Vuonna 1988 Pälkäneen Takojanpolulle rakennettiin aivan tavallinen rivitalo.
Tontilla oli aiemmin ollut soramonttu, jota ennen rivitalon rakentamista täytettiin muun muassa kannoilla sekä puutarha- ja teollisuusjätteillä.
Vuosien kuluessa eloperäinen jäte kuitenkin lahosi ja rivitalon alla oleva maa vajosi.
Vajoamisen seurauksena talo alkoi halkeilla. Lopulta, 30 vuotta rakentamisen jälkeen, se todettiin asuinkelvottomaksi. Samalla kuusi vanhusta menetti omaisuutensa.
Pälkäneen kunta on alusta asti kiistänyt korvausvelvollisuutensa, mutta vanhukset jatkavat edelleen oikeustaistelua.
Tässä jutussa kerromme tämän epäonnisen rivitalon asukkaiden tarinat.
Asunto A1: Kalliot
Antti Kallio, 79, osti talosta eläkepäivikseen hänelle ja vaimolleen asunnon. Yli kymmenen vuotta meni onnellisesti.
Sitten naapuriasuntoihin alkoi ilmestyä outoja rakoja ja halkeamia lattiaan, kattoon ja seiniin.
Asukkaat yrittivät korjata taloa paalutuksilla, mikä maksoi yli 120 000 euroa. Se ei auttanut.
Pälkäneen kunta hääti asukkaat pois turvallisuussyistä, mutta mitään korvauksia ei maksettu.
Osalla asukkaista oli jo ennestään lainaa asunnosta, joka oli nyt arvoton. Kuluja kertyi myös korjausyrityksistä ja oikeusprosessista.
Antti Kalliolla on yhä velkaa talosta.
– Ja tuntuu, että sitä velkaa maksetaan loppuun saakka.
Videolla Kallio kertoo veloistaan ja eriarvoisuudesta, jota ihmiset hänen mielestään kokevat.
Näin vastaa kunta
Pettyneet asukkaat haastoivat Pälkäneen kunnan oikeuteen. Taloyhtiö vaati kuntaa lunastamaan kiinteistön tai maksamaan korvauksia enintään 600 000 euroa.
Asukkaat kuitenkin hävisivät taistelun korvauksista käräjäoikeudessa sekä myöhemmin hovioikeudessa.
Pirkanmaan käräjäoikeuden mukaan asiassa jäi näyttämättä, että kunta olisi menetellyt huolimattomasti. Sen mukaan myös oikeus vaatia vahingonkorvausta ehti vanhentua.
Hovioikeus oli samaa mieltä asiasta tiukan äänestyksen jälkeen 2–1. Korkein oikeus ei ottanut tapausta käsiteltäväksi.
Vuonna 2021 Pälkäneen kunnanjohtajana aloittanut Pauliina Pikka pitää tapausta ikävänä.
– Se tuntuu kurjalta ja on tuntunut koko ajan. Tämä asia on inhimillisesti todella ikävä.
Asukkaat joutuvat korvaamaan Pälkäneen kunnalle oikeudenkäyntikuluja yli 50 000 euroa. Kunta on tarjoutunut vaihtamaan summan rivitaloon ja purkamaan sen. Asukkaat eivät ole tähän suostuneet, sillä menetetyistä asunnoista ei ole luvattu korvauksia.
Kunnan kulut oikeusprosesseista ovat olleet Pikan mukaan 78 000 euroa.
– Varmasti olisi ollut ”helpompi” maksaa (korvauksia), mutta olisiko se ollut oikein, on eri asia. Asiaa on käsitelty oikeusasteissa juuri sen selville saamiseksi, onko kunta asiassa korvausvelvollinen vai ei, Pikka sanoo.
Kauas kaikesta
Kotinsa jättäneellä Antti Kalliolla ei ollut vaihtoehtoja. Omassa kodissa ei saanut asua, eikä ollut rahaa ostaa uutta.
Kymmenien kilometrien päästä Ikaalisten keskustasta sijaitsi Kallion vaimon synnyinkoti, satavuotias pirtti. Pirtti sijaitsee syrjässä kaikesta, mutta se oli ainoa vaihtoehto. Pariskunta muutti siis Ikaalisiin.
Videolla Kallio kertoo elämästään invalidina Pälkäneellä ja nyt nykyisessä kodissaan Ikaalisissa.
Kallio on invalidi, ja rivitalossa asuessaan hän pääsi kulkemaan invamopolla. Nyt Kallio viettää talven sisällä. Vaimo käy kaupassa kerran viikossa.
– Täältä ei pääse mihinkään ilman autoa. Pälkäne oli minulle rakkaampi paikka.
Asunto A2 ja A3: Laurila ja Jauhiaiset
Toisessa rivitaloasunnossa asui Maija-Riitta Laurila. Laurila kuoli vuosi sitten pitkään sairasteltuaan.
Veikko Tiainen sanoo, ettei hänen kumppaninsa toipunut koskaan tapauksesta. Laurila oli pitkäaikainen kunnan työntekijä.
– Talon menettäminen oli niin kova paikka, että siitä puhuttiin päivittäin, Tiainen sanoo.
Laurila ei olisi halunnut jättää kotiaan, mutta lopulta hän muutti Tiaisen luo Tampereelle, kun talo ei ollut enää turvallinen asua.
Tiainen jatkaa oikeustaistelua Laurilan puolesta.
Myös vaimonsa kanssa talosta osakkeen ostanut Sakari Jauhiainen on jo kuollut.
Jauhiaisen perikunnan puolesta asiaa ajaa nyt pälkäneläinen Paavo Mustonen. Hän pitää vanhusten kohtaloa epäreiluna.
– Jauhiainen kertoi ennen kuolemaansa, että tytär jatkaa taistelua ja pyysi minua auttamaan, Mustonen sanoo. Jauhiaisen omaiset ovat tietoisia tästä artikkelista.
Mustosesta on koskettavaa myös se, ettei Sakari Jauhiaisen haudalla ole hautakiveä, koska tämä kuoli varattomana talon vajoamisen takia.
Asunto 13 A 4: Nikkilä
Kalle Nikkilä osti uudesta talosta rivitalo-osakkeen vuonna 1988. Ongelmat alkoivat vasta paljon myöhemmin.
– Onneksi minulla oli mökki, Nikkilä kertoo.
Nyt 76-vuotias Kalle Nikkilä sanoo, että välillä tapahtunut unohtuu, välillä katkerat ajatukset tulevat elävinä mieleen.
– Kuntaa tai valtiota vastaan on vaikea käydä oikeutta. Melkein on alakynnessä aina.
Kuntaa tai valtiota vastaan on vaikea käydä oikeutta. Melkein on alakynnessä aina.
Kalle Nikkilä
Nikkilä näytti asuntoaan Ylelle. Vajoamisen aiheuttamat vahingot ovat tehneet asunnosta asuinkelvottoman.
Lattialle asetettu vesilasi havainnollistaa talon kaltevuuden.
Auttajat tekevät töitä talkoilla
Asukkaat saivat tuekseen eturivin asiantuntijoita. Rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen on yksi heistä.
– Asukkaat ovat joutuneet kohtuuttomasti kärsimään.
Tolvasen mukaan kyse on kohtuudesta. Juridisesti asia on monimutkainen. Korvausvaatimus on esitettävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsijä sai tiedon vahingosta. Lisäksi on kymmenen vuoden ehdoton vanhentumisaika, josta on joitakin poikkeuksia.
– Asukkaat eivät ole voineet tietää maaperästä.
Asunto on Tolvasen mukaan pienituloiselle ainoa varallisuus, kun taas kunnalla on enemmän talouden kantokykyä. Tämä lisää hänen mukaansa asian kohtuuttomuutta.
– Siksi olen auttanut korvauksetta.
Myös Tampereen yliopiston rakennustekniikan professori Tim Länsivaara on auttanut asukkaita oikeudessa ja vieraillut tontilla.
– Suutuin niin, koska pidin kunnan asennetta törkeänä ja tarjouduin auttamaan talkoilla.
Tim Länsivaaran mukaan pitäisi olla itsestään selvää, ettei tuollaiselle paikalle saa rakentaa.
– Kunta omisti tontin, tiesi sen toimineen kaatopaikkana ja siitä huolimatta kaavoitti sen ja toimi rakennustarkastajana, hän ihmettelee.
Länsivaaran mukaan vastaavissa tapauksissa kunnat ovat usein korvanneet asukkaille menetyksen. Tampereella kaupunki lunasti kaatopaikan päälle rakennetut rivitalot, Helsinki toimi samoin Myllypurossa.
Kunta on professorin kanssa eri mieltä. Kunnan mukaan rakennuttaja on rakentanut talon virheellisesti, eikä pohjatutkimusta ole tehty ammattimaisesti.
Valitus valtakunnansyyttäjälle
Yle on nähnyt dokumentin, jossa asukkaiden reklamointikirjettä on käsitelty kunnanhallituksen salaisella listalla vuonna 2012.
– Lähestyin kuntaa kirjeellä, mutta meihin ei otettu yhteyttä, taloyhtiön puheenjohtajana toiminut Tiainen sanoo.
Asukkaiden tietoon tuli vasta nyt yllättäen, että kunta käsitteli tapausta jo vuonna 2012.
Taloyhtiö tahtoi vielä katsoa, onko kunta viivytellyt asian hoitamisessa ja onko tässä rikottu lakia. Poliisi ei kuitenkaan epäile asiassa rikosta, eikä siksi aloittanut esitutkintaa. Asiasta kertoi ensimmäisenä Aamulehti.
Asukkaat toivovat nyt, että valtakunnansyyttäjä avaisi tutkinnan uusiksi.
Kunnanjohtajan mukaan tämä pöytäkirja on ainoa päätösasiakirja, joka asiassa on tehty kunnassa vuosina 2012–2015.
– Käsittääkseni asia ei ole kunnan osalta jatkumassa oikeudessa, Pikka arvioi.
Asukkaat ovat siitä eri mieltä.
Heistä on ihmeellistä, että Suomessa kokonainen talo voi yhtäkkiä vajota.
Eikä kukaan korvaa mitään.
