo se, että tällaista ajatusta voi terveen paperit käsissä pallotella, on sekstetiltä suorastaan maaginen suoritus, vieläpä noin viikossa saavutettuna.

Miksi nyt?

Miksi juuri tämä hetki on mitä otollisin näin valtavalle mannerlaattojen törmäykselle suomalaisen huippu-urheilun todellisuudessa?

Pariisin tulos oli odotettunakin katastrofi, eikä siitä kansansuosiostaan kiinnostuneen ministerinkään laariin mannaa sada. Työryhmän esityskin on sinänsä täysin järkeenkäypä – ja sisältää paljon elementtejä työstä, jota huippu-urheiluyksikkö jo tekee.

Ministeriön liikunta- ja urheilupuolen huippuvirkamiehistön eli ministerin kuiskaajaryhmän välit Olympiakomiteaan ovat suorastaan historiallisen heikot – ja tangoonhan tarvitaan aina kaksi.

Olympiakomiteasta on tullut koko urheilukansan purulelu.

Runsaan kuukauden päästä Olympiakomitea valitsee itselleen uuden luottamusjohdon. Toistaiseksi puheenjohtajuudesta on julkisesti kiinnostunut vain Tapio Korjus, joka sai komitean hallitusjäsenenä jo korottaa ääntään, että huippu-urheiluyksikön ylläpito ylipäätään pysyi Olympiakomitean agendalla ja säännöstössä.

Ministeri Bergqvist haluaa nähdä muutosta jo loppuvuoden aikana. Jos horisonttiin piirtyy näkymä, jossa toiminnan ydinmehu eli huippu-urheilu eli olympiaglooria valuu Kruununhakaan opetus- ja kulttuuriministeriön palatsiin, tiedä vaikka Korjus jäisikin ainoaksi ehdokkaaksi – ja häntäkin kaduttaisi koko homma.