Metsien hiilinielujen vahvistamiseen löytyisi liuta tehokkaita keinoja, jotka eivät rajoittaisi hakkuita suoraan, sanoo ympäristöneuvos Tuomo Kalliokoski ympäristöministeriöstä.
Kalliokosken mukaan nyt pitäisi ottaa käyttöön taloudellinen ohjaus eli käytännössä verot ja sakkomaksut. Myös metsälaki pitäisi avata ja palauttaa sinne muun muassa aiemmin käytössä ollut alaikäraja hakattaville metsille, hän sanoo.
Keinojen hyödyntämisellä olisi kuitenkin kova kiire, sillä Suomen hiilinieluvelka on ehtinyt paisua massiivisiin mittoihin. Se myös ”erääntyy” ensimmäisen kerran jo tänä vuonna.
Velka tulee EU:n ilmastolaista ja LULUCF-asetuksesta, jossa Suomi on sitoutunut säilyttämään metsiensä hiilinielun tietyn kokoisena. Metsien ja puutuotteiden yhteensä pitäisi tällä tietoa sitoa reilut 19 miljoonaa tonnia hiilidioksidia per vuosi 2021–25. Komissio vahvistaa lopulliset luvut vuonna 2027.
Sadan miljoonan tonnin takamatka
Tuoreimmissa luvuissa Suomen metsät eivät muodosta hiilinielua enää lainkaan. Puusto ja maaperä yhteensä ovat olleet päästöjen lähde käytännössä koko ensimmäisen EU-mittauskauden ajan.
Kalliokosken laskujen mukaan Suomelle on sitä myöden kertynyt jopa yli 100 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaavan metsänielun verran takamatkaa. Kuromiseen on aikaa käytännössä kuluva vuosi.
Tehtävä on mahdoton: metsien nielu on ollut vuositasolla suurimmillaankin reilun 50 miljoonan tonnin kokoinen.
Joukko talouspolitiikan asiantuntijaorganisaatioita on toistuvasti vaatinut juuri hintaohjausta metsien ilmastotoimiin. Niin ovat tehneet Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, talouspolitiikan arviointineuvosto, valtiontalouden tarkastusvirasto sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitos.
Petteri Orpon (kok.) hallitus ei kuitenkaan ole vielä kertonut keinoista, joilla se aikoo edessä olevan tilanteen ratkaista. Maa- ja metsätalousministeriö taas valmistelee ministereille parhaillaan pakettia, jonka toimet eivät riitä korjaamaan tilannetta.
Puupolttoaineen vero kannustaisi myös teknisiin nieluihin
Moni tehokkaana pidetty keino nielujen kasvattamiseksi on jäissä.
Istuva hallitus teki metsäkatomaksusta vaikutusten arvioinnin edellisen hallituksen selvityksen pohjalta, mutta asia ei ole edennyt. Myös edellisen hallituksen päättämät, turvepeltojen päästöihin pureva kosteikkoviljelyn tuki ja metsitystuen jatkaminen peruttiin. Tuhkalannoitusta ei tuettu aiemmin suunnitelulla tavalla.
Tuomo Kalliokoski ehdottaa, että metsälaki palautettaisiin osin samankaltaiseen muotoon kuin se oli ennen vuotta 2014. Tuolloin laissa oli alaikäraja avohakkuille sekä läpimitta, jota pienempiä puita ei saanut hakkuissa kaataa.
Puupolttoaineiden käytöstä lämmityksessä ja biomassan muussa teollisessa käytössä syntyvistä hiilidioksidipäästöistä taas pitäisi periä Kalliokosken mukaan veroa samalla tavoin kuin fossiilisistakin polttoaineista peritään. Nyt ne ovat verotuksen ulkopuolella. Asiaa on selvitetty myös valtioneuvoston toimesta.
Metsän raivaamista pelloksi ja rakentamisen tieltä pitäisi taas sakottaa erityisellä maksulla. Nykyään metsäkadosta syntyy vuositasolla kolmen miljoonan tonnin vaje metsänieluun.
Toimet eivät rajoittaisi suoraan hakkuita, mutta metsälain muutos ja puupolttoaineen verotus johtaisivat siihen, että puuta hakattaisiin luultavasti vähemmän. Bioenergiaksi poltetaan hakkuutähteiden lisäksi myös runkopuuta.
– Kun energiaverokantaa tarkastellaan, on mahdollista synnyttää kannustin hallituksenkin peräänkuuluttamille teknisille nieluille. Eli kun hiilidioksidia otetaan talteen tehtaan piipusta, kun poltetaan biomassaa, päästään luomaan negatiivisia päästöjä teknisten nielujen kautta, Kalliokoski sanoo.
Velka kaatuu niskaan, tavalla tai toisella
Tuomo Kalliokoski sanoo, ettei vuosien 2021–25 nieluvajetta ehditä kuromaan umpeen enää millään ohjauskeinolla. Pattitilanne on todettu myös hallitusohjelmassa.
Uusi hiilinielutavoite odottaa kuitenkin nurkan takana. Se koskee vuosia 2026–30.
Pahimmillaan voi käydä niin, että nyt käsiin jäävä nieluvelka siirtyy painolastiksi sinne, sillä EU-laki vaatii nykyisellään sen kompensoimista.
Siirto tosin tapahtuu melko monimutkaisen askelkuvion kautta.
Ensin Suomi voi yrittää ostaa nieluyksiköitä muilta mailta. Jos niitä ei ole kaupan, velka siirtyy taakanjakosektorille, joka taas tarkoittaisi jättimäisiä päästövähennyksiä liikenteestä ja maataloudesta. Niistä on nykyiselläänkin haasteita vähentää niitä koskevan velvoitteen tahdissa. Myös taakanjakosektorilla voi yrittää käydä kauppaa päästöyksiköistä.
– Totuus on se, että vajeen mittaluokka on sellainen, että on täysin mahdotonta, että maataloudesta ja liikenteestä olisi löydettävissä tällainen määrä lisää päästövähennyksiä, Kalliokoski sanoo.
Jos mikään ei onnistu, hiilinieluvaje hyppää kurottavaksi vuosille 26–30, jota koskee vielä lisäksi oma tavoitteensa.
Kalliokosken mukaan mikään ei viittaa siihen, että EU perääntyisi tai muuttaisi merkittävästi ilmastopolitiikkaansa.
– Ilmastopolitiikka on edelleen kiristymässä. Ei ole mitään näkymää siitä, että luonnon nielut oltaisiin irrottamassa EU:n ilmastopolitiikasta. Ne ovat myös mukana Pariisin ilmastosopimuksessa, Kalliokoski sanoo.
Aiemmin Helsingin yliopistolla työskennellyt Kalliokoski on yksi tutkijoista, jotka varoittivat tilanteesta päättäjiä ensimmäisen kerran jo vuonna 2012. Sen jälkeen tutkijat ovat koonneet eri hallituksille useita vetoomuksia.
– Tarvitsemme pitkän aikavälin näkymän siitä, mikä on sellaista nielupolitiikkaa, jota suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan toteuttaa, hän sanoo.
Katso videolta, mitä hän sanoo siitä, etteivät hallitukset kuunnelleet varoituksia:
Syyt nielujen katoamiseen eli runsaat hakkuut, metsien heikko kasvu ja maaperästä tulevat päästöt ovat tarkasti tiedossa. Myös muusta maankäytöstä, eli turvepelloista ja metsäkadosta tulee päästöjä, joita ei saisi EU-lain mukaan syntyä maankäyttösektorilla enempää kuin metsät nielevät.
MMM vahvistaa: Nielujen korjauspaketti ei riitä
Kalliokoski seuraa ympäristöministeriössä EU:n maankäyttösektorin ilmastopolitiikka, mutta käytännössä metsien ja maankäytön ilmastotoimista vastaa maa- ja metsätalousministeriö.
Myös siellä laaditaan parhaillaan keinoja hiilinieluongelman selättämiseen.
Neuvotteleva virkamies Anna Salminen kertoo, että ministeriö on jo vienyt hallituksen päätettäväksi paketin, jonka toimet vaikuttavat erityisesti metsien kasvuun.
Salmisen mukaan paketti sisältää esimerkiksi metsien kiertoaikojen pidentämistä ja metsien kasvattamista aiempaa tiheämpänä eli käytännössä sitä, että harvennuksissa korjataan vähemmän puuta.
Salmisen mukaan metsänkäsittelyyn vaikuttavat toimet näkyvät hiilinielussa, jos moni metsänomistaja ottaa ne käyttöön. Samalla tavoin rajut harvennukset ovat vaikuttaneet nielun pienenemiseen.
Paketin vaikutusta ei ole vielä arvioitu, mutta Suomen Ilmastopaneeli on jo sanonut, että sen sisältämät toimet voisivat kasvattaa hiilinielua vain noin kolmella miljoonalla tonnilla vuoteen 2030 mennessä.
Salminen vahvistaa, ettei paketti vastaa suoraan suureen nieluvajeeseen. Sen sijaan se mukailee pitkälti hallitusohjelmassa jo mainittuja ilmastotoimia, eli niitä, joista on jo poliittinen yksimielisyys.
– Tutkijat ovat sanoneet, että tämä vaikuttaa oikeaan suuntaan, eli toimet kannattaa tehdä. Mutta mittakaava ei riitä. Kyse ei ole kymmenistä miljoonista tonneista.
Hän kuitenkin sanoo, että ministeriön virkakunta on esittänyt myös muun muassa metsälain avaamista. Myös heikkotuottoisten turvepeltojen vettäminen olisi hänen mielestään tärkeä keino.
Metsälain tarkastelusta on maininta hallitusohjelmassa.
– Se tarkoittaa päättäjille vaikeita keskusteluja. Tässä ei punnita vain hiilinieluja, vaan myös taloudellista näkökulmaa kuten puun saatavuutta, Salminen sanoo.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.) sanoi Ylelle aiemmin, että metsien ilmastotoimista linjataan ilmasto- ja energiastrategiassa. Strategia valmistuu kevään aikana.
