– Norjan kisojen aikaan harkitsin jo, että tämä on viimeinen talvi, kun seuraan mäkihyppyä, Ari Saukko toteaa Lahden suurmäen mäkihyppytornissa maanantaina.
Lausunnolla on painoarvoa miljöössä, joka on Saukolle kuin toinen koti. Siellä hän kilpaili 1980-luvulla, kunnes kaatuminen pienessä mäessä päätti uran vuonna 1988.
Sen jälkeen Saukko on valmentanut Lahden mäissä kymmeniä suomalaisia kansallisen ja kansainvälisen tason saavuttaneita mäkimiehiä.
Heihin lukeutuvat muun muassa 19 aikuisten arvokisamitalia ja ennätykselliset viisi Keski-Euroopan mäkiviikkoa voittanut Janne Ahonen, kuusi mitalia saavuttanut Tami Kiuru ja kahden mitalin Veli-Matti Lindström.
Kuudelle vuosikymmenelle ulottuva rakkaus mäkihyppyä kohtaan on kuitenkin hiipunut.
Syyt löytyvät lajiin pesiytyneestä hyppypukukikkailusta, josta MM-kisoissa paljastunut Norjan tähtihyppääjien pukujen manipulointi on vain jäävuoren huippu. Kulttuurin ongelmat ovat paljon syvemmällä.
Kaikki alkaa kesästä
Lahden suurmäen mäkitornin juurella sijaitsevassa kilpailujohdon kopissa on alkamassa esitelmä, mikä mäkihypyn pukutestauksessa mättää.
Ahonen ja Saukko ovat lupautuneet sanoittamaan asiaa samalla, kun maailmancupissa kahdeksan kertaa esiintynyt Arttu Pohjola toimii mannekiinina.
– Kaikki lähtee liikkeelle kesästä, Ahonen sanoo.
Tällä Ahonen viittaa Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n tekemiin mittauksiin, joissa urheilijoilta tarkastetaan haaran korkeus.
Aihe nousi ryminällä pinnalle jo joulukuussa 2020. Tuolloin yhdistetyn Suomen maajoukkueen silloinen päävalmentaja Petter Kukkonen kertoi, että hänen urheilijansa tunkivat alushousuihin tiskirättejä. Näin toimimalla urheilijat saivat pukuihinsa enemmän tilavuutta.
FIS järjestää kesäisin jokaiselle joukkueelle oman testitilaisuuden, jossa sen virkailija skannaa, kuinka korkealla alusvaatteisillaan olevan urheilijan haara on. Vain lääkärillä on oikeus tarkastaa, onko hyppääjä pyrkinyt manipuloimaan haaraansa. Tarkastuksen tekijä taas voi olla joukkueen oma lääkäri.
Lajissaan erinomaiset verkostot luoneen Ahosen mukaan on tiedossa, että osa huippunimistä on saanut kesän mittauksissa ainakin viisi senttiä alhaisemman haaramitan kuin edellisen vuoden testissä.
– Viisi senttiä on satavarma tieto, mutta huhuja liikkuu paljon suuremmistakin tiputuksista.
Ahosen mukaan maajoukkueet harjoittelevat kesän mittaustilannetta, koska sen vaikutus talven kauteen on niin suuri. Harmaalla alueella pelaaminen alkaa siis jo kuukausia ennen kuin yhdessäkään mäessä on lunta.
Doping jää hyötynä kakkoseksi
Kun haaramitta on tarkastettu, hyppypukujen valmistus alkaa tarkastuksesta saatujen mittojen mukaan. Täksi kaudeksi FIS:n lanseeraaman säännön mukaan urheilija saa käyttää kauden aikana kymmentä eri pukua.
Toisin kuin ennen, nykyisin yksikään maailmancupissa hyppäävä huippunimi ei käytä tehdasvalmistajien teettämiä pukuja. Saukon mukaan tämä vaikeuttaa pukujen valvontaa.
– Ennen oli muutamia välinevalmistajia, jotka tekivät hyppääjälle haalarin annettujen mittojen mukaan. Suurin osa pukuvalmistajista tekee nykyisin pukuja joko kansallisen tason hyppääjille tai lapsille, mutta maajoukkueet tekevät huippuhyppääjiensä puvut käytännössä neljän seinän sisällä. Kukaan ei tiedä toistensa tekemisistä, Saukko sanoo.
– Yksi ratkaisu olisi ottaa joukkueen sisäiset pukuassistentit pois.
Miesten maailmancupissa on nähty kolmen viime kauden aikana yhteensä 118 hyppypukuihin liittyvää hylkäystä. Näistä viidesosa kohdistui urheilijaan, joka oli diskaushetkellä cupin kokonaispisteissä 20 parhaan joukossa.
Hylkäykset ovat Saukon ja Ahosen mukaan teatteria. He toteavat, ettei yksikään maailmancupissa nähtävä puku läpäisisi mittaustilannetta, jos sääntöjä valvottaisiin asianmukaisesti.
Tällä hetkellä FIS:n säännöissä tarkastaja mittaa hyppytornissa jokaisen hyppääjän haaran ennen puomille menoa. Seuraavalla videolla Pohjola esittää, kuinka kymmenen senttiä liian iso puku läpäisee haaramittatestin.
Ahosen mukaan urheilija pystyy vääntelehtimällä ja venkoilemalla liikuttamaan pukunsa korkeutta helposti kahdeksan senttiä – ja taitavimmat tätäkin enemmän.
– Kun lentäessä jalat ovat levällään, haaroissa kämmenen kokoinen tai jopa sitä suurempi ylimääräinen pinta-ala tuo hyppyyn helposti 5–10 metriä lisää pituutta.
Viisi metriä 120 metrin suurmäessä tarkoittaisi prosenteissa neljää prosenttia. Jos maastohiihtäjä käyttäisi kestävyysurheilun vahvinta dopingainetta eli epohormonia, hän ei hyötyisi siitä lähellekään yhtä paljon kuin mäkihyppääjä sääntöjenvastaisesta mutta haaratestin läpäisevästä puvustaan.
Haaramitan lisäksi hyppypuvun kantavuuteen vaikuttavat muun muassa sen ympärysmitat ja ilmanläpäisevyys. Näitä FIS kontrolloi vain satunnaisotannalla suoritusten jälkeen.
Saukon mukaan FIS:n olisi panostettava lisää resursseja sääntöjen valvontaan.
– Mittaukset olisi otettava jokaiselta uusiksi. Olisi noudatettava yhtä kaavaa, jolla hyppyhaalari tehdään ja joka on säännöissä jo olemassa. Sitä ei nyt vain valvota.
– Kunnon kontrolli olisi mahdollista tehdä ennen jokaista kilpailua. Muutama mittapiste, vaikka vyötärö, reidet ja haara. Ei olisi mahdotonta, Saukko sanoo.
Päätös pitää, jos ei muutosta
Saukko lopetti valmentamisen kaksi vuotta sitten, mutta hän ehti valmentaa Suomen maajoukkueen nykynuorista Pohjolan lisäksi Kasperi Valtoa.
Valto voitti tätä haastattelua edeltävänä lauantaina Lahden suurmäessä hypätyn, maailmancupia porrasta alemman Continental cupin osakilpailun. Sunnuntain kisassa hänet hylättiin sääntöjenvastaisen puvun vuoksi.
– Sehän käytännössä vesitti lauantain voiton. En kasvattanut poikia tällaiseen lajiin, Saukko sanoo.
Continental cupissa ei ole jaossa palkintorahoja maailmancupin tavoin.
Saukko tyrmää nykysäännöistä löytyvän erikoisuuden. Jos maailmancupissa urheilija hylätään vasta toisella kierroksella, hänen ensimmäisen kierroksen tuloksensa jää voimaan.
Hylkäyksestään huolimatta urheilija ei siis putoa lopputuloksissa viimeiseksi, vaan hän tipahtaa sijalle 30, saa yhden maailmancupin pisteen ja palkintorahaa 400 euroa.
– Se on aivan perseestä, Saukko sanoo.
Palataan lopuksi alun sitaattiin, jonka mukaan Saukko pohti Trondheimin MM-kisojen aikaan, että kuluva talvi jäisi hänelle viimeiseksi mitä tulee mäkihypyn seuraamiseen.
Mitä ajattelet nyt?
– No en peru ennen kuin muutos tapahtuu.
