Sodanvastainen klassikkoelokuva on aina vain ajankohtaisempi – Kubrickin Kunnian poluissa sankari ei takaa onnellista loppua
Mestariohjaaja Stanley Kubrickin läpimurtoelokuva Kunnian polut (Paths of Glory, 1957) on voimakas sodanvastainen draama. Vaikka elokuva sijoittuu ensimmäisen maailmansodan länsirintamalle vuoteen 1916, on se osoittautunut täysin ajattomaksi. Voisi jopa sanoa, että uusien sotien myötä sen tärkeys on vain kasvanut vuodesta toiseen.
Hollywood-studiot torjuivat ensin aiheen liian epäkaupallisena, mutta apuun tuli näyttelijä Kirk Douglas, joka halusi osallistua yhä enemmän elokuvien tuottamiseen. Käsikirjoitus teki häneen syvän vaikutuksen ja Douglas suostui myös näyttelemään elokuvan pääroolin varmistaen näin elokuvan rahoituksen. Hän uskoi alusta asti, että Kunnian poluista tulisi suuri klassikko mutta arveli, ettei sillä tehtäisi penniäkään rahaa. Hän oli täysin oikeassa kummassakin ennustuksessaan.
Kirk Douglas arveli, että elokuvasta tulisi klassikko eikä sillä tehtäisi penniäkään. Hän oli täysin oikeassa.
Kunnian poluissa ranskalainen sotilasyksikkö saa käskyn hyökätä vahvasti linnoitetulle kukkulalle. Kun hyökkäys odotetusti torjutaan, kolme sotilasta nimetään syntipukeiksi ja lähetetään tuomiolle pelkuruudesta syytettynä. Sotaoikeudessa heitä puolustaa rintamalla hyökkäystä johtanut eversti Dax (Douglas).
Kunnian poluissa sodan vallankäyttäjät eristäytyvät mahdollisimman kauas todellisuudesta ja kohtelevat omia sotilaitaan samanlaisena materiaalina kuin fyysistä sotakalustoa. Tavalliset sotilaat jäävät näiden yltiöisänmaallisten ja kunnianhimoisten johtajien armoille, koska lippu, maine ja valta ovat komentajille tärkeämpiä kuin sotilaiden henki.
Jotta järjestelmä toimisi, sotilailla ei voi olla todellisia oikeuksia ja johdon epäonnistumiset on peiteltävä. Sillä jos kenraaleja ja poliitikkoja voitaisiin avoimesti epäillä ja asettaa vastuuseen päätöksistään, koko systeemi romahtaisi.
Jos kenraaleja ja poliitikkoja voitaisiin asettaa vastuuseen, koko systeemi romahtaisi.
Tämä vallankäytön mekanismeihin kohdistuva kritiikki tunnistettiin kyllä, ja niinpä Kunnian polut kiellettiin useassa maassa. Sveitsissä ja Ranskassa se pysyi kiellettynä 1970-luvun puolivälin yli ja Espanjassa jopa vuoteen 1986 asti. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvaltojen asevoimat kielsivät elokuvan näyttämisen tukikohdissaan.
Kubrick kertoo sanottavansa konstailemattomalla ja lähes dokumentaarisella realismilla, joka sisältää jo kaikki hänen elokuvantekonsa erityispiirteet tarkoin rakennettuja kamera-ajoja ja harkittua äänenkäyttöä myöten. Kunnian polut on Kubrickin muiden mestariteosten tavoin älyllinen ja pohdituttava, kiehtova ja henkilökuvauksessaan olennaiseen keskittyvä elokuva, jossa ohjaaja on rakentanut sinänsä perinteisistä elokuvakerronnan aineksista oman yksilöllisen tyylinsä.
Kubrick päättää lohduttoman tarinansa kauniiseen optimismin ja toivon pilkahdukseen osoittaakseen, ettei edes sota pysty täysin tuhoamaan ihmisyyttä. Tuosta elokuvahistorian komeimpiin kuuluvasta loppukohtauksesta tuli Kubrickille hyvin tärkeä myös henkilökohtaisesta syystä, sillä vuotta myöhemmin hän meni naimisiin siinä esiintyvän Christiane Harlanin kanssa. He pysyivät yhdessä Kubrickin kuolemaan saakka.
Kunnian polut Kino Klassikossa lauantaina 30.4.2022. Elokuvailta alkaa klo 21.
"Näillä ihmisillä, jotka asioita järkkäilee, ei ole mitään kunniaa"
Ensimmäisen maailmansodan aikaan elettiin tiukasti luokkayhteiskunnassa, jossa välimatka herraskaisten upseereiden ja tavallisten rivimiesten välillä oli suunnaton. Keskiluokkaisen yleisön on helppo samastua Kirk Douglasin hahmoon, joka asettuu näiden luokkien väliin, arvelee näyttelijä Tobias Zilliacus, joka asettuu Douglasin rooliin Elokuvan sydämessä -sarjassa.
Muusikko, kirjailija Kauko Röyhkä puolestaan ei keksi toista sotaelokuvaa, joka olisi yhtä kriittinen sotapäälliköitä kohtaan. "Sodan järjettömyys ja hierarkioiden mahdottomuus, en tiedä onko niitä koskaan kuvattu samalla tavalla."
Katso Kalle Kinnusen vetämä Enemmän elokuvasta -keskustelu kokonaan!
