Amos Rex täyttyy outoudella: Katso, miten Anna Estarriolan taide leikittelee nyrjähtäneellä todellisuudella

Katalonialaistaustaisen Anna Estarriolan Staged Circums­tances and Piles of Things -näyttelyssä kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Katso videolta Anna Estarriolan haastattelu ja kuuntele teosten äänimaailmaa.
  • Jussi Mankkinen

Amos Rexin tummanpuhuvan näyttelytilan äänimaailma on sekä mielenkiintoinen että hämmentävä. Se on täynnä kuiskauksia, kummallisia kieliä ja kaikuja jostakin tuntemattomasta.

Vaikutelmaa lisäävät ihmishahmot, joissa on jotakin tuttua mutta samalla jotakin aivan vierasta. Lasilaatikosta pilkottavan iäkkään, harmaahapsisen naisen silmät välkkyvät. Muutoin nainen näyttää kuolleelta.

Anna Estarriolan installaatio.
Anna Estarriolan Iris-teos (2016). Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Anna Estarriola seisoo teoksensa edessä.
Kuvataiteilija Anna Estarriola Amos Rexissä 1. huhtikuuta, taustalla Moment-installaatio. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Anna Estarriolan installaatio.
Kun Moment-teosta (2023) lähestyy, kuulee outoja ääniä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Monimutkaiseen asentoon vääntynyt akrobaatti taas uhmaa painovoimaa ja taiteilee hiustensa varassa, kolmen jättiläistoukan ympäröimänä. Teoksen nimi on Moment. Kun sitä lähestyy, kuuluu ääniä, jotka voisivat olla lähtöisin vaikkapa ihmisen suolistosta.

– Minua kiinnostaa se, kuinka kohtaamme tai tarkastelemme todellisuutta. Kuinka luokittelemme todellisuuden ja toimimme ja käyttäydymme sen edessä. Pyrin rakentamaan taiteessani teoksia, joiden ideana on erilaisten ulottuvuuksien kohtaaminen – mukaan lukien yleisö, Anna Estarriola toteaa.

Anna Estarriolan installaatio.
Anna Estarriolan teoksissa leikitellään usein mittasuhteilla, kuten tässä Emerging Thoughts -installaatiossa (2015), joka myös kuiskailee mystisesti. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kommunikaation monet ulottuvuudet

Anna Estarriola tekee installaatioita, joita on ollut esillä sekä kotimaisissa että kansainvälisissä näyttelyissä, muun muassa Boråsin taidemuseossa ja Mäntän kuvataideviikoilla.

Estarriolan tavaramerkiksi ovat muovautuneet mediainstallaatiot, joissa inhimilliset osaset yhdistyvät teknologiaan ja koneisiin: mahdottomasta voi tulla mahdollista, ja kaikki ei ehkä ole sitä, miltä näyttää.

Anna Estarriolan installaatio.
The System -installaatio (2017) on simuloitu outojen otusten paneelikeskustelu... Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Anna Estarriolan installaatio.
...eli tarjolla on kiinnostavaa kommunikointia. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Anna Estarriolan installaatio.
Reproduced-installaation (2017) keskushahmo ei ole oikea ihminen, vaikka siltä näyttääkin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Estarriolan teosten keskeisiin teemoihin kuuluu myös kommunikaatio monimuotoisine ulottuvuuksineen. The System -installaatio on simuloitu paneelikeskustelu, jossa kaksitoista universumin kaikista kolkista tullutta olentoa esittää ajatuksiaan toinen toistaan kummallisemmilla äänillä ja kielillä.

The Systemin taustalla vaikuttaa demokratian estetiikka. Se, miltä demokratia näyttää. Pitkän pöydän ääressä on hahmoja, joilla riittää sanoja, muttei toimintaa tai faktoja. Yritän reagoida ajankohtaisiin tilanteisiin ajattomuuden näkökulmasta ja historiaa tarkastelemalla – kun olemme saavuttaneet jotakin, tai kun olemme epäonnistuneet jossakin.

Kun eloton herää eloon

Anna Estarriolan installaatioita on vaikeaa ujuttaa minkään tietyn taidesuuntauksen helmaan.

Todellisuuspohdinnan ohella niistä löytyy niin hyperrealismia kuin surrealismiakin, ja samalla myös robotiikkaa ja tiedettä. An instrument to see things that are too small for the naked eye -teoksen mikroskoopissa harhailee bakteeriviljelmien sijaan pikkuruisia, alastomia ihmisiä. Taiteilija itse painottaa kiinnostustaan myös esittäviä taiteita kohtaan.

– Yritän tuoda esittävän taiteen elementtejä visuaalisen taiteen kontekstiin. Teoksissani on usein mekaniikkaa ja elektroniikkaa, joka liittää elollisia ominaisuuksia ei-elolliseen. Esittävä taide näkyy teoksissani tätä kautta.

Anna Estarriolan installaatio.
An instrument to see things that are too small for the naked eye -teoksen (2016)... Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Anna Estarriolan installaatio.
...mikroskooppinen näkymä on tällainen. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Anna Estarriolan installaatio.
Transition - assisted breathing -teoksessa (2019) elotonta hahmoa pidetään hengissä keinotekoisesti. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Eloton herää eloon esimerkiksi Transition - assisted breathing -teoksessa. Vitivalkoisen ihmisveistoksen avonaisesta suusta pursuaa viileää ilmaa, ja siitä kuuluu mekaanisen hengityksen tasainen rytmi. Veistoksen uumenissa ilmaa pumppaa sairaaloista tuttu hengityskone.

Anna Estarriolan instaallatiot vaativat yhteistyötä useiden eri ammattialojen asiantuntijoiden kanssa. Ei-elollisia hahmoja on luotu näyttelijöiden ja projisointien avulla ja esimerkiksi The Systemiä on ollut tekemässä esittävän taiteen kentälläkin työskentelevä Joonas Pehrsson.

Kohti sinistä tähtipölyä

Barcelonan yliopistosta valmistunut Anna Estarriola muutti Espanjasta Suomeen vuonna 2004. Nykytanssiakin opiskellut Estarriola valmistui Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta viisi vuotta myöhemmin. Muutto etelän lämmöstä viileään Pohjolaan ei ole kaduttanut missään vaiheessa, ja sulautuminen suomalaiseen taidekenttään on sujunut hyvin.

– Suomessa työskentely inspiroi minua ja olen löytänyt täältä tilaa ajatella ja työskennellä. Täällä on ollut yleisesti kunnioitusta taidetta kohtaan, mitä olen arvostanut todella paljon.

Anna Estarriolan installaatio.
Estarriolan uusiin teoksiin kuuluva Piles of Things (2025). Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Anna Estarriolan installaatio.
Tämä teos koostuu kasasta kimaltelevaa sinistä glitteriä. Kasa painaa tarkalleen 1,75 kiloa. Jos ja kun artisti krematoitaisiin, hänestä jäisi jäljelle juuri tämänpainoinen määrä harmaata tuhkaa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Anna Estarriolan Staged Circums­tances and Piles of Things -näyttely Amos Rexissä 31. elokuuta saakka.

Juttua korjattu 4.4. klo 14: Muutettu kohtaa, jossa puhutaan Joonas Pehrssonin työstä ja tittelistä.

Muokattu Estarriolan viimeistä kommenttia ja laitettu osa siitä leipätekstiin 7.4. klo 16:10.