Markus Kajo: Valoa ja lämpöä jouluun …pliis!

Vielä ehtii kirjoittaa Joulupukille – justi ja justi. Siispä kirjoitan. Vimmatusti kirjoitan!

Rakas Joulupukki, Sir,

Nyt on sellaiset paikat, että en edes ilkeä kirjoittaa, että millaiset paikat on, mutta se sana tavallaan liittyy pieniin muurahaisiin – melkein.

On siis …kusiaismaiset paikat meillä täällä. Kansalla, tavallisilla ihmisillä. Tai ainakin niillä tavallisilla ihmisillä, joilla on sähkölämmitys.

Että tuliko tämä tilanne Suomeen yllätyksenä? Noh, kun Euroopassa syttyi viime keväänä ilmisota, luulisi tyhmemmänkin arvanneen, että sillä on monia kielteisiä vaikutuksia täällä Pohjolan perukoillakin. Vaan kun ei, ei arvanneet sitä monten kovakalloisten mielet.

Vaikka polttoaineiden ja sähkön hinnat kipusivat kipuamistaan, vallan kahvasta pitelijät katsoivat asiaa sivusta, kuin se ei kuuluisi heille mitenkään. Siis se, että kohta iso osa kansasta hukkuu sähkölaskuihinsa.

Jossain kohtaa, kun mietittiin, että pitäisi tehdä jotain, kyhättiin hätäisesti ajatelma, että tuettaisiin ihmisiä jollain merkillisellä systeemillä niin, että osa sähkölaskun osasta jotenkin korvattaisiin verovähennyksenä joskus joillekin. Joskus sitten jälkikäteen. Ajam perästä, aina vähäsen per joka kuu.

Ja nähtävästi myös kuviteltiin, että sähkö lentää valokaarella sähkötehtaalta pistorasiaan, niin että sähkön siirtomaksuja ei tartte korvata. Vaikka ne kuitenkin täytyy sähkölaskussa maksaa.

Ajatus meni kai jotenkin näin: Joku esmes saa sähkölämmityksestään pitkästi toista tuhatta olevan sähkölaskun. Mutta oi ihmettä! Onnekseen hänellä on pullea tili, jossa on rahaa, josta hän maksaa ja on jatkossakin maksava huikean laskun kuukausi toisensa jälkeen, ja siinä sivussa tekee jotain kirjanpitovähennysanomustemppuja, ja saa osan rahasta joskus takaisin veroissa tai jotenkin, tipoittain.

Mutta koskapa hänellä siis on joutorahaa pankissa, ei asialla oikeastaan ole edes väliä, saati että korvauksella olisi kiire.

Mutta entä jos ylimääräisiä rahaa tilillä ole ei? Kun perheessä mennään jo ennestään kädestä suuhun. Eikä ole varaa tai mahdollisuutta ottaa lainoja sähkön maksamiseen? Ja ylisuuria sähkölaskuja on edessä ties kuinka monta?

”Hmmm!”

Hmm, sanottiin vallan kahvan ympärillä. ”Tätä täytyy miettiä kunnolla. Repäistään isosti!

Mietitäänpä tätä kansalaisten ahdistus-pähkinää kokonainen viikonloppu!”

Tätä paisuvaa ongelmaa – anteeksi, Haastetta! – joka on ollut kaikkien näkyvillä jo keväästä, kesästä. Tälle uhrataan nyt viikonloppu, siis vaiheessa, jolloin vahinko on jo housussa.

Ihan suoraan kysyn, retorisesti, että mitä osaa siinä ei ymmärretä, että jos ei ole rahaa maksaa ylisuurta sähkölaskua, niin ei ole rahaa maksaa ylisuurta sähkölaskua?

Vaikka valtio JÄLKIKÄTEEN korvaisi miljoonan ensi vuotta seuraavissa veroissa, niin NYT ja ENSI kerralla ja ties kuinka monena SEURAAVANA kuukautena EI ole rahaa maksaa ylisuurta sähkölaskua.

Tämä tilanne on totisinta totta älyttömän monessa kodissa. (Pienyrityksistä en edes ala puhua.)

Mikä neuvoksi?

Kun seuraa mediassa haastatteluja aiheesta, monet asiantuntijamme ja ”asiantuntijamme” tuntuvat suhtautuvan suomalaisiin ilkikurisina lapsina. ”Jos sähkölaskuissa tuetaan, ihmisillä ei ole insentiiviä, yllykettä, halua säästää sähköä.”

Mitä p-kaa! Tässä on aivan sinisenä yritetty säästää sähköä! Ja muutenkin koetettu puhaltaa yhteen hiileen. Kiinnostaako minua muka, paleleeko joku muu Suomessa, EU:ssa. Kiinnostaa.

Oikeasti kiinnostaa.

Viimeinen asia mitä täällä sähkön kuluttajapäässä himoitaan, on hiottaa itseään kämpässä ja sitten liottaa itseään kuumassa suihkussa tuntitolkulla ihan energiakiusallaan.

Ei, kyllä se on mennyt jakeluun, että säästää pitää sähköä ja energiaa, monista, monista syistä.

Mutta otetaan tähän vielä se toinen mediassa toisteltu älynväläysargumentti: ”Jos sähkölaskuissa tuetaan, ihmisillä ei ole insentiiviä parantaa asumisensa energiatehokkuutta.”

Voi sancta simplicitas, Santa, sanon minä siitä argumentista, Joulupukki rakas.

Asun sähkölämmitteisessä, ei mitenkään vanhassa talossa, jossa on sähköpattereiden ja ilmalämpöpumpun lisäksi myös varaava vuolukiviuuni, sekä puulämmitteinen sauna ja kosteissa tiloissa sähköinen lattialämmitys (jota ei uskalla kytkeä kokonaan pois, koska muuten pamahtaa putket: ka-blänk).

Energiatehokkuuden parantaminen – siis nyt harjoittamani sähkön säästämisen ja puulla lämmittämisen lisäksi – edellyttäisi suunnilleen uuden ulkoverhoilu- ja eristekerroksen lisäämisen rakennukseen. Ja minun huushollini kaltaisia, ihan hyvin jo nyt eristettyjä taloja on paljon.

Eli, jos sähkölasku on, tai tulee pian olemaan, liian suuri maksettavaksi, niin milläpä alat yhtäkkiä tehdä energiaremonttia! (Joka maksaisi melkein saman verran kuin talo, ja parantaisi sitten energiatehokkuutta jonniiv verran – kunhan remontti kesällä tai joskus olisi valmis.)

Kun tämä Suomen energiapolitiikka on nyt oikein kunnolla pers.. öö, ..ahtereiltu todelliseen über-sippijamaan vallan kahvasta vetäjien toimesta, niin nyt sopisi heidän sitten pistää asiat kuntoon.

Tulisi heittää hiiteen houreet jostain hamassa horisontissa siintävistä veroista vähennettävästä tukimuodosta, ja järjestää sähkölle sellainen tuki, että ihmiset pystyvät maksamaan lämmityssähkönsä – ajallaan.

Minulle on aivan sama, mikä vallanpitokomitea asian järjestää minkä ministeriön, sähkölaitosliiton, uimaseuran, nuohous- tai noitapiirin tahi kuppikunnan kanssa, mutta kyllä ihmisten pitää päästä maksamaan sähkölaskunsa ajallaan.

Se e i voi olla mahdoton asia hoitaa. Kaikenmaailman kotitalousvähennysten ja siirtomaksujen koskemattomuuden kanssa pelleily tämän asian muka ratkaisemiseksi on mikroluokan infantiili saippuakupla.

Sen sijaan että lähetetään satoja tuhansia ihmisiä joko sossun luukulle, pankkiin anomaan rahaa tai sähköfirmaan anomaan armoa, lähetetään muutama valtion viskaali hoitamaan asia kera sähköyhtiöiden, joita on sentään aika pieni määrä.

”Mutta kun se maksaa, ja me otettiin jo velkaa”, sanotaan.

Niin maksaa, ja niin otettiin.

Me ketkään kun ei ihan suunniteltu, eikä tiedetty, että tuona ja tuona vuonna valtio X käynnistää Euroopassa sodan ja kansanmurhan maata Y vastaan, ja sitä edeltää ja säestää hengenvaarallinen pandemia, ja kylkiäisenä tulee energiakriisi.

Maailmassa tulee vaikeita aikoja. Tämä on yksi niistä, eikä edes sieltä pahimmasta päästä.

Mutta v a i k k a ei pandemiasta jne. tiedetty etukäteen, tämä energiatalous on nyt vetkuttelemalla sössitty vihonviimeisellä tavalla, kansan pyytämättä.

Rakas Joulupukki, pyydän siis, että painostaisit valtiota hoitamaan tämän sähköasian ensi tilassa.

Jollei Suomesta äkkiä löydy öljyä tai timanttiaarteita, asian selvittäminen takuulla rasittaa valtion taloutta. Mutta, Ta-daa: juuri tätä varten valtio on olemassa! Pitääkseen huolta kansalaisistaan erityisesti huonoina aikoina. Jess!

Tämä pyyntöni, oi Joulupukki, on huterosti ja pikaisesti ja aika vähällä järjellä muotoiltu, ja siinä on varmasti monia puutekohtia ja niiden alapuutteita ja oheiskömpelyyksiä. Että tässä mielessä olen nöyrästi seurannut vallan kahvasta kiskojiemme esimerkkejä. Mutta myös muiden kuin itsen edun toivossa!

Eli valoa ja lämpöä pyytää, Joulupukin välityksellä, ja hyvää joulua aivan kaikille ja niiden tutuille toivottaa:

Nimim.

Yksi monten puolesta.