Pienessä Flyykärinpään kylässä Ylitorniolla Lapissa on kärvistelty jo monta kuukautta ilman juomakelpoista hanavettä.
Juoma- ja ruoanlaittovesi on pitänyt keittää elokuusta saakka, sillä Kaulinrannan Ylipään vesiosuuskunnan vesinäytteistä on toistuvasti löytynyt koliformisia bakteereita. Enterobakteerit on saatu tuhottua.
Myös Ylitornion Tengeliöön vesiosuuskunnan alueella oltiin kaksi kuukautta ilman puhdasta juomavettä. Siellä vedenkeittokehotus on jo päättynyt.
Kylällä asuvan Anneli Miikin perhe on hakenut vettä Miikin äidin kotoa, jonne vesi tulee toisesta vesiosuuskunnasta.
– Vettä olemme keittäneet vain pari kertaa, kun olemme hoksanneet, että kanisterit ovat tyhjät.
Kaulinrannan Ylipään vesiosuuskunnan puheenjohtajan Pentti Partasen mukaan veden laatu heikkeni syksyllä rankkasateiden jälkeen.
– En ole koskaan aiemmin kokenut vastaavia sateita. Vettä tuli aivan valtavasti, Partanen muistelee.
Kesä oli kuivattanut maaperää, eikä vesi ehtinyt imeytyä, vaan se valui voimalla painanteisiin. Sadevettä pääsi osuuskunnan vanhaan vedenottokaivoon, joka oli yhteydessä vesiputkistoihin.
Partasen arvion mukaan vedenjakelujärjestelmään pääsi tuolloin maaperästä lähtöisin olevia mikrobeja, jotka aiheuttivat vedenkeittokehotuksen.
Mutkia matkassa
Tämän jälkeen osuuskunnan aktiivisilla puuhamiehillä Partasella ja isännöitsijä Kari Lakkapäällä alkoi hillitön homma, jotta veden laatu saataisiin sellaiseksi, että se menee läpi myös terveystarkastajalta.
Veden laatuvaatimukset ovat tiukat: näytteistä ei saa löytyä yhtään koliformisia mikrobeja tai enterobakteereja.
Partanen ja Lakkapää ovat huoltaneet ja korjanneet vesijärjestelmää. Muun muassa vanha kaivo otettiin kokonaan pois käytöstä.
Työssä on ollut monia mutkia matkassa.
Vesiputkisto desinfioitiin vetyperoksidilla.
– Se irrotti putkistoon tarttununutta hienoainesta, minkä vuoksi putket tukkeutuivat, Partanen kertaa.
Kari Lakkapää katkaisi putken useasta kohdasta ja puhdisti putkia juoksuttamalla vettä voimakkaalla paineella. Se oli mahdollista, sillä pohjavettä oli riittävästi.
Ylitorniolla on kunnallisen vesijohtoverkoston lisäksi yli kaksikymmentä vesiosuuskuntaa, jotka hyödyntävät alueen pohjavesiä.
Toisin kuin Ylipään osuuskunnassa, vesiongelmien kanssa niin ikään painineen Tengeliön vesiosuuskunnalla verkosto voidaan kytkeä kunnan veteen.
Tengeliön osuuskunnan puheenjohtaja Väinö Hasa arvelee veden likaantumisen alkuperäiseksi syyksi saman, mikä kiusaa myös Ylipään osuuskuntaa: syksyn rankkasateiden.
Riskeihin kannattaa varautua
Suomen Vesiosuuskuntien Liiton sihteeri Simo Heininen kertoo, että ympäristön muuttuminen ja esimerkiksi säiden ääriolosuhteet vaikuttavat myös vesihuoltoon.
Hänen mukaansa vesiosuuskuntien kannattaa varautua riskeihin ja hankkia osaamista vesihuoltoon.
– Korjaamisessa ja huoltamisessa on kysymys vesihygienian hallinnasta. Jos kuljetat pöpöjä veteen omissa saappaissa, rukkasissa tai lapiossa, voit omalla toiminnallasi pilata koko homman, hän muistuttaa.
Usein vesiosuuskuntia hoidetaan talkootyöllä, mutta Heininen näkee, ettei talkoovoimin pyöritettävillä osuuskunnilla ole jatkumoa.
– Talkootyön aika on mennyt aikaa sitten ohi. Olen herätellyt keskustelua siitä, että Suomessa pitäisi kouluttaa vesi-isännöitsijöitä, joilta vesiosuuskunnat voivat ostaa palveluita.
Useita vesiosuuskuntia hoidetaan talkoovoimin. Niin myös Kaulinrannan Ylipään osuuskuntaa.
– Kyllä tässä pitää eläkkeellä olla, että on aikaa huolehtia vesijärjestelmästä, 25 vuotta osuuskunnan puheenjohtajana toiminut Pentti Partanen tuumaa.
Hän arvelee, etteivät vesiosuuskunnissa vedenkäyttäjät aina edes tiedä, miten osuuskuntavesi päätyy hanasta lasiin ja juotavaksi.
