Suomen arvostetuimpiin elokuvantekijöihin kuuluva Aleksi Salmenperä on kuvannut kaikessa hiljaisuudessa uuden elokuvan. Takahuone-nimisessä draamakomediassa pääosissa nähdään muun muassa Tommi Korpela ja Laura Birn.
Alkuvuodesta 2026 ilmestyvästä elokuvassa erityistä on se, että yhtä pääosaa esittää liikuntarajoitteinen amatöörinäyttelijä Tomi Lindfors, joka asuu Pelastusarmeijan asumispalveluyksikössä Helsingin Pitäjänmäessä.
Lindfors liikkuu pääosin pyörätuolilla, ja hänen puheensa on paikoin epäselvää. Taustalla on alkoholiriippuvuus sekä vuonna 2014 saatu aivoverenvuoto. Kokemusta näyttelemisestä hänellä ei juuri ole.
”Varttuneempien miesten action-kohtauksia”
Tuuli tuivertaa Helsingin Vanhankaupunginkoskella keskiviikkoaamuna. Käynnissä on Takahuoneen toiseksi viimeinen kuvauspäivä.
Tänään kuvataan kohtausta, jossa Veikko (Korpela) on tuonut palveluyksikön asukkaita koskenrantaan kalastamaan. Heidän joukossaan on Veikon vanha ystävä Tinke (Lindfors), joka on juonut itsensä huonoon kuntoon.
Kohtauksessa Tinke saa tekstareita 13-vuotiailta kaksostytöiltä (Vilja ja Varpu Rintanen), jotka yrittävät selvittää, olisiko Tinke mahdollisesti heidän isänsä. Toinen vaihtoehto on Veikko.
Lindfors lämmittelee pyörätuolissa vilttien alla, kun Korpela harjoittelee kohtausta, jossa viehe tarttuu hänen niskaansa. Rannalla ovat myös näyttelijät Miro Lopperi ja Konsta Mäkelä.
Korpela ja Lopperi pitävät kohtauksessa ääntä, Lindfors lähinnä istuu ja reagoi muihin. Lindforsilla on elokuvassa tiettävästi myös toiminnallisempia kohtauksia. Käydään uimassa ja pesulla, esimerkiksi.
– Varttuneempien miesten action-kohtauksia, 56-vuotias Tommi Korpela kuvailee.
Lindfors sanoo, että kameran edessä oleminen on tuntunut luontevalta, vaikka kokemusta ei ole. Hän vastaa Ylen kysymyksiin kuvauspäivän päätteeksi sähköpostitse, sillä kuvauksissa kaikki energia menee työhön.
– Hahmossa on paljon minua. Oikeastaan se on niin lähellä minua, että voisi melkein ajatella samaistuvansa, Lindfors kirjoittaa.
Hommaa on helpottanut se, että rinnalla on Tommi Korpela. He ovat olleet ystäviä lähes 50 vuoden ajan.
Tommi Korpela kuvailee Lindforsia luonnonlahjakkuudeksi:
Vamma on vain yksi tekijä
Lindfors päätyi elokuvaan Korpelan kautta. Hän näytteli Korpelan ja Birnin rinnalla pienen sivuosan Salmenperän Tyhjiö-elokuvassa (2018). Ohjaaja sanoo nähneensä Lindforsissa ”todistusvoimaa”, jota hän haluaisi käyttää uudestaan.
– Silloin sovittiin, että yritän kirjoittaa tarinan, jossa Tomi olisi enemmän mukana.
Takahuoneen juoni ei pyöri Lindforsin vammojen ympärillä. Ne ovat yksi hahmoa määrittävä tekijä. Näyttelijä muistuttaa, että niistä huolimatta hän on ihan tavallinen ihminen.
– Olisi hyvä, että tällaisetkin ihmiset saisivat enemmän rooleja, mutta ettei itse vamma olisi se tärkein asia – että se vamma nyt vain on.
Salmenperä halusi käsitellä elokuvassaan sitä, mitä arvokas elämä merkitsee:
Elokuvassa näyttelee konkareita ja ummikkoja. Salmenperä nauttii pienestä arvaamattomuudesta, onhan hänen taustansa improvisaatioryhmä Stella Polariksessa.
Amatöörit tuovat elokuvaan ”neorealismin pienen sivumaun”, ohjaaja kuvailee. Kun kuvissa on lapsia tai vammautuneita ihmisiä, joilla voi olla tahattomia liikkeitä, täytyy koko työryhmän olla valppaana.
– En voi vain ajatella, että ammattinäyttelijät hoitavat homman, vaan minun on tehtävä töitä. Ja palkinto työstä on ihan mahtava.
Tommi Korpelakin sanoo pitävänsä pienestä improvisoinnista. Kohtauksissa on ollut mukana Pelastusarmeijan asumispalveluyksikön asukkaita, joiden olemista ei ole yritetty rajoittaa liikaa.
– On kohtauksia, joissa on tietoisesti annettu kavereille lupa puhua, jos siltä tuntuu, Korpela sanoo.
Lindforsin puhe on paikoin epäselvää. Käsikirjoituksessa se on ratkaistu niin, että Korpelan hahmo tulkkaa välillä hänen sanomisiaan muille hahmoille. Salmenperä on myös sorvannut repliikkejä sopimaan paremmin Lindforsin suuhun.
– Välillä olen joutunut sanomaan, että nyt puhut liian selkeästi. Olen pyytänyt, että yritä sanoa nopeammin tai puurouttaa puhettasi, Salmenperä sanoo ja virnistää.
Suurprojekti on jäissä
Kuplan (2022) jälkeen Salmenperän piti tehdä elokuva juoksijakaksikko Ville Ritolasta ja Paavo Nurmesta, mutta yli neljän miljoonan euron Mestari ja haastaja kaatui rahoitusvaiheessa. Ohjaaja sanoo projektin olevan nyt ”umpijäässä”, koska sen tekeminen halvemmalla olisi todennäköisesti mahdotonta.
Takahuone vaikuttaa tutulta Salmenperältä. Draamakomedian budjetti on sama kuin Kuplalla, 1,2 miljoonaa euroa, eli alle kotimaisen keskiarvon. Kuvauspäiviä on ohjaajan vaatimuksesta hintaan nähden runsaasti, peräti 27. Säästöjä on saatu siitä, että elokuva on kuvattu Helsingissä muutaman kilometrin säteellä.
Vuosi sitten Ylen Jonni Aromaa kirjoitti, että palkitulta Salmenperältä puuttuu yhä koko kansan ”iso elokuva”. Mestari ja haastaja olisi voinut olla sellainen.
Ohjaaja sanoo, ettei isompi mittakaava sinänsä puhuttele. Lisäbudjetti mahdollistaisi silti pienessäkin elokuvassa sen, että kohtauksista saisi enemmän irti.
– Olisi kiva, kun olisi sen verran rahaa, että voisi kokeilla, mihin asiat voivat kehittyä vielä kuvauksissa. Se on se paikka, jossa tapahtuu iso osa ajattelua.
