MOT: Tummenevat järvet – käsikirjoitus

Lue tästä ohjelman käsikirjoitus.

Suomen järvet tummuvat. Ilmiö on pysyvä.

Yksi syy löytyy tehometsätaloudesta.

Mitä syvempi oja, sitä enemmän tummentumista aiheuttavaa humusta päätyy järveen.

Ojien kaivamisesta on tähän asti jopa maksettu. Valvonta on heikkoa.

Järven tummeneminen ei ole pelkkää värinmuutosta.

Seuraus voi olla pahimmillaan olla se, että veden alta sammuu valo.

MOT: Tummenevat järvet

MOT: Tänä kesänä me ollaan reissattu paljon Suomen järvillä.

MOT: Monella voi olla sama kokemus, et on huomannut jonkun itselle tutun järven alkaneen muuttua tummemmaksi.

Meillä on hyviä ja huonoja uutisia.

Arkiset havainnot järvien tummentumisesta ovat todennäköisesti oikeita. Tieteentekijöille ilmiö on tuttu.

Huono uutinen on, että tummuus näyttää lisääntyvän.

Tässä ohjelmassa perehdymme siihen, miksi värinmuutos on niin haitallista ja mistä se johtuu.

Keskitymme erityisesti siihen, mikä on metsätalouden rooli. Ja onko tummentumisen torjumisessa tehty kaikki tarpeellinen.

MOT: Huomenta… te oottekin jo tääl valmiina tutkimusretkelle.

Olemme Hämeessä. Tutkijat ovat aloittamassa näytteenottokierrosta alueen järvillä.

MOT: Tää on siis tummavetinen, lähtökohtasesti ruskeavetinen?

Satu Estlander: Tää on lähtökohtasestikin tummavetinen.

Satu Estlander alkoi tutkia vesistöjen tummumista yli kymmenen vuotta sitten. Hän on yksi ensimmäisistä ilmiön seurauksiin perehtyneistä tutkijoista Suomessa.

Satu Estlander: ...arvellaan et se on aika laaja ilmiö… …Hirveen vaikea sanoo et joo, se on niin ja niin laaja mut kyl se koskettaa ihan varmasti koko Suomea jossain määrin. Toki joillakin alueilla se on niinku huomattavasti niinku suurempi ongelma, riippuen siitä maaperästä ja valuma-alueella tehdyistä toimista.

Pitkän ajan seurannoissa näkyy, että järvien tummuminen etenee.

Suomen ympäristökeskuksen tutkimus selvitti noin kolmensadan järven tilaa. Isoista järvistä tummentuneita ovat esimerksi Päijänne, Saimaa, Näsijärvi ja Oulujärvi.

Satu Estlander: Osaks arvellaan, et se liittyy ilmastonmuutokseen, lisääntyneeseen sadantaan. Koska mitä enemmän sataa, sitä enemmän tavaraa valuu tietysti mailta vesiin ja siellä on ajateltu et on muitakin syitä mut on hirveän vaikea osoittaa mitään yhtä syytä, koska se saattaa vaihdella alueellisesti et mikä se on se merkittävin syy. Mut nyrkkisääntönä on, et mitä enemmän turvevaltaisia alueita kaivellaan niin sieltä tulee tavaraa veteen ja se on se varmasti.

MOT: Niin et sen yhteyden pystyy suoraan sanomaan?

Satu Estlander: Pystyy.

Tummumista aiheuttaa maaperästä irtoava kiinteä aines, humus.

Siitä liukenee veteen ruskeaa väriä. Myös maaperän rauta värjää vesiä.

MOT: Mites täs Käkilammin valuma-alue, minkälainen tää on?

Satu Estlander: Mä en tiedä tän historiaa hirveen tarkkaan mut sen tiedän, että kun katsoo kartasta ni on paljon sinistä viivaa et on hirveesti ojia. Et ojat, ojat tätä kuormittaa, metsäojat.

Ensimmäisellä järvellä näytteidenotto alkaa olla yhtä vaille valmista.

MOT: Hei, oottakaa viel, mä käyn ottamassa tämmösen oman vesinäytteen ennen lähtöä.

MOT: Eli täst otetaan ruskeesta järvestä vesinäyte.

MOT: Aika tummaa kyl on, otetaan tää mukaan.

Olemme siirtyneet toiselle, kirkasvetisemmälle järvelle.

Satu Estlander: Tää on tää Evon luonnonsuojelualue semmonen niinku hyvä paikka tutkia tällasia järviä, jotka on niinku aika koskemattomia.

MOT: Voittekste ottaa mulle tästä tän kirkkaan järven vesinäytteen. Näyte numero kaksi.

MOT: Kiitos, niin koht päästään vertaamaan.

MOT: Täs on nää mun vähän epätieteelliset vesinäytteet, mä ajattelin näyttää sulle et mitä ammattilaisen silmillä nähtynä niin mitä näistä näet?

Satu Estlander: Jos mulle tälleen laitetaan vesiämpärit, niin tää on melkein kaivovettä et tää on tosi kirkasta ja tost näkee heti että se on tommosta niinku öö omenamehun väristä tai melkein oluen väristä et se on humusvettä et se on ruskeeta

Satu Estlander: Tää kirkas vesi, tää Valkeemustajärvi, ni täähän on tämmöisellä luonnonsuojelualueella eikä täällä oo sillai ojituksia samassa mittakaavassa ollenkaan kun täällä Käkilammilla. Sit tää Valkeemustajärvi on isompi järvi niin kuin näkyy, tää on syvempi järvi..

Tummenemista esiintyy sekä alunperin kirkkaissa että jo lähtökohtaisesti tummissa järvissä.

Estlander pitää huolestuttavimpana jo valmiiksi tummavetisten järvien tilannetta.

Satu Estlander: Kun kirkasvetinen järvi tummuu, ni sehän havaitaan hyvin helposti, koska se väriluku lisääntyy siinä niin sehän muuttuu. Jos me ajatellaan vesilasia jossa on puhdas vesi ja laitetaan sinne vähän jotain ruskeeta, niin me nähdään heti, että vedessä on jotakin, mutta jos sul on jo valmiiks kahvia siinä ja tehdään siitä vähän tummempaa kahvia, niin se semmonen absoluuttinen muutos ei ole niin suuri, silmämääräsesti.

Tummuminen vähentää valon määrää järvessä ja vaikuttaa sitä kautta siellä elävien olosuhteisiin.

Satu Estlander: Nämä mittaa sitä valoa, tää on se et paljonko tuolta pinnalta tulee valoa tähän.. ..mut yleisesti mitataan sitä tätä, paljonko ylhäältä tulee suoraan alas, koska se on se, et milleen se valo sammuu

Satu Estlander kertoo ääriesimerkin tilanteesta, kun järvestä sammuu valo.

Satu Estlander: Leikitään et me ollaan kala vaikka täällä tummavetisessä järvessä, jossain tummavetisessä järvessä ja se just ja just nyt näkee syödä siellä. Se on vähän sama että just ja just on olla illalla siinä hämärissä puuhaillaan kotona, yritetään lukee hämärässä mut sit tulee ihan pimeetä elikkä lisättiin sitä meijän veden väriä, ni ei me nähdä enää yhtään mitään eikä se kalakaan näe yhtään mitään.

Valon sammumisen jälkeen monen lajin mahdollisuudet jatkaa sukua heikkenevät ratkaisevasti.

Satu Estlander: Puhutaan biodiversiteetin, et sit ollaan kriisissä ku kaikki biodiversiteetti vähenee. Mut usein näissä tummavetisissä järvissä, niin se biodiversiteetti on paljon pienempi elikkä siel on vähemmän lajeja kuin tommosessa kirkkaassa järvessä.

Tieto hätkähdyttää. Järvien tummuminen voi siis todella vähentää luonnon monimuotoisuutta.

Lohjanjärvi läntisellä Uudellamaalla kuuluu tummuneiden järvien listalle.

Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Mika Nieminen on pitkään seurannut ihmisen toiminnan vaikutuksia vesistöissä.

Mika Nieminen: Tämä on samanlailla kuin hyvin monet muut järvet, niin tämä on hyvin paljon ruskettunut. Täähän ei koske pelkästään tätä Lohjanjärveä, että tämä on yleinen globaali ilmiö.

Globaalilla tasolla tummenemiseen vaikuttaa kaikenlainen maanmuokkaus. Se tarkoittaa esimerkiksi maataloutta ja rakentamista. Suomen järvien kohdalla ennen kaikkea metsätaloutta.

Mika Nieminen: Kyllähän se, että meidän metsäteollisuuden puuntarve on niin suuri niin kyllähän se niinkun vaikuttaa tässä maassa ihan kaikkeen eli siihen että niitä hakkuita mitä ilmeisemmin tehdään hyvin intensiivisellä tasolla ja kyllä se, hakkuut tulee sitten näkymään näissä meidän vesistöissä...

Vesien tummumisen kannalta kriittisintä on metsätalous, jota harjoitetaan kosteilla turvemailla. Niillä kasvaa noin viidesosa Suomessa tuotettavasta puusta.

Mika Nieminen: Ensin on hakattu nää helpoimmat alueet eli nää kangasmaan metsät ja nyt sitten.. ..ne hakkuut siirtyy sinne alaville maille ja turvemaille ihan enemmän.

Näillä seuduilla metsän kasvun tehostamiseksi kaivetaan ojia.

Ojista siirtyy järviin humusta, joka siis muuttaa veden väriä ruskeammaksi.

MOT: Ojituksista isoin osa on tehty vuosikymmeniä sitten, mikä tilanne on tänä päivänä? Mikä niiden vaikutus tällä hetkellä on?

Mika Nieminen: Ne edelleen näkyy, ne vanhat ojitukset edelleen näkyvät meidän vesistöissä. Ne kuormittaa sitä. Se, että ylipäätään suot on ojitettu metsätaloutta varten, tuo edelleen sinne ravinteita, fosforia, typpeä, humusta ja jopa kiihtyvässä tahdissa.

Tutkijoilla on yhä vahvempaa näyttöä siitä, että ojituksen vaikutukset vesistöissä näkyvät jopa vuosikymmeniä.

Mika Nieminen: Mutta sitten sen lisäksi lisää se, että mitä toimenpiteitä ojitusalueella tänä päivänä tehdään…

MOT: Ja mitä tehdään tänä päivänä?

Mika Nieminen: No, siellä tehdään kunnostusojitusta. Nyt avohakkuiden määrä on lisääntynyt hyvin paljon. Et aiempina vuosina avohakattiin näitä turvemaan metsiä 20 000 hehtaaria. Nyt on välillä hakattu 50 000 hehtaaria, et nää on lisääntynyt..

Ojat siis aiheuttavat vesistön kuormitusta ja niitä tarvitaan avohakkuun jälkeen. Muun muassa siksi, että kunnostamalla vanhat ojat suojellaan uusia taimia maaperän liialta märkyydeltä.

Mitä asiasta ajatellaan metsänomistajien etujärjestöstä MTK:ssa.

MOT: Minkälainen merkitys tällä hetkellä kunnostusojituksella on metsän kasvutavoitteiden saavuttamisessa?

Marko Mäki-Hakola: Iso osa metsien lisäkasvusta tapahtuu turvemailla, vanhoilla soilla ja se on iso potentiaali myös esimerkiksi meidän energiahuollolle ja metsäteollisuudelle. Ja niillä kohteilla missä sitten tarvitaan kunnostusojitusta, ja se tehdään niin ettei aiheuteta esimerkiksi vesistölle haittaa niin siellä se pitää tehdä ja merkitys on iso.

Mäki-Hakola painottaa, että vesiensuojelun eteen tehdään metsäalalla nyt jo paljon.

Marko Mäki-Hakola: … jokaikiseen kohteeseen etsitään se paras keino ja sopivin keino, joilla minimoidaan vesistövaikutus esim. sitten usein ihmisillä on mielessä mielessä kun puhutaan avohakkuista et se on semmoinen silmänkantamattomiin jatkuvaa ilman mitään niin esimerkiksi vesistöjen varrella on nykyään aina suojakaistat, jotka on entistä leviä leveämpi ja entistä enemmän säästöpuita, entistä kevyempiä maanmuokkauksia

..että jos mietitään sitä avohakkuuks päätehakkuuks miks sitä kutsutaan niin jos se on keskimäärin kaksi hehtaaria eli ei puhuta mistään silmänkantamattomiin menevistä alueista ..niin ehkä se tilanne siellä metsässä on kuitenkin sit ihan erilainen kuin mikä monella on mielikuvissa.

Metsän tilanteesta meille kertovat esimerkiksi Ely-keskukset, jotka ovat käyneet tarkastamassa ojia: Niitä on kaivettu liian syviksi tai vääriin paikkoihin, jopa suoraan kiinni vesistöön.

Lisäksi saamme saman kaltaisia vinkkejä metsissä liikkuvilta kansalaisilta.

Yksi vinkeistä johtaa Pohjois-Karjalaan. Täällä yli kolmasosa puuntuotantoon käytetyistä metsistä sijaitsee turvemaalla.

Olemme tulleet Lautasuo-nimiseen talousmetsään Ilomantsissa. Yli 40 hehtaarin laajuinen avohakkuu on tehty runsaat kolme vuotta sitten.

MOT: Mistäs täst pääsee kulkemaan, tää on aika..

Aleksi Kärkkäinen: Tää on aika… mullikkoa.

MOT: Täs näyttäis nyt olevan tää reunimmainen oja.

Aleksi Kärkkäistä Lautasuon tilanne kiinnostaa, sillä hänellä on mökki läheisellä järvellä. Kärkkäinen on innokas luonnossa liikkuja ja aktiivinen luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnassa.

Paikan omistaja on Suomen suurimpiin metsänomistajiin kuuluva metsäyhtiö Tornator. Yhtiö kertoo MOT:lle, että alue on aktiivisessa metsätalouskäytössä. Tavoitteena on harjoittaa täällä kannattavaa ja kestävää metsätaloutta.

Hakkuun jälkeen maa on muokattu ja siihen on kylvetty männyn siemenet.

Tämän jälkeen alueella kaivettiin auki vanhat ojat.

Aleksi Kärkkäinen: Täähän on viel isompi.

MOT: Näet nämä ojat tässä nyt ekaa kertaa, tää on tuore ojitus, muutaman vuoden takaa?

Aleksi Kärkkäinen: mmm, aika järeän järeän näköisiä ojia kyllä vedetty ja tota, on se jännää että tosissaan tossa Piitsonsuolla oltiin Tornatorin mailla olin itse mukana siellä rahkasammaleensiirtoistutustalkoissa niin siinä ennallistettiin ja nyt sitten tässä vieressä on kaivettu tämmösii ojia, että aika ristiriitaista toimintaa. Et luulis että tää ois jo niinkun mennyttä tämmönen touhu mutta.. ja aika järeältä näyttää nää ojat.

Ojien syvyys on vesiensuojelun kannalta olennaista. Mitä enemmän maata on kaivettu näkyviin, sitä enemmän humusta pääsee lähtemään liikkeelle.

MOT: Tää on tää maanpinnan taso.

Aleksi Kärkkäinen: Kyllä.

Oppaamme valmistautuu tutkailemaan yhden ojan syvyyttä.

MOT: Eli siinä on se paino alhaalla.

Aleksi Kärkkäinen: Nyt se on veden pinnassa.

Luonnonvarakeskuksen Mika Nieminen pitää turvemetsien vesiensuojelussa ongelmallisena juuri liian syviksi kaivettuja ojia.

Mika Nieminen: Esimerkiksi ojien syvyys on kasvanut viime vuosikymmeninä hyvin paljon. Meillä aiemmin kaivettiin paljon maltillisemmilla ojilla ja nyt tänä päivänä ojat ovat jopa kaksi kertaa syvempiä, mitä tutkijat suosittelevat.

MOT: Millä tavalla se syvä oja tehostaa metsän kasvua?

Mika Nieminen: No itse asiassa se ei tehosta yhtään millään tavalla. Eli se on havaittu, että useimmissa tapauksissa 50-70 senttiä syvä oja on metsän kasvun kannalta aivan riittävä. Eli tuota tällaisia syviä ojia ei tarvittaisi ollenkaan, mutta niitä on viime vuosikymmeninä yhä enenevässä määrin kaivettu.

Mika Nieminen: Ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että nämä syvät ojat olisivat tarpeellisia, tai että edes niillä pystyttäisiin viivästyttämään sen seuraavan kunnostusojituksen ajankohtaa, mutta niitä on silti kaivettu. Se ei perustu tieteentekijöiden suosituksiin, vaan se perustuu käytännön metsätalouden toimijoiden tällaiseen omaan ajatteluun.

Lautasuolla epävirallisessa mittauksessa katsottiin niin sanottua kuivavaraa eli mitta otettiin ojassa olevan veden pinnasta. Varsinaisesti ojan pohja on jonkin verran syvemmällä.

Aleksi Kärkkäinen: Satakaksi.

MOT: Yli metri.

Metsänhoidon suositukset ojasyvyyksistä vaihtelevat paikan ominaisuuksista riippuen. Yleistäen voi sanoa, että ainakaan metrisiä ojia ei suositella kaivettavaksi minnekään.

Nämäkin ojat oli kaivettu alkuperäistä Tornatorin suunnitelmaa syvemmiksi. Yhtiö perustelee tätä sillä, että joskus vasta maastossa havaitaan tarvittava syvyys.

Lautasuon ojat on kaivettu ennen yhtiön uutta suositusta ojien syvyydestä.

Aleksi Kärkkäinen: Niin sitä mä oon miettinyt, et valvotaanks näitä niinkun mitenkään?

MOT selvittää miten valvotaan.

Suurimpaan osaan ojituksia ei tarvita minkäälaista lupaa. Ilmoitus ojittamista valvovaan ely-keskukseen riittää.

Elyn mukaan sille tulleista ojitusilmoituksista vajaat neljä prosenttia arvioitiin viime vuosina sentyyppisiksi, että niihin olisi haettava vesilain mukainen lupa avista. Näissä tapauksissa ojituksen suunnittelija usein muutti ilmoitustaan sen verran, että lupaa ei tarvittukaan.

Jälkikäteisvalvontaan maastossa ei elyjen mukaan ole riittävää resurssia. Näin toteaa suurin osa ely-keskuksista ja siksi vain pieni osa kohteista tarkistetaan

Elyt eivät myöskään voi puuttua siihen, onko oja ylipäätään tarpeellinen metsän kasvun kannalta.

Aleksi Kärkkäinen: Sieltä sitä näyttäis tota irtoainesta tota menevän, ei ei hyvä.

Ojitusten vesiensuojelussa yksi kovimmista väännöistä koskee niin sanottuja vesiensuojelurakenteita.

Niillä tarkoitetaan rakennelmia, joilla yritetään estää humuksen virtaaminen lähijärviin.

Tutkijan mielestä yleisimmin käytetyt menetelmät eivät riitä.

Mika Nieminen: Tämmöset heikommat vesiensuolumenetelmät, kuten laskeutusaltaat, niin ne ei juurikaan vie sitä metsäalan tehollista pinta-alaa. Ehkä sen takia niitä on niinkun haluttu suosia.

Palataan järville, joiden muutoksia tutkijat ovat seuranneet pitkään.

Tummumiselle on ominaista, että värinmuutos on peruuttamaton. Tutkija Estlanderin mukaan tiedossa ei ole käyttökelpoisia keinoja, joilla kirkkautta voisi palauttaa.

Väri on vedessä liuenneessa muodossa.

Satu Estlander: Jos me ajatellaan, että meillä on vaikka teepussi ni siellä on teelehtiä niin ne on niitä kiinteitä ja pannaan se veteen ja sit se väri mikä tulee on se liukoinen - sama idea.

Estlanderin mielestä kiireisin korjausta vaativa ongelma on, ettei tummentumista huomioida järvien tilan arvioinnissa. Päähuomio on eri ilmiössä eli rehevöitymisen seurannassa.

Tällä mittarilla suurin osa Suomen järvistä pärjää hyvin.

Satu Estlander: Varsinkin kun mökkiläiset on ihmetelly, että heidän mielestään tää järven vesi on paljon tummempaa, silti aina vaan sanotaan et tää järven laatu on oikein hyvä, vaikka ihan silmin nähdään et se on muuttunut. Se on siksi, koska ne mittarit eivät kuvaa sitä, ei sitä mitata, sitä ei oteta huomioon siinä, ne ei välttämättä kerro siitä yhtään mitään siitä tummumisesta.

Jos tummeneminen on pysyvää ja pahimmillaan järven kannalta vahingollista, voiko sille tehdä mitään?

Lohjanjärveltä tulee kaksi ehdotusta. Ojia ei saisi kaivaa ilman lupaa. Ja se vielä radikaalimpi: avohakkuut pitäisi osittain kieltää.

Mika Nieminen: Kyllä meillä avohakkuista pitäisi luopua niillä alueilla joilla se on kaikkein niinkun haitallisinta ympäristölle nimenomaan ojitetulla soilla ja alavilla kankailla.

Hän kritisoi metsätalousalaa myös siitä, ettei tieteentekijöiden viestiä kuunnella.

Mika Nieminen: Se johtuu varmaan siitä, että tätä vesiensuojelua ei ole otettu oikein tosissaan. Monta kertaa ajattelen niin, että vesien puhdistamisen sijaan niin tässä on enemmän kyse metsäsektorin maineen puhdistamisesta. Eli metsäsektori haluaa esittää, että tehdään jotain toimenpiteitä vesistöjen hyväksi, ja ne toimenpiteet ovat sellaisia, että ne on hyvin helposti toteutettavissa ja sen takia niitä tehdään, mutta kyllä väittäisin, että metsäsektorinkin toimijat tiedostavat sen, että heidän käyttämäänsä menetelmät eivät ole kovinkaan tehokkaita.

MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola vastaa kritiikkiin.

Marko Mäki-Hakola: Ehkä jos hän kattoo niinku historiassa taaksepäin, mitä on tehty parikymmentä vuotta sitten, niin silloin tilanne on erilainen kun jos mietitään mikä on tällä hetkellä tilanne. Et nyt tulee uusi rahoitusjärjestelmä jossa asiat on ihan uudella tolalla, tulee, on tullut uudet metsähoidonsuositukset, jossa on ihan uutta asiaa, on on sertifioinninkriteerit jossa on uutta asiaa. Ja kun nää kaikki viedään käytäntöön tilanne on ihan erilainen.

SIitä huolimatta, että ojien merkitys vesistön kuormittumisessa on tiedetty vuosia, sitä on tähän asti jopa tuettu verorahoilla.

Rahoitushana on auki vielä siirtymäkauden, pari vuotta. Mutta lakimuutoksen takia uusiin kunnostusojituksiin ei voi enää hakea valtiontukea.

Muutoksen yksi ääneenlausuttu tavoite on vesistökuormituksen vähentäminen.

Marko Mäki-Hakola: Se tuo huomattavasti lisää kunnianhimon tavoitetta, huomattavasti tiukempaa tiukentaa asioita ja pakottaa kaikki toimijat ja metsänomistajat miettimään miettimään vesiensuojelua kokonaisuutena…Tää kokonaisuus ohjaa väistämättä siihen suuntaan, että että vesien vesien tila tulee paranemaan ja pitääkin parantua.

MOT: Kun sä sanoit että et pakottaa metsänomistajat tohon suuntaan, niin mikä siel on se pakote?

Marko Mäki-Hakola: No tai ehkä se pakote on on on väärin väärin sanottu vaan vaan se on enemmän ohjausvaikutus.. ..esimerkiksi jos metsänomistajia neuvotaan ja ja kerrotaan kaikki nämä asiat mitkä nyt on tullut tai tulossa voimaan, niin kyl se väkisinkin ohjaa siihen parempaan suuntaan.

Tutkija Niemisen mielestä neuvonta ei riitä.

Mika Nieminen: Minun mielestä koulutuksen, neuvonnan ja tiedontaso on tänä päivänä parempi kuin se on koskaan ollu ja silti monet asiat menevät huonompaan suuntaan.

Aleksi Kärkkäinen kutsuu tutustumaan mökkijärveensä, pari kilometriä ojitetun suon alapuolella sijaitsevaan Nuorajärveen.

MOT: Minkä väristä vettä tääl on, otetaas vähän enemmän.

Tämän järven tummentumisesta MOT:lla ei ole seurantatietoja. Kärkkäisen mukaan järvi on ollut tummavetinen iät ja ajat.

Aleksi Kärkkäinen: Näkyy eka kala, lahna, lahnapa hyvinkin.

Vesistöjen kunto kiinnostaa Kärkkäistä ennen muuta kalakantojen näkökulmasta. Hän tekee työtä kokkina ja kalastaa kalat mielellään itse.

Aleksi Kärkkäinen: Nyt on kyl joku lahnojen invaasio, näit tulee ihan, ihan liukuhihnalta.

Tähän asti hän on tarkkaillut ojitusten vaikutuksia järvissä lähinnä elohopean kertymisen vuoksi. Monissa turvemaiden järvissä myrkyllisen elohopean on pitkään tiedetty kertyvän petokaloihin ravintoketjun huipulle.

Aleksi Kärkkäinen: Noin. 14, 15, 16, 17

Aleksi Kärkkäinen:mä valmistan niinku rikkaille ruokaa näistä kaloista ni toivois ne pysyis myös hyvä hyvä hyvälaatusina.

Monessa Pohjois-Karjalan järvessä petokalojen elohopeapitoisuus on todettu terveydelle haitalliseksi.

Aleksi Kärkkäinen:... on niinku älytöntä että me jostain Norjasta raahataan, norjalaista lohta, kun meillä on niinku paremmat kalat täällä lähivesissä niin niin, ihan älytöntä jos me pilataan ne niinku omalla toiminnalla.

Järvien tummumisilmiö on Kärkkäiselle melko uusi asia. Sitä hän on alkanut tarkkailla vasta hiljattain.

Aleksi Kärkkäinen: Nuorajärvi nyt on luontaisesti suht tumma vesi et ei sitä nyt silmissä tosissaan huomaa mutta mutta tota kylhän se on ihan selvää että ravinnekuormahan sieltä tulee.

Aleksi Kärkkäinen: Jokainen mökkiläinen varmaan toivoo, että ei tota pilattais näit vesistöjä.

Aleksi Kärkkäinen: Eiköhän me haluttais että et nää vedet pysyis kirkkaina täällä.