Pieni pakkanen nipistelee poskipäitä, muttei vielä pure. Tuuli sen sijaan pyrkii kauluksesta sisään, kohti luita ja ytimiä. Eikä ihme, sillä olemme keskellä Neljän tuulen tietä, Valtatiellä numero 21, jota myös talviseksi kauhutieksi kutsutaan.
Reilut 100 kilometriä Torniosta pohjoiseen Pellossa päivä on jo seljennyt. Tie on hyväkuntoinen ja kuiva. Liikennettä tulee vastaan harvakseltaan.
Tuntia myöhemmin Kolarin kylän jälkeen suurin osa vastaantulevasta liikenteestä on raskasta liikennettä. Ohitamme pari tsekkiläistä rekkaa. Vastaan tulee myös muun muassa norjalaisia rekkoja.
Päivä pilvistyy. Liikennetiedote lupaa Pohjois-Lappiin huonoa ajokeliä.
Kymmeniä liikenneonnettomuuksia
Hämärä alkaa kello kahden jälkeen, kun olemme päässeet Muonion pohjoispuolelle. Lämpötila nousee nollaan. Tie ei tunnu liukkaalle, mutta tien pintaan paakkuuntunut lumi on tehnyt siitä kuoppaisen ja röpelöisen.
Lapin pelastuslaitoksen tilastojen mukaan Muonio–Kilpisjärvi-välillä sattui viime vuonna 28 liikenneonnettomuutta. Näistä 11 kertaa osallisena oli raskas ajoneuvo. Näistä kahdeksan oli ojaanajoja ja kolme muunlaista liikenneonnettomuutta, myös yksi linja-auto oli ojassa.
Täpäriä ohitustilanteita
Kuttanen, kello 14.38. On jo pimeää. Raskaiden ajoneuvojen lisäksi vastaan tulee useampia turistien charter-busseja.
Tilastojen mukaan ongelmia on varsinkin Palojoensuu–Kilpisjärvi-välillä, jossa rekkoja on ojassa talvikaudella lähes viikoittain. Juuri tätä kapeinta ja huonokuntoisinta tieväliä ollaan myös remontoimassa 30 miljoonalla eurolla.
Remontti on aiheellinen. Viime vuonna rekisteröidystä 28 onnettomuudesta 21 tapahtui Palojoensuun ja Kilpisjärven välillä.
Väyläviraston mukaan tieosuudella tapahtuu varsinkin rekkojen suistumisonnettomuuksia, eli vähintään 40–60 suistumista vuosittain. Viraston arvion mukaan suistumiset tapahtuvat usein, kun talviolosuhteisiin tottumaton ulkomaalainen kuljettaja menettää ajoneuvonsa hallinnan.
Iso osa onnettomuuksista tai tieltä suistumisesta ei ikinä edes kantaudu viranomaisten tietoon. Jos ulkomaalainen rekkakuski selviää suistumisesta säikähdyksellä, hän ei soita hätänumeroon vaan hinausautolle.
Auton renkaiden alla vanha pikitie tuntuu kuoppaiselta.
Moni kuski pelkää todennäköisesti ajautuvansa kapealla tiellä ojaan ja pientareelle. Siksi vastaantulevat rekat vaikuttavat ajavan kohtuullisen keskellä tietä.
Ajoneuvojen väliin jää pahimmillaan vain muutamia kymmeniä senttejä.
”Tiellä ei ollut hiekkaa ja se oli jäässä”
Noin viitisenkymmentä kilometriä ennen Kilpisjärveä tien oikealla puolella ojassa makaa rekka. Varoituskolmioita ei näy. Henkilöauton hätävilkut vilkkuvat edessä. Pimeällä tienpientareella seisoo kaksi naista ja yksi mies.
Ojan laidalla seisova mies on ukrainalainen rekka-auton kuljettaja Vasili Stefanjuk. Hän ei halua antaa kameralle haastattelua, mutta sallii nimensä käytön ja puhuu muuten toimittajalle mielellään. Stefanjuk puhuu vain venäjää ja ukrainaa, joten kommunikoimme pääasiassa kännykän käännösohjelman ja puhelimella tavoitetun venäjäntaitoisen toimittajakollegan avulla.
Hän näyttää elehtien tien pientareelle pystytettyjä aurausviittoja ja rekan suistumisjälkiä ojaan. Suistumiskohdassa tie on aurattu leveämmäksi kuin se todellisuudessa on.
Matka Liettuan Vilnasta Norjan Tromssaan tyssäsi tähän.
– Suomessa on helppo ajaa, ja tiet ovat hyvät. Paremmat kuin Norjassa, jossa tiet ovat kapeampia. Mutta on Suomessakin huonoja tieosuuksia. Nyt tiellä ei ollut hiekkaa ja tie oli jäässä.
Karesuvannon sopimuspalokuntalaisille ojaan suistunut rekka on jo kolmas keikka tälle talvelle.
Varsinkin Palojoensuu-Kilpisjärvi tieosuuden henkilövahinkoaste on korkea (5,7 onnettomuutta per 100 milj.ajon.km) ja ylittää valtakunnallisen keskiarvon (2,2 onn/100 milj.ajon.km) selvästi.
Ukrainalainen Stefanjuk lämmittelee paljaita käsiään kainaloissaan. Hän osoittaa kumollaan olevan rekkansa nuppia kohti. Sisällä rekan kopissa olisi lämmintä teetä, mutta sinne voi olla hankala mennä.
– Enkä oikein tiedä, kuinka kauan siellä pysyy lämpö. Minulla on todella kylmä, Stefanjuk selittää.
Reilun tunnin odottelun jälkeen myös Norjasta lähtenyt hinausauto saapuu paikalle. Ylen autossa lämmitellyt Stefanjuk siirtyy hinausauton lämpimään koppiin. Voi mennä tunteja ennen kuin oma auto on pois ojasta.
– Toivon, että auto ei ole rikki ja pääsen jatkamaan matkaa. Mutta en tiedä. Lämmin kiitos avusta, Stefanjuk huikkaa lopuksi.
Päivän saldo: 466 kilometriä, yksi ojaanajo, nelisenkymmentä vastaan ajanutta raskasta ajoneuvoa, kaksi aura-autoa, kymmenen charterbussia ja yksi hiekoitusauto.
