Tatiana Elf aikoo kävellä mereen. Hän seisoo illalla Helsingissä Töölönlahden rannassa ja ajattelee: niin tämä kaikki loppuu.
Elf on jo pitkään selvittänyt netistä erilaisia tapoja kuolla.
Töölönlahdella hän seisoo puoli tuntia. Tilanne päättyy samaan kuin aina ennenkin.
– Kuka äitiä sitten hoitaa? Hänen tilanteensa ei siitä parane, ettei minua enää ole, päinvastoin, Elf ajattelee ja lähtee kotiin. Takana on 13 vuotta Alzheimerin tautia sairastavan äidin hoitamista.
Tatiana Elf on yksi niistä lukuisista suomalaisista, jotka ovat kuormittuneet muistisairaasta huolehtimisesta ja siihen liittyvistä tunteista. Tämän jutun lopusta löydät vinkkejä siihen, kuinka näitä omia tunteitaan voi käsitellä.
Muuttovimma iski äitiin
Tuosta hetkestä Töölönlahdella on nyt seitsemisen vuotta. Värit ovat palanneet hiljalleen Elfin elämään. Hän kertaa menneitä vuosia.
Tatiana kertoo olleensa aina läheinen äitinsä Marja-Leena Elfin kanssa. Ystävät ovat verranneet heitä Gilmoren tytöt -tv-sarjan äitiin ja tyttäreen, jotka tekevät kaiken yhdessä.
Tatianan äiti oli 55-vuotias, kun hänen käytöksensä muuttui. Äiti halusi yllättäen muuttaa aiemmin ihanaksi kokemastaan asunnosta.
Tytär ei ymmärtänyt, miksi, mutta lupasi mennä muuttoavuksi. Kun hän saapui paikalle, äiti ei ollut pakannut kuin muutaman astian.
Myös äidin alkoholinkäyttö lisääntyi, rahankäytöstä tuli holtitonta. Luottokorttilasku kipusi 10 000 euroon ennen kuin Tatiana pääsi väliin.
Pian edessä oli taas uusi muutto. Ja sitten vielä pari lisää.
Tatiana Elfiä huolestutti. Hän epäili äitinsä masentuneen.
Äiti päätyi putkaan ja ensiapuun
Äiti soitti Tatianalle vähän väliä. Hän ei enää osannut käyttää kaukosäädintä tai vaihtaa lamppua. Viimeinen niitti oli, kun superkokkina tunnettu äiti taas muuttaessaan hankkiutui eroon hellasta ja asetti tilalle tuolin.
Sen jälkeen Tatiana Elf vei äitinsä muistitesteihin. Diagnoosina oli Alzheimerin tauti. Äiti oli tuolloin 64-vuotias.
Diagnoosin jälkeen asiat suistuivat entistä enemmän raiteiltaan.
Äiti katosi jatkuvasti, kaatuili, päätyi putkaan tai ensiapuun. Äiti alkoi harhailla myös öisin. Elf ei saanut peloltaan nukuttua.
– Paniikki oli päällä koko ajan. Onko äiti satuttanut itsensä tai onko joku tappanut tai raiskannut hänet?
Elf kulki iltaisin pitkin katuja ja ravintoloita etsimässä äitiään. Puhelimen pirahdus tai merkkiääni sai hänet heti stressitilaan. Työnantaja onneksi ymmärsi, miksi hän saattoi yllättäen syöksyä ulos kesken palaverin.
Kotihoito kävi äidin luona, muttei voinut estää tätä poistumasta kotoaan, sillä äidillä oli itsemääräämisoikeus. Pahinta vaihetta kesti neljä vuotta.
Elf kertoo taistelleensa saadakseen äitinsä hoitokotiin. Viranomaisten mukaan hän oli liian liikkuvainen eli liian hyvässä kunnossa. Mutta liikkuvuus oli nimenomaan se ongelma, jonka vuoksi äiti ei ollut turvassa.
Tatiana meni itse ulos ilman kenkiä
Kun Tatiana Elfin äiti joutui 16. kerran ensiapuasemalla paikattavaksi, viranomaiset uskoivat, ettei hän pärjää enää kotona. Hoitokotipaikka järjestyi. Äidin ensimmäisestä muutosta oli kulunut 12 vuotta.
Äiti oli nyt turvassa. Tatiana ei.
Tatiana Elfillä ei ole sisaruksia, joten hän oli ollut yksin vastuussa äidistään.
Jatkuva huolehtiminen tarkoitti, että Elf oli käynyt loputonta paperisotaa, yrittänyt saada äidin suihkuun ja syömään, koettanut saada apua äidin fyysisiin sairauksiin, käyttänyt omia rahojaan äidin velkojen maksamiseen.
Elf oli uupunut, mutta ei itse tajunnut sitä. Öisin hän näki painajaisia, joissa äiti heitettiin ulos hoitokodista. Hän unohti asioita ja lähti ulos ilman kenkiä.
Meri alkoi vetää häntä puoleensa.
Tatiana Elf hakeutui lääkäriin, sai diagnoosin vaikeasta masennuksesta ja pääsi terapiaan.
Huutaminen kaduttaa
Äiti on edelleen hoitokodissa. Hän ei ole enää pariin vuoteen tunnistanut tytärtään. Tatiana käy edelleen säännöllisesti äitinsä luona, mutta tyhjin katsein sängyssä makaava äiti surettaa.
Kun etäisyyttä rankimpiin vuosiin on tullut, Tatiana on voinut purkaa niihin liittyviä tunteitaan. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan Äitinä omalle äidille -kirjan ja käsikirjoittanut Kultakala-tv-sarjan.
Tatiana Elfin mukaan muistisairaan läheisen päällimmäiset tunteet ovat toivottomuus ja turhautuminen.
– Tulee täysin voimaton olo, kun ei pysty auttamaan läheistään niin paljon kuin haluaisi. En saa äitini oloa onnelliseksi, hyväksi tai turvalliseksi, vaikka mitä tekisin. Siitä seuraa epätoivo.
Turhautumista Elf koki käydessään äitinsä kanssa samoja taisteluita vuodesta toiseen: luottokorttia ei voi vinguttaa jatkuvasti, yöllä ei saa lähteä ulos, suihkussa pitäisi käydä ja vaatteet vaihtaa.
Riitojen jälkeen Elf tunsi syyllisyyttä ja tuntee sitä edelleen.
– En ole yleensä jossittelijatyyppiä, mutta jos aikakone olisi keksitty, korjaisin sen, etten huutaisi äidille. On vaikeaa olla muistisairaan kanssa kärsivällinen ja ymmärtää, ettei hän tee mitään tahallaan tai pahuuttaan.
Suurin niistä on rakkaus
Elf kokee kokonaisvaltaista surua äitinsä tilanteesta ja elämän kulusta.
– Hän on ollut upea tyyppi ja elänyt mieletöntä elämää. Hän on ollut ihana äiti ja lämmin ihminen, joka on aina auttanut kaikkia. Ja nyt hän on tällaisessa tilanteessa.
Äidin muistisairaus on ollut merkittävä osa Tatianan elämää nyt 20 vuoden ajan.
Negatiiviset tunteet ovat ottaneet hänestä usein vallan, mutta pohjimmainen tunne on rakkaus. Tatiana Elf sanoo, ettei olisi ilman rakkautta pystynyt tekemään kaikkea sitä, mitä on tehnyt.
Vaikka suru ja muut tunteet kulkevat mukana, Tatiana Elf voi nyt hyvin. Enää ei tee mieli kävellä mereen.
