Ensin olivat legot, sitten mopojen rassaus ja nyt ralliautot.
31-vuotiaan Heikki Huuskon kiinnostuksen kohteet ovat aina liittyneet tekniikkaan. Huusko myöntääkin olevansa unelma-ammatissaan astellessaan kannettava tietokone sylissään Rally2-auton ääreen Toyota Gazoo Racingin toimitiloissa Jyväskylässä.
– Täällä etunurkassahan on itse asiassa aika paljonkin meikäläisen suunnittelemia osia, Huusko sanoo polvistuessaan valmiilta näyttävän, pukeilla ilman pyöriä lepäävän ralliauton viereen.
Kallistuksenvakaajat, tukivarret, upright, iskunvaimentimen jalka, hän osoittelee komponentteja, joita on ollut suunnittelemassa. Nyt hän silmäilee jarruletkua.
– Tuollainen joustava elementti on tietokonemaailmassa hieman hankala saada kohdilleen. Se on hyvä tsekata näin livenä, että kaikki on ok, koska jousitus liikkuu sellaisen reilut 300 millimetriä.
Huusko nauraa, että usein suunnittelussa jokin asia, jonka hän arvioi vaativan viikon aikaa, saattaakin vaatia vain päivän ja sama päinvastoin.
– Pyörän napa ja upright ovat hankalimmat osat. Niissä kuormitukset ovat kovat ja sitä kautta myös suunnittelu on hankalampaa. Tämäkin kyseinen osa pyöri aika pitkään suunnittelupöydälläni, että siitä saatiin sellainen, joka passaa joka nurkkaan ja kestää myös kuormitukset.
– Eli, paljon laskettavaa, Huusko sanoo osoittaen upright-termillä kutsuttavaa metallikappaletta, johon pyörän napa ja pyöräntuennan osat kiinnittyvät.
Sydämellä mukana
Kajaanista kotoisin oleva Huusko valmistui konetekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta kuusi vuotta sitten. Opiskelun jälkeen hän aloitti suunnittelijana Valtran traktoritehtaalla Keski-Suomessa.
Ennen Keski-Suomeen muuttoa hän ei ollut ralliautoilun kanssa tekemisissä, mutta pian hänen tiensä vei Toyotan rallitalliin, joka vielä siinä vaiheessa toimi Tommi Mäkisen tiluksilla Puuppolassa.
– Tein avoimen työhakemuksen, koska minulla oli kova halu päästä kokeilemaan taitoja silläkin alalla. Hakemukseni jälkeen kesti aika pitkään ennen kuin mitään kuului, mutta sitten sain kutsun työhaastatteluun.
Aluksi Huusko suunnitteli omien sanojensa mukaan yksinkertaisia peltikikkareita, mutta ilmaisi jo nopeasti kiinnostuksensa erityisesti jousitusteknologiaan. Toyotan Rally2-auton jousitus onkin pitkälti Huuskon ja hänen suunnittelutiiminsä käsialaa.
– Se fiilis, kun auto, jonka projektissa olet ollut mukana, osoittautuu nopeaksi, on kyllä hieno. Tässä ollaan sydämellä mukana.
– Kyllä suunnittelupöydällä on aika iso vastuu siitä, kuinka kilpailukykyinen autosta tulee. Jos pohjatyö ei ole kunnossa, niin aika vaikeaa autosta on enää säätöjä hieromalla saada hyvää.
Huuskon istuessa poseeraamaan ratin taakse, on pakko kysyä, sujuisiko häneltä myös ralliauton ajaminen?
– Tässä on kaksi rengasta liikaa, niin en tiedä, mitenkä se oikein sujuisi. Voisi joutua pari mutkaa harjoittelemaan kyllä, hän virnistää.
Adrenaliini kiinnostaa
Kilpailuviettiään Huusko toteuttaa jääspeedwaypyörän satulassa. Hurjalta vaikuttava laji on tuonut hänelle myös menestystä. Viime keväänä hän kaasutteli MM-pronssimitalille.
Edellinen suomalainen jääspeedwayn henkilökohtainen MM-mitalisti oli Jari Ahlbom kaudella 1997.
– Kyllä sen varmaan voi tiivistää adrenaliiniin, mikä siinä kiinnostaa. Neljän kierroksen ja noin minuutin mittaiseen kisaerään kuuluu niin paljon ”äksöniä”, että adrenaliinin määrä suorastaan koukuttaa.
– Ja sitten on tämä kalusto: 500-kuutioiset metanolikoneet ja melkein kolmesenttiset piikit renkaissa. Näitä laitteita joutuu kunnioittamaan ja siitä tulee oma fiiliksensä. Fiilis, kun saa laitteen kesytettyä ja ajettua tanko jäässä ovaalia, on aika mahtavaa.
Kuvauspäivänä ajoharjoitus muuttuu kamppailuksi luonnonvoimia vastaan. Ensin sakea lumipyry peittää alleen järven jäälle auratun harjoitusradan.
Sitten lähes polviin asti ulottuva loskakerros radan ja rannan välillä uhkaa estää aurauskaluston pääsyn radalle. Lankkuja ja vanerinpaloja hyödyntäen rakennettuja pitkospuita pitkin pyörät saadaan lopulta kuivana radalle.
Jo toisella harjoitusvedollaan Huusko päätyy kuitenkin pyörineen kyljelleen lumipenkkaan. Lamellimainen jään pintakerros pettää ja pito katoaa, pitkistä piikeistä huolimatta.
Turvallisuussyistä Huusko päättää jättää varsinaisen ajoharjoituksen tekemättä ja keskittyy ottamaan startteja.
Niissä toistuu aina sama kaava: ensin ylös-alas ponnahdus satulassa, jotta saadaan takarenkaan piikit uppoamaan jäähän, sitten vaihde sisään ja kuvitteellisella starttihetkellä kytkin ylös.
Muutaman startin jälkeen pyörän kytkintä viilennetään lumikokkareella.
– Välillä järvellä treenit ovat tällaisia, kun jää on arvaamatonta. Siitä ei oikein saa hyötyä kisaolosuhteisiin. Mutta tulipahan ainakin startteja treenattua.
MM-kultaunelma
Jääspeedwayn MM-mitaleista ajetaan tyystin toisenlaisissa olosuhteissa, pikaluisteluareenoina paremmin tunnetuissa halleissa Saksan Inzellissä ja Hollannin Heerenveenissä.
MM-sarjaan pääsee suoraan mukaan viisi parasta kuljettajaa viime MM-kauden tulosten perusteella, heidän joukossaan MM-pronssimitalisti Huusko sekä MM-nelonen Aki Ala-Riihimäki.
Loput 11 kuljettajaa karsitaan mukaan tammi-helmikuun vaihteessa Ruotsissa ajettavan MM-karsinnan perusteella.
16 finalistia ajavat kahtena kilpailuviikonloppuna yhteensä neljä MM-osakilpailua. Inzellissä kilpaillaan maaliskuun puolivälissä ja Heerenveenissä huhtikuun alussa.
Huuskon tavoitteena on MM-mitalin kirkastaminen, mieluiten kultaiseksi.
Huusko kuvailee itseään insinööriksi, jolla pysyvät myös työkalut kädessä. Ja kuten arvata saattaa, hänen jääspeedwayn pyörässäkin näkyvät oma kädenjälki sekä suunnittelutyö.
Esimerkkinä hän koputtaa etulokasuojaa, joka on kuulemma valmistettu itse kokeiluluonteisesti hiilikuidusta, alipainefuusiolla.
Mutta mitä Toyotan rallitallissa tuumitaan hänen hurjasta vapaa-ajan harrastuksestaan?
– Toistaiseksi kaikki on ok ja mies on pysynyt kunnossa. Ei ole tarvinnut saikkua soitella kisojen jälkeen, Huusko nauraa.
