Pääministeri Petteri Orpon (kok.) olisi pitänyt olla paikalla tällä viikolla järjestetyssä Naton Itämeren rantavaltioiden huippukokouksessa, arvioi valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta.
– Minun kantani tässä on ihan selkeä ja johdonmukainen. Aina kun kokouksessa on paikalla toisten valtioiden eniten valtaa käyttäviä poliittisia johtajia, eli yleensä pääministereitä, niin myös Suomesta tulisi olla paikalla eniten valtaa omaava poliittinen toimija eli pääministeri.
Helsingissä järjestettyä kokousta isännöi tasavallan presidentti Alexander Stubb yhdessä Viron pääministerin Kristen Michalin kanssa. Orpo oli kokouksen aikana vienninedistämismatkalla Arabiemiraateissa.
Asiantuntijat ovat Orpon osallistumisen tarpeellisuudesta kuitenkin erimielisiä.
Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Hanna Ojanen ei näe ongelmaa Orpon jättäytymisessä huippukokouksen ulkopuolelle.
Kyse oli Naton Itämeren maiden huippukokouksesta, johon aloite tuli Natolta. Kaiken lisäksi kokouksen luonne oli strategista kommunikaatiota painottava ja viestinnällinen.
– Minusta presidentti sopi sinne tyyliltään ja arvovallaltaan ihan hyvin.
Orpo on vastuussa eduskunnalle, Stubb ei
Keskustelun Orpon poissaolosta käynnisti tällä viikolla entinen demaripääministeri Paavo Lipponen, joka arvosteli Hufvudstadsbladetin mielipidekirjoituksessa huippukokousta perustuslain vastaiseksi.
Lipposen mukaan pääministeriä olisi pitänyt huippukokouksessa sijaistaa vähintään valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.).
Lipposen kritiikki kumpuaa aika ajoin keskusteluun nousevasta perustuslain pykälästä, jonka mukaan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa, mutta yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Kun perustuslakia 1990-luvulla uudistettiin, ajateltiin tämän yhteisjohtajuuden takaavan samalla myös eduskunnan tiedonsaantioikeuden. Eduskunta saisi siis kaiken tarvitsemansa tiedon ulko- ja turvallisuuspolitiikasta hallituksen ja pääministerin kautta.
Pääministeri on koko ajan toimistaan vastuussa eduskunnalle, mutta sama velvoite ei päde presidenttiin.
Stubb kyllä tapasi ulko- ja puolustusvaliokuntien sekä suuren valiokunnan johtoa heti huippukokousta seuraavana aamuna, mutta satunnaiset kokoukset eivät Raunion mukaan poista ongelmaa.
Hänen mukaansa presidentti Stubb toimi huippukokouksen osalta perustuslain rajoissa, mutta tavalla, joka ei edistä ulkopolitiikan parlamentaarista valvontaa.
– Tämä on ihan puhtaasti nollasummapeli, eli mitä enemmän presidentti touhuaa yksin, sitä heikompi on eduskunnan asema, Raunio sanoo.
– Orpon velvollisuus on johtaa maata, ja hänen velvollisuutensa on huolehtia siitä, että eduskunnan rooli on mahdollisimman iso. Jos hän jättäytyy taustalle, niin silloin myös eduskunta jää taustalle.
Nato ei ole automaattisesti presidentin vastuulla
Pääministeri on tavan mukaan vastannut EU-politiikasta. Niin kutsuttua lautaskiistaa siitä, edustaako Suomea huippukokouksissa pääministeri vai presidentti käytiin vielä kymmenen vuotta unioniin liittymisen jälkeen.
Vuonna 2011 asia ratkesi perustuslain kirjauksella pääministerin hyväksi.
EU käyttää jäsenmaiden päätösvaltaa ja suvereenisuutta, minkä vuoksi pääministerin keskeisestä roolista on Ojasen mukaan ollut tarpeellista linjata perustuslakia myöten.
Naton osalta vastaavaa jakoa ei ole kuitenkaan kirjattu lakiin, vaikka tavaksi onkin muodostunut, että Naton huippukokouksiin matkustaa Suomesta presidentti.
Ojanen muistuttaa, että Nato ei ole ylikansallinen järjestö eikä se tee samalla lailla jäsenvaltioita sitovia päätöksiä. Päätöksiin ei myöskään periaatteessa tarvita huippukokousta.
– Kylmän sodan päättymisen jälkeen ja erityisesti viime vuosina huippukokoustaso on korostunut, koska päätöksenteko ei ole onnistunut ministeritasolla.
Huippukokouksiin voikin Ojasen mukaan osallistua joko presidentti tai pääministeri, tai presidentti ja ministeri, tilanteen mukaan.
Raunion mukaan Suomessa on tulkittu virheellisesti, että Nato-asiat olisivat automaattisesti presidentin vastuulla.
Helsingin huippukokouksessa liikuttiin hänen mukaansa ”harmaalla alueella”. Kyse ei ollut EU:n, muttei myöskään Naton kokouksesta.
Ongelmana oli Raunion mukaan se, että huippukokouksen asialistalla oli myös EU-kysymyksiä, jotka kuuluvat kokonaan hallituksen toimivaltaan.
”Presidentti puolustaa omaa reviiriään aktiivisesti”
Toistaiseksi perustuslakiin kirjattu yhteisjohtajuus ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on toiminut Raunion mukaan melko sujuvasti.
Toki kulisseissa on aika ajoin jännitteitä etenkin tilanteissa, jossa pääministeri ja presidentti edustavat eri puolueita.
Orpo on kuluneella kaudella kuitenkin jättäytynyt omaehtoisesti taustalle ja antanut presidentin hoitaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, Raunio arvioi.
Pääministerin ja presidentin keskinäinen työnjako nousi viime kesänä uutiseksi Stubbin osallistuttua pääministerin vastuualueella olevaan Euroopan poliittisen yhteisön kokoukseen Orpon lomaillessa.
Ojasen mukaan nykytilanne korostaa entisestään tarvetta pitää huolta siitä, että myös presidentti pitää eduskunnan informoituna, vaikkei perustuslaki sitä häneltä velvoitakaan.
Huomiota olisi hänen mukaansa kiinnitettävä myös eduskunnan mahdollisuuteen vaikuttaa päätöksiin ennakolta.
Ojasen mukaan yksi vaihtoehto olisi kehittää tähän uusia Nato-ajan toimintamalleja. Hän kannattaa myös sen pohtimista, olisiko presidentin velvollisuus tiedottaa eduskuntaa tarpeen kirjata myös lakiin.
Hallituksessa onkin valmisteltu perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta) selvitystä, jossa arvioidaan valtiojohdon Nato-edustukseen liittyviä kysymyksiä ja eduskunnan roolia kokonaisuudessa. Selvityksen on määrä valmistua hallituksen huhtikussa järjestettävään puoliväliriiheen.
