Pariisin mitalittomien olympiakisojen jälkeinen debatti suomalaisen huippu-urheilun tilasta otti torstaina uusia kierroksia, kun kuusi nimekästä urheiluvaikuttajaa julkisti oman, radikaalin toimenpideohjelmansa ankean asiaintilan kohentamiseksi.
Ryhmä esitteli ohjelmansa Olympiakomitean toiminnan yli 70-prosenttisesti rahoittavan opetus- ja kulttuuriministeriön kärkivirkamiehille sekä urheiluministeri Sandra Bergqvistille 15. lokakuuta.
Ehdotelma sisältää monenlaisia parannusehdotuksia urheilijoiden ja valmentajien arkeen, mutta kovin ehdotus oli tämä: ryhmä katsoo, että Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö ei ole se taho, jonka varaan Suomen olympiamuotoisen huippu-urheilun pelastustalkoot voitaisiin järjestää.
Käytännössä esityksessä katsotaan, että yksikkö tulee nykymuodossaan ajaa alas ja korvata opetus- ja kulttuuriministeriöön perustettavalla, puolueettomalla asiantuntijaryhmällä, joka päättäisi huippu-urheilurahojen jaosta.
Huippu-urheiluyksikkö on toiminut pian 12 vuotta, ja faktaa on, että sen olemassaoloaikana Suomen menestys olympiakisoissa on hiipunut.
Ministeriön liikunta- ja urheiluasioista vastaava ylijohtaja Esko Ranto kuuluu toimenpide-ehdotelmaan tutustuneisiin virkamiehiin.
– On suoraan todettava, että huippu-urheiluyksikkö ei ole onnistunut, hän myöntää.
Raportteja odotetaan
Ranto toteaa, ettei äskeinen ole kannanotto kuuden hengen ryhmän esittämän mallin puolesta.
– Siihen on liian varhaista ottaa kantaa. Nyt pitää ensin saada Olympiakomiteasta kunnolliset raportit päättyneestä olympiadista. Sen lisäksi Olympiakomitean kanssa pitää jatkaa keskustelua siitä, miksei huippu-urheilujärjestelmämme ulkoisen arvioinnin tuloksista tehtyjä toimenpide-ehdotuksia ole pantu täytäntöön.
Kyseinen arviointi valmistui 2022. Ministeriön virkamiesten ja Olympiakomitean johdon välit ovat olleet viime vuosina vähintään kireät, vaikka instanssit joutuvat tekemään jatkuvasti läheistä yhteistyötä – tai ehkä juuri siksi. Ylijohtaja Ranto toteaa nykytilanteen ”asialliseksi”, mutta nimeää kysyttäessä yhden kipukohdan.
Törmäys perustuslakiin
– Keväällä Olympiakomitean sisällä syntyi ajatus, että komitea alkaisi jakaa valtionapuja eli hoitaa julkisen vallan tehtävää. Tämä törmäisi jo perustuslailliseen harkintaan, ja pyrkimyksestä sittemmin luovuttiin.
Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa tämän vuoden aikana liikuntaan ja urheiluun budjettivaroista noin 166 miljoonaa euroa, josta Olympiakomitean osuus mukaan lukien huippu-urheiluyksikön tehostamisrahat on noin kahdeksan prosenttia eli erittäin merkittävä.
Kuuden hengen – työelämäprofessori Sami Itanin, professori Karl-Erik Michelsenin, dosentti Kati Lehtosen, valmentaja Anu Niemisen, valmentaja Valentin Konosen ja ex-urheilujohtaja Jarmo Mäkelän – esitys huippu-urheiluasiantuntijuuden keskittämisestä ministeriöön ei ole uusi.
Kun huippu-urheiluyksikköä 2010-luvun alun alussa perustettiin, ministeriö ja huippu-urheilun tutkimusinstituutti Kihu olivat Olympiakomitean rinnalla vaihtoehtoina. Viimeksi mainittuun päädyttiin.
Työryhmä toivoo esityksensä pönkäksi poliittista päätöstä, mutta fakta on se, ettei opetus- ja kulttuuriministeriö voi suoraan määräillä yhdistysmuotoista Olympiakomiteaa muuttamaan sääntöjään tai rakennettaan, kuten lakkauttamaan omaa huippu-urheiluyksikköään.
Tällaisista asioista autonominen yhdistys päättää itse. Viime vuonna Olympiakomitean hallitukseen tuotiin esitys, jossa Olympiakomitean säännöistä olisi poistettu velvollisuus ylläpitää huippu-urheiluyksikköä. Esitys ei saanut hallituksen enemmistön tukea.
Kokouksessa esittelijänä toimi kaikista mahdollisista henkilöistä yksikön silloinen johtaja Matti Heikkinen; ajatus ei toki ollut kuitenkaan hänen hautomostaan kotoisin.
– Suomessa on vahva järjestömuotoisen urheilun perinne. Järjestöreitti on saanut poliittiselta järjestelmältä selkänojansa, ja nyt on tulosten arvioinnin aika, ylijohtaja Ranto sanoo.
Yksikön puolustuspuhe
Olympiakomitean huippu-urheiluyksikköä vetää Matti Heikkisen jälkeen vt. johtajana Jaana Tulla. Hän on tutustunut työryhmän esitykseen.
– Fiksujen ja omilla nimillään julkisuuteen tulevien ihmisten tekstiä. Kaikki keskustelu suomalaisen huippu-urheilun kehittämisestä on hyväksi. Olen kirjoittajien kanssa aivan samaa mieltä siitä, että huippu-urheilijoiden ja urheilun etu menee kaiken muun edelle. Toiminta tulee aina ensin, ja rakenteiden tulee tukea toimintaa.
– Esityksen sisältö esimerkiksi huippuasiantuntijoiden sijoituspaikasta ei ole kokonaan uutta, vaan tätähän harkittiin jo yksikön perustamisvaiheessa. Päädyttiin kuitenkin tähän kansalaisjärjestömalliin eikä poliittisesti johdettuun ministeriöön.
Tulla puolustaa työryhmän alasajettavaksi ehdottaman huippu-urheiluyksikön olemassaoloa. Urheiluverkosto, kuten lajiliitot, valmentajat ja urheilijat ovat hänen mukaansa pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä yksikön asiantuntijatyöhön ja arjen sparraukseen.
– Tapaamme tämän työryhmän jäseniä keskustelun merkeissä erittäin mielellämme ja kuulemme muitakin avauksia suomalaisen huippu-urheilun edistämiseksi.
