Milla ja Markku Vahtila olivat ehtineet asuttaa uutta kotitaloaan Loviisassa kolme kuukautta, kun he heräsivät aamuneljältä palohälyttimen ääneen marraskuussa 2020.
Tulipaloa paetessaan Vahtilat ehtivät ottaa mukaan lemmikkieläimet – kaksi koiraa, pupun, gekon – ja kameran sekä pari sylillistä vaatteita. Koti paloi ja kaikki sen sisältä tuhoutui.
Jostain syystä tontti tuntui edelleen oikealta kodilta ja loppuelämän paikalta. Milla ja Markku eivät halunneet muuttaa muualle, vaikka se olisi ollut taloudellisesti järkevämpää.
Kolmikymppinen pariskunta päätti suunnata ikävät tunteensa uuden suunnitteluun ja rakentamiseen. Tontille siirrettävä talo ostettiin jo viikon sisällä tulipalosta. Ajatus oli rakentaa aitta, jossa voisi asua sillä aikaa, kun varsinainen talo valmistuisi.
Koska budjetti ei mahdollistanut ulkopuolisten rakentajien palkkaamista, Vahtilat tekivät lähes kaiken työn itse. He rakensivat vanhan hirsisen aitan ja myöhemmin kokonaisen vanhan hirsitalon.
– Talothan rakennetaan aina vuodessa tai parissa, tai sitten se on suuri epäonnistuminen, Milla summaa silloista asennettaan.
Rakentaminen oli aluksi hauskaa ja Vahtilat oppivat koko ajan uutta onnistumisista voimaantuen. Heille oli tärkeää osoittaa pystyvänsä kaikkeen, jopa talon kivijalan rakentamiseen itse. Samalla he olivat sokeita omalle väsymiselleen.
– Emme ikinä epäilleet, ettemmekö oppisi talonrakennusta, koska olemme oppineet aiemminkin uusia kädentöitä ja ohjevideoita löytyy netistä, Milla sanoo.
Aitan rakentamisen ajan Vahtilat nukkuivat vanhassa hippipakussa. Kuukausien ajan he heräsivät aamuisin kylmässä, pukivat nihkeät vaatteet ylleen ja laittoivat ruokaa retkikeittimellä.
Vaikka pariskunta nauttii retkeilyolosuhteista, oli arki raskasta. Rakentamisen lisäksi Markku kirjoitti opinnäytetyötään ja Milla teki valokuvaus-, video- ja tiedotustöitään.
Kun Vahtilat saivat aitasta asuttavan, he huomasivat, etteivät osanneetkaan iloita saavutuksistaan. Milla koki paineita sisäisistä vaatimuksista. Tilalle tuli uupumus.
– Luulin että tulipalo oli pahin, mitä meille on tapahtunut, mutta ajauduimmekin väsymykseen, Milla toteaa.
Vahtilat kokevat, että ovat aina olleet hyvä tiimi, joka osaa hyödyntää molempien taitoja ja innostusta. Milla hoiti omien töiden ohella kaikki lupa-asiat ja vakuutusselvittelyt Markun keskittyessä rakentamiseen. Ratkaisu kostautui myöhemmin, kun Milla väsyi niin sanotun näkymättömän työn kuorman alle.
Molemmat alkoivat kokea lisääntyvää ahdistusta ja stressiä. Ajatus uusien asioiden tekemisestä tai projekteihin ryhtymisestä ei enää innostanut.
Sitten molempien keho ilmoitti, että nyt pitää pysähtyä. Milla sai paniikkikohtauksia, jotka säikäyttivät. Pahimmillaan Vahtilat nukkuivat vuorokauden ympäri. Milla purki tunteitaan puhumalla entistä enemmän. Markku puolestaan vetäytyi ja hiljeni.
Vahtilat jakoivat tarinaansa sosiaalisessa mediassa, mikä toi heille vertaistukea ja kannustusta. Valokuvaaminen ja videoiden tekeminen auttoivat heitä löytämään iloa ja kauneutta arjessa.
– Pysyin jotenkin järjissäni, kun puhuin ja kirjoitin asioista. Sitä kautta ymmärsin, että kaikki tapahtui oikeasti, Milla toteaa.
Tällaisia kuvia Milla ja Markku Vahtila elämästään ja rakennusprojektistaan somessa julkaisevat:
Kriisi sai Vahtilat ymmärtämään, etteivät oikeasti osaakaan puhua toisilleen. Sitä he ovat opetelleet jakamalla tunteitaan, joita he eivät aiemmin uskaltaneet ilmaista. He ovat myös opetelleet tekemään enemmän niin sanotusti toistensa töitä, jotta toinen ei jatkossa uupuisi.
– Ihmiset kysyvät aina ensimmäiseksi, milloin talo on valmis. Juuri kukaan ei kysy, kuinka me jaksamme, Markku huomauttaa.
Vahtilloilla ei ole enää kiire. Aitasta onkin tullut koti. Isossa talossa ei ole vielä kattoa, ja monen kuukauden sisäisen kädenväännön jälkeen Vahtilat päättivät panna koko rakentamisen tauolle.
Vahtilat elävät edelleen ihan mielellään mökkiolosuhteissa. Vessana on ulkohuussi ja peseytyminen hoituu ulkosaunassa. Koti lämmitetään puilla. Milla ja Markku tapaavat muita ihmisiä harvoin. Erakkoelämä luonnon keskellä sopii heille.
Vahtiloilla on toipuminen uupumuksesta edelleen kesken. He opettelevat elämään tavalla, joka ei johtaisi uuteen väsymiseen. Pahimpina hetkinä auttaa omannäköisistä asioista, kuten hienoihin vaatteisiin pukeutumisesta, överisti koristellusta kodista ja reissaamisesta nauttiminen.
– Luovuus ja kauneus ovat auttaneet meitä näkemään iloa silloinkin, kun elämä on ollut vaikeaa. Tarvitsemme jotain pöhköä ja absurdia, Milla Vahtila kuvailee.
Palaneen talon puuosia on käytetty uusien rakennusten materiaalina ja paljun sekä saunan lämmitykseen. Vahtilat näkevät uuden talon nykyään elämänmittaisena projektina, joka tuskin koskaan on viimeistä listaa myöten valmis.
