Valokuvan äärellä on syytä pohtia myös sosiaalisia suhteita, sanoo Anna-Kaisa Rastenberger
Suomen valokuvataiteen museon uusi johtaja Anna-Kaisa Rastenberger käyttää valokuvaamista henkilökohtaisena muistiinpanovälineenä.
Kuuntele Anna-Kaisa Rastenberger -Kuusi kuvaa Yle Areenasta.
Valokuvataiteen museon johtajana keväällä 2023 aloittanut Anna-Kaisa Rastenberger valokuvaa itse paljon. Hän ei yleensä yritä sommitella kuvistaan vaikuttavia, vaan omat valokuvat ovat hänelle muistiinpanon kaltaisia merkintöjä.
Valokuvien ammattikatsojana hänen huomionsa kiinnittyy myös kuvissa näkyvien aiheiden taakse. Mitä yhteiskunnallisia käytäntöjä kuvat ilmentävät? Miksi joku kuvaa ja joku toinen on kuvattavana? Kun kuvassa näkyy ihmisen yksityinen tila, miten sen yksityisyydelle käy kun kuva jaetaan sosiaalisessa mediassa?
Rastenbergerin lapsuudenperheessä 1970-luvulla oli tapana että perheen isä kuvasi, jolloin kuvien aiheiksi päätyivät usein perheen lapset ja äiti. Kuvat olivat usein väridioja, ja niitä katsottiin koko perheen kesken aina uudestaan.
1990-luvun alussa Rastenberger opiskeli Ranskassa, ja työskenteli au pairina ja baareissa. Hänelle kehittyi monikansallinen ystäväpiiri, joka omalla tavallaan muistutti perhettä. Samoihin aikoihin hän näki ensi kerran yhdysvaltalaisen Nan Goldinin valokuvia, jotka kuvaavat ihmisten välisiä rakkaus- ja riippuvuussuhteita. Goldinista tuli hänelle merkittävä taiteilija, ja Kuusi kuvaa -ohjelman haastattelun aikoihin hän oli juuri nähnyt Nan Goldinin uusimman näyttelyn Tukholman Moderna Museet'ssa, ja ottanut sen näyttelyjulisteesta valokuvan itselleen muistiinpanoksi.
- Istuin näyttelyssä pala kurkussa katsoen Goldinin kuvia, ja kuunnellen diaprojektorin raksuntaa, miettien niitä ystäviäni, joita tapasin päivin ja öin 1990-luvun alussa Ranskassa, ja joita en sen jälkeen koskaan tavannut, Rastenberger kertoo.
Perhekuvia sosiaaliseen mediaan
Lapsuudenperheen ja ”valitun” ranskalaisen perheen jälkeen Rastenberger on perustanut perheen, jossa on aviopuolison lisäksi neljä yhteistä lasta. Kuten monet muut, myös Rastenberger on laittanut omia perhekuviaan sosiaalisen median palveluihin. Hänen mukaansa on hyvä tiedostaa sosiaalisen median riskit, mutta toisaalta hän pitää tarpeellisena sitä että ihmiset omalla toiminnallaan ovat sosiaalisessa mediassa läsnä, ja muokkaavat siitä omien arvojensa näköistä.
Juhlat huipentuvat ihmispyramidiin
Myös perhettä laajemmat sosiaaliset verkostot ovat Rastenbergerille antoisia. Hän pitää suurena onnena sitä, että heidän kotitalossaan on muodostunut kestäviä siteitä naapureiden välille. Erilaisista taustoista ja ammateista tulevat naapurit viihtyvät paljon keskenään ja hoitavat yhdessä taloyhtiön asioita hyvässä sovussa. He kehittivät juhliinsa myös ikioman rituaalin:
- Jossakin vaiheessa meillä oli tapana juhliessa muodostaa ihmispyramidi. Aina joku sai kuningasidean, että ”hei nyt se tehdään!” Olemme tehneet sen erilaisilla kokoonpanoilla, milloin kontillaan, milloin seisaallaan.
Kun Rastenbergerin tohtorinkaronkkaa vietettiin Galleria Forum Boxissa vuonna 2015 naapureiden kesken tehtiin sielläkin ihmispyramidi, jossa Rastenberger oli ylimmäisenä.
Rastenberger on monen muun tavoin huolestunut ympäristökriisistä ja siitä, miten maapallo saadaan säilymään tuleville sukupolville. Hänen omat lempipaikkansa ovat löytyneet Itämereltä Saaristomeren luonnontilaisista saarista, jonne heidän perheensä tekee matkoja pienellä purjeveneellä. Kahden biologin lapsena hän on aina pyrkinyt elämään ekologisesti, ja jo lapsuudenkodissa oltiin ilman vesivessaa ja autoa. Hänen isänsä mm. kuljetti kaikkien kolmen lapsensa ylioppilaskuohuviinit polkupyörän tarakalla, ja äiti kuljetti isoveljen selloa polkupyörän ohjaustangosta roikottamalla. Tietoisuus ilmastoteoista on Rastenbergerille käytännön tekoja ja pieniä valintoja.
