Keisarin uudet neurotelepaattiset 5G-hologrammit

Valheet ovat minulle jonkinlaista kryptoniittia. Olen todella vaikea ystävä ja työtoveri tuon vuoksi. Koko maailma pyörii omaa etua ajavan valehtelun ympärillä eikä seurauksista piitata - se on aivan kamalaa ja haluan kiukutella: Kiukuti!

Suoranainen ihmiseltä ihmiselle valehtelu on ikävää, mutta ajattelen että omapahan on häpeänsä - onneksi me olemme täällä Suomessa aika rehellisiä toisillemme. Tässä tekstissä pohdin sitä miten me aikuiset ihmiset käsittelemme toiveitamme ja pelkojamme katoamalla mielikuvituksen maailmaan, ja miksi se on vaarallista.

Olen saanut työskennellä uusimpien innovaatioiden parissa pitkään. Olen huomannut miten vuosi vuodelta innovaatiotermistöä venytetään kauemmas ja kauemmas todellisuudesta. Vuosituhannen alussa minua huvitti Internet-termi VOD, eli video-on-demand, koska se tarkoitti, no, videota siellä Internetissä. Mystifioitu lyhenne ei-mystisen sanan pidenteestä tuntui lähinnä vain hoopolta, mutta ymmärsin sen luonnollisena osana konsulttibisnestä.

Kymmenisen vuotta sitten alkoi tekoälyn vallankumous, eli kilpajuoksu, jossa kaksikirjaiminen lyhenne AI pyrittiin yhdistämään mihin vain: Onhan se tavallaan, nyt kun miettii, jonkinlainen tekoäly. Tässä kohtaa minulle tuli harmitus, koska ei ole pelkästään hoopoa väittää ei-tekoälyn olevan tekoälyä, vaan mielestäni se on jo hieman pahantahtoista.

Nykyään suhtaudun kaikenlaisiin uusiin sanoihin, sanojen pidenteisiin ja sanojen pidenteiden lyhenteisiin jonkinlaisena tanssina. Sanoilla ei tunnu olevan merkitystä, kunhan ne soljuvat kauniisti ja rytmikkäästi. Niiden ainoa tehtävä on tuottaa kokijassa jonkinlainen tunnereaktio. Toisin kun tanssiliikkeillä, jokaisella sanalla on kuitenkin yhdessä sovittu merkityksensä ja siitä piittaamattomuuden koen ikävänä.

Innovaatioita myydään tekemällä myyntityötä, joka on tavallaan, nyt kun miettii, jonkinlainen valhe. On ymmärrettävää että teknologiaa pitää kuvailla luovalla tavalla kun inspiroidaan ostajia ostamaan. Mutta mitä jos ostajat ostavatkin vain mainonnan sanoman eivätkä ole lainkaan kiinnostuneita itse ostettavasta asiasta?

Miksi me ylipäätään uskomme valhetta, vaikka meillä olisi kapasiteettia ymmärtää ettei liian hyvä ollakseen totta yksinkertaisesti vain ole totta? Minusta vaikuttaa siltä, että parhaiten myyvät sellaiset valheet, joille on alustettu maaperä utopistisilla tieteiselokuvilla. En väitä että Hollywood olisi konsulttien salajuoni, mutta he myyvät samaa asiaa - ihanaa todellisuutta joka ei ole tämä meidän ikävä todellisuutemme.

Meidän todellisuutemme on tylsä, rajallisine resursseineen ja ennenkaikkea elinikineen. Jos markkinointiviestintä sisältää osviittaa sille, että pieni osa tieteiselokuvien todellisuudesta olisi muuttumassa meidän todellisuudeksemme, ehkä myös kuolemattomuus olisi jonakin päivänä mahdollista?

Elizabeth Holmesin perustama Theranos nosti yli miljardin rahoitusta myydessään maailmalle terveyden kaksi-piste-nollaa. Se on yksi pykälä kohti kolme-piste-nollaa, jonka voisi tieteiselokuvien logiikalla ajatella sisältävän jos jonkinlaista elinikää pidentävää innovaatiota. Onneksi vain rikkaat sijoittajat pääsivät kustantamaan tuota huijausta (meidän tavallisten tallaajien on tyytyminen vain Kickstarteriin).

Toisaalta Elon Muskin perustama Neuralink on ihan oikeasti upottanut elektroniikkaa apinan päähän, mikä äkkiseltään tuntuisi olevan vain muutaman tieteiselokuvista tutun professorin ahaa-elämyksen päässä tietoisuuden siirtämisestä pilveen. Insinöörin näkökulmasta tuo on realistisemmalta kuulostava kuolemattomuuden muoto? Neuro-sanan kuolemattomuus-konnotaation vuoksi voin melkein taata, että se tulee leviämään kaikkialle, jopa pidemmälle kuin tekoäly. Tekoäly kun on kuolema-akselin ikävämmässä päässä: Terminatorin Skynet.

Tutustuin vuosi sitten neuroverkkoja hyödyntävään neuroteknologiaan, NextMind-pääpantaan. Laitetta markkinoidaan lupauksella, että tekoäly osaa lukea aivojen näköaivokuorelta sen mitä käyttäjä näkee. Kun siihen tutustuu tarkemmin, selviää että se perustuu välkkymistaajuuden tunnistukseen: NextMind pystyy erottelemaan katsooko käyttäjä nopeasti tai hitaasti välkkyvää kohdetta ruudulla. Toki tuo tapahtuu takaraivosta luettavien aivosähkösignaalien avulla, mikä on aplodien arvoinen suoritus, mutta on se melkoisen kaukana neurotelepatiasta.

Lyhyesti miksi "neuro" on valhe: NextMind ei lue ajatuksia eikä sen seuraavakaan versio tule lukemaan, koska ajatusten lukeminen ei ole keksintö tästä todellisuudesta. Neuralink taas tuli tunnetuksi kokeesta, jossa apinan väitettiin pelaavan Pong-peliä telepaattisesti. Todellisuudessa se pelasi sitä joystickillä. Telepatiaa ei ole olemassa.

Neuralink-teknologia oli lukenut apinan motorisen aivokuoren sähköisiä signaaleja ja oppinut ymmärtämään minkälaista käppyrää syntyy silloin kun apinan aivot antavat käden lihaksille ohjauskomennon kääntää joystickiä ylös- tai alaspäin. Lopulta peliä ohjaava joystick korvattiin suoraan aivoista tulevalla virtuaalisella joystickillä, joka osasi oikein päätellä että ajatteleeko apina lähettävänsä joystick-kädelleen ylös- tai alaspäin komentoja.

En voi kieltää etteikö Neuralink ansaitsisi pokaalia. Siltikin, kaikki tämän päivän neurojutuista lähtevät tulkinnat tulevaisuuden neurojuttuihin kumpuavat enemmän tulkitsijan toiveista ja peloista, kuin hänen käsityksestään neuroteknologiasta.

Myönnän että on hieman paksua väittää että uskomme valheita koska emme halua kuolla, mutta on kiinnostavaa heittäytyä hetkeksi ajatukselle että höpöhöpö kumpuaa vain peloista eikä lainkaan tietämättömyydestä. Pelkäämme kuolemaa ja orjuuden ikeeseen joutumista, toivomme kuolemattomuutta ja absoluuttisen onnen mahdollistavaa mammonaa.

Kun mietin hyvin pitkällä aikajänteellä, on kai realistista ajatella monien tieteiselokuvien innovaatioiden muuttuvan jollain tapaa todellisuudeksi. Ainakin olisi typerää jos kaiverruttaisin hautakiveeni listan asioista mitkä eivät mielestäni tule koskaan toteutumaan. Ihmiskunnan kehityskaaresta kumpuavaa optimismia vipuvartena käyttäen olisi kai helppo muodostaa vain periaate päättää uskoa tulevaisuuden utopioita ja hylätä tämän päivän nihilismi.

Minusta se on kuitenkin, absurdisti Albert Camusin ajattelua soveltaakseni, filosofinen itsemurha. 1800-luvulla alkemian, magnetismin ja muun uuden aallon teknologian väitettiin mahdollistavan esimerkiksi keskustelut kuolleiden sukulaisten kanssa. Taikuuteen uskominen oli päätös, jonka moni epätoivoissaan teki. Tänä päivänäkin on tarjolla kaikenlaista disruptiivista innovaatiota jonka tarkoitus on sama, eli myydä uskomatonta toivoa uskomattomaan hintaan. Valheisiin uskominen on edelleen vain toiveista ja peloista kumpuava päätös.

Innovaatiovalheiden vastainen ristiretkeni juontaa eräästä aivan käsittämättömästä löydöksestä. Olen viimeisen muutaman vuoden aikana keskustellut riittävän monta kertaa ilmaan piirtyvistä hologrammeista ja 5G-teknologiasta. Se on lähes identtisenä toistuva, hyvin surrealistinen keskustelu.

Hologrammit ovat kolmiulotteisia kuvia. Niitä voi tehdä monella eri tavalla ja tavallaan aika moni asia, kun sitä miettii, on jonkinlainen hologrammi. Ainakin laki sallii minkä vain asian kutsumista hologrammiksi, mutta tyhjään ilmaan piirtyvät Prinsessa Leia -tyyppiset hologrammit ovat vain tieteiselokuvien mielikuvitusta. Sellaisia ei ole olemassa eikä fysiikan käsitykseni mukaan tule olemaankaan.

Jostain syystä tolkulliset ihmiset kuitenkin yhdistävät ilmaan piirtyvät hologrammit 5G-teknologiaan. Ilmeisesti siinä on ajatus, että ilmassa väreilevässä 5G-teknologiassa on jotain sellaista vaikeasti selitettävää, mikä mahdollistaa ilmaan piirtämisen. Olen koittanut arvuutella mistä noin spesifi luulo juontaa ja uskon että syynä on tahto tulkita kuvallisia valheita tukemaan omia toiveita.

Kun teleoperaattorit ottivat käyttöön 4G-verkot, ne myivät niitä videopalveluilla: Netflix tarvitsee kaistaa. 5G:n kohdalla piti keksiä jotain muuta, koska kaksi yhtäaikaista videota ei kuulosta kovin myyvältä. Videot korvattiin kolmiulotteisilla jutuilla, jotka päätyivät operaattorien markkinointiviestinnän visuaaliseen ytimeen.

Hologrammit voivat liittyä niinkin arkiseen asiaan kuin viime vuosina kehittyneisiin graafisiin työkaluihin, joilla on helppo lisätä AR-grafiikkaa valmiiksi kuvattuun tai live-videomateriaaliin. 5G-mainonta perustuu mielikuvaan tieteiselokuvien todellisuudesta ja sen kuvastoon kuuluvat ilmaan piirtyvät hologrammit. Tuo on mainostajan näkökulmasta ihan luonnollinen valinta ja melko harmiton viittaus pop-kulttuuriin. Se vain avaa oven suoraan tieteiselokuvien holo-paratiiseihin.

Lyhyesti vielä miksi "5G-hologrammit" ovat valhe: Ne eivät ole totta. Niissä ei ole edes totuuden siementä. Kukaan ei ole edes väittänyt että sellaisia olisi olemassa!

Minulla on kiukuttelun lisäksi oikea syy kirjoittaa tämä teksti. En usko että uskomukset 5G-siruihin rokotteissa ovat syntyneet tyhjiössä. 5G:tä mainostetaan taianomaisena innovaationa ja jos sillä pystyy rikkomaan fysiikan lait ilmaan piirtämisen suhteen, ei ole mielestäni väärin yhdistellä sitä esimerkiksi lääketieteen rajat rikkovaan innovaatioon.

Mutkia suoraksi kärjistäen teleoperaattorien kyvyttömyys myydä teknologiaa todellisuuteen vedoten johti siihen että suuri joukko ihmisiä irtautui todellisuudesta. Toivon ja myös uskon että 5G-rokotteisiin uskovien ihmisten määrää on liioiteltu mediassa, mutta ongelman syntymekanismi pitää: Omaa lyhytnäköistä etua ajava valehtelu ja utopioista tai dystopioista kumpuava tahto uskoa siihen.

Minulla on ehdotus kaikille tiede- ja teknologiajournalisteille, innovaatiotyötä tekeville ajatusjohtajille, tulevaisuudentutkijoille ja ennenkaikkea päätöksentekijöille: Älkää valehdelko. Älkää päättäkö uskoa markkinoinnin valheita. Älkää improvisoiko sanoilla, sillä niillä on merkityksensä todellisuudessa. Valheilla on taipumus aina löytää tiensä kostaakseen, pahimmassa tapauksessa höpöjutuilla kyllästettyjen lastemme kautta.

Teksti on kirjoittajan oma tulkinta tämän hetken innovaatiodiskurssista. Wesa Aapro työskentelee Yle Innovaatiot -osastolla luovana teknologistina, uskoo teknologian mahdollisuuksiin ja koittaa olla uskomatta teknologian mahdottomuuksiin. Hän peräänkuuluttaa kansallista innovaatiolukutaitoa nyt kun kansakuntamme on astumassa tieteiselokuvien todellisuudelta näyttävään web3-metaverseen.