Ruoka ja keho liittyvät kaikkeen elämässä

Koulun ruokakasvatuksessa korostuu hävikin minimoimisen ja tarkkailun lisäksi nopeutta ja tehokkuutta ihannoiva eetos.

Ruoka ja keho liittyvät oikeastaan kaikkeen elämässä, sanoo yliopistonlehtori ja tutkija Sanna Talvia Itä-Suomen yliopistosta. Talvia kertoo, että ruoka- ja kehosuhteisiin liittyvät teemat ovat moninaisia ja monipuolisia aiheita, joissa riittää aina jotain uutta löydettävää. Suomessa on Talvian mukaan useita ruokakulttuureja, alakulttuureja ja erilaisia ruokatodellisuuksia. Julkisessa keskustelussa korostuvat ravintoarvot, terveellisyys, vitamiinit.

– Ruuassa ja syömisessä optimoidaan niin energiansaantia kuin ravintoaineitakin. Meillä on hieman insinöörimäinen ja paperinmakuinen vivahde suhtautumisessamme ruokaan ja syömiseen. Se on ymmärrettävää, koska Suomen historiassa on koettu niukkuutta, puutetta ja nälänhätää, pohtii Talvia.

Meidän pitää muistaa, että ruokaa on vähän -ajatus on kulttuurisessa mielessämme edelleen tosi voimakas.

Tutkija Sanna Talvia Itä-Suomen yliopistosta.

1860-luvun nälkävuosien aikaan Suomessa kuoli nälkään ja sen aiheuttamiin tauteihin arviolta 200 000 ihmistä. Ei olekaan siis mikään ihme, että niukkuus on jättänyt jälkensä suomalaiseen alitajuiseen kulttuurihistorialliseen muistiin.

– Meidän pitää muistaa, että ruokaa on vähän -ajatus on kulttuurisessa mielessämme edelleen tosi voimakas. Se näkyy myös julkisissa kouluruokailukeskusteluissakin, joissa muistutetaan siitä, ettei kouluruoka ole itsestäänselvyys ja lautanen pitää syödä tyhjäksi, sanoo Talvia.

Koulun ruokakasvatuksessa korostuu hävikin minimoimisen ja tarkkailun lisäksi Tavian mukaan nopeutta ja tehokkuutta ihannoiva eetos. Tähän vaikuttavat konkreettisesti koulujen suuret oppilasmäärät ja kouluruokailutilat.

– Koulussa tulee näkyväksi suomalaisen ruokakulttuurin tankkaus- ja tehokkuusmentaliteetti. Meillä on ehkä vähän teknologinen ja tekninen näkemys syömisestä. Nopeus ja tehokkuus ovat ruokaan liittyviä tehokkuus-Suomen ydinarvoja kouluruokailun kontekstissa. Haluan ravistella ajatuksia siitä, että kouluruokailu nähdään vain opiskelun mahdollistavana välttämättömänä pahana ja tankkauksena. Itse ruokailutilanteeseenkin liittyy paljon mahdollisuuksia oppimiselle, sanoo Talvia.

Koulussa tulee näkyväksi suomalaisen ruokakulttuurin tankkaus- ja tehokkuusmentaliteetti. Meillä on ehkä vähän teknologinen ja tekninen näkemys syömisestä.

Tutkija Sanna Talvia Itä-Suomen yliopistosta.

Kodin ja koulun ruokakasvatuksen tai sen puuttumisen vaikutukset ovat osa ruokasuhdettamme. Jos lautaselle ei itse saa annostella haluamaansa määrää ruokaa tai joutuu syömään lautasen tyhjäksi, vaikka vatsa on jo täynnä, niin se ei edistä terveen ruokasuhteen muodostumista. Ihmiset aistivat ruuan, hajut ja tekstuurit myös eri tavoin.

– Meidän pitää ymmärtää erilaisuutta meissä ja ruokasuhteessa. Jos jokin on minulle helppoa ja yksinkertaista, se ei ole sitä kaikille. Nykypäivänä ymmärretään esimerkiksi neuromoninaisuutta ja siihen liittyviä aistikokemuksia. Sama ruoka ei ole sama kaikille, vaan se voi olla kokemuksellisesti erilainen, muistuttaa Talvia.

Ruokasuhdettamme muovaavat raha, henkilöhistoria, eletyt kokemukset ja elämäntilanne. Ruokasuhteen tutkimisessa Talvialla on tärkeää kokemuksellisuus. Kokemuksen ytimeen päästään olennaisten kysymysten kautta. Kuten vaikkapa mikä on itselle tärkeää syömisessä?

– Jos joudun syömään liikaa yksin tai aikapaineen alla eli en ehdi syödä rauhassa, niin se stressaa minua, kertoo Talvia.

Ruoka ja juomat toimivat monella myös päivän rytmittäjinä. Esimerkiksi Talvia ei voi elää ilman teetä tai tuoremehua.

– Teetä on saatava päivittäin, ja aamuisin taas haluan juoda lasin appelsiinituoremehua, se käynnistää aamun, kertoo Talvia.

Nykypäivänä ymmärretään esimerkiksi neuromoninaisuutta ja siihen liittyviä aistikokemuksia. Sama ruoka ei ole sama kaikille, vaan se voi olla kokemuksellisesti erilainen.

Tutkija Sanna Talvia.

Inflaation myötä ruoka ja elämisen perustarpeisiin liittyvät kustannukset ovat kasvaneet. Inflaatio on nostanut ruuan hintaa pahimmillaan yli 16 prosenttia. Hedelmät, tuoreet vihannekset ja kasvikset ovat yleensä kalliita. Suomessa köyhyys- ja syrjäyttämisriskissä arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 800 000 suomalaista. Kaikilla ei ole rahaa ostaa ruokaa riittävästi – puhumattakaan siitä, että olisi mahdollista ostaa terveellista ruokaa.

– Meillä on syntymästä lähtien hyvin erilaiset resurssit tehdä asioita. Jos meillä on paljon rahaa, materiaalista hyvää, meillä on paljon helpommat lähtökohdat tehdä hankintoja, esimerkiksi ostaa ruokaa valmiina. Jos me kituutetaan taloudellisesti tai meillä on taakkoja elämässä, esimerkiksi työttömyyttä, josta seuraa helposti köyhyyttä ja haasteita mielenterveyteen, silloin resurssit ja voimavarat ovat todella paljon pienemmät, muistuttaa Talvia.

Sanna Talvia on työskennellut aikoinaan Kehuva-hankkeessa, jossa oli mukana koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria, joiden kanssa tehtiin ruokasuhdetyöskentelyä. Monella nuorella oli kehoon, ruokaan ja syvempään minuuteen liittyviä haasteita. Monella tutkimukseen osallistuneella suhtautuminen itseen, omaan kehoon ja syömiseen olivat toisiinsa yhteydessä ja jollain tavalla mutkikkaita. Keho ja syöminen olivat usein huolten polttopisteessä.

– Eräs nuori kertoi olleensa asunnoton pitkään. Hän sai aina välillä ruokaa jostain, mutta ajatus syömisen jälkeen oli se, että söin nyt niin paljon, että nyt pitää lähteä kävelemään kaduille, yhtään ylimääräistä kaloria en saa kehooni laittaa, en saa lihoa ja minun on kulutettava kaikki nämä kalorit, joita olen syönyt, kertoo Talvia.

Se, että asunnoton nuori kokee huolta lihomisesta, kertoo kehoon liittyvistä kapeista normatiivisuuksista. Elämme kehopositiivisuusliikkeestä huolimatta edelleen yhteiskunnassa ja kulttuurissa, jossa ihannoidaan laihuutta ja tietynlaista treenattua kehoa. Mutta Talvian mukaan muutosta on tapahtunut ja elämme nyt erilaisessa maailmassa kuin parikymmentä vuotta sitten.

– Näemme erilaisia ja erikokoisia kehoja niin mediassa kuin sosiaalisessa mediassakin. Kulttuurissamme kuitenkin hoikka tai lihaksikas keho nähdään edelleen oikeana ja tavoiteltavana. Tarvitsemme vastavoimaa stereotyyppisille ajattelulle kehosta, sanoo tutkija Sanna Talvia.

Ihmisten kehomuistoista löytyy sellaisia kommentteja, että sulla on pömppövatsa tai tuollainen ankkapylly, sellaista mitä oma vanhempi on saattanut sanoa.

Tutkija Sanna Talvia.

Yksittäisellä kommentilla, jossa toisen painoa, ulkonäköä tai kehoa kommentoidaan, voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Talvia on saanut kuunnella ihmisten ruokasuhdehistorioita työnsä kautta ja kertoo, että ihmiset muistavat hyvin tarkaan joitain yksittäisiä lausahduksia tai kommentteja, joita ovat sanoneet joko terveydenhoitaja, kaverit tai läheiset.

– Tavallaan harmittoman tuntuinen kommentointi voi olla toiselle iso juttu. Miten me toisten kehoista puhutaan, sitä pitäisi tosi tarkkaan miettiä. Ihmisten kehomuistoista löytyy sellaisia kommentteja, että sulla on pömppövatsa tai tuollainen ankkapylly, sellaista mitä oma vanhempi on saattanut sanoa. Tai lihomisen pelkoon liittyvää kommentointia, että ai, jos aloitat tuon lääkityksen, niin saatat lihoa. Ihmiset ikään kuin kantavat jatkuvaa huolta omasta ja toisen kehosta, ettei se muutu liian isoksi, kertoo tutkija Sanna Talvia.