Pakkomuuttajat
Hallitus leikkaa sosiaaliturvasta, ja se iskee kipeästi moneen jo valmiiksi pienituloiseen suomalaiseen. Osa joutuu jättämään nykyisen kotinsa, kun rahat eivät enää riitä.
– Ei minulle ole paikkaa maailmassa.
Näin kuvaili yksi Hyvin sanotun köyhyyttä koskevan nettikyselyn vastaajista vaikeaa tilannettaan. Vastauksen takaa paljastuu 33-vuotias oululainen kolmen lapsen äiti Maria Kekkonen.
Hän perustelee toivottoman kuuloista kommenttiaan sillä, ettei ole riittävän sairas päästäkseen eläkkeelle, mutta ei myöskään riittävän terve ollakseen töissä. Virallisesti hän on työtön työnhakija, välillä myös sairauslomalla.
Nyt hän seisoo Oulun Alppilassa sijaitsevan vanhan kerrostalokolmionsa tyhjässä olohuoneessa ja katsoo ulos ikkunasta. Seitsemännestä kerroksesta on komeat näköalat. Kirkkaalla säällä näkisi meren, Kekkonen huomauttaa, mutta nyt on pilvistä, ja silmiä siristämällä kaukaisuudessa erottaa juuri ja juuri jäänmurtajan pikkiriikkisen hahmon.
– Lapset tykkäsi katsella myös ilotulituksia täältä, hän sanoo hieman haikeutta äänessä.
Haikeuteen on syynsä, sillä pian maisemat vaihtuvat huomattavasti metsäisempiin: menossa on muutto pois Alppilasta. Kekkosella ei ole enää varaa asua vanhassa kodissaan hallituksen sosiaaliturvaan kohdistamien leikkauksien vuoksi.
Leikkaukset astuvat voimaan huhtikuun alussa. Hallitus perustelee niitä työllisyyden ja talouden elvyttämisellä.
Kekkosen toimeentulo koostuu tällä hetkellä asumistuesta, työttömyysrahasta ja lapsilisistä, yhteensä hänelle jää rahaa elämiseen tällä hetkellä kuukaudessa noin tuhat euroa. Toimeentulotukea hän ei ole vielä hakenut. Leikkaukset tekevät niihin ison loven, Kekkonen laskee.
– Kuukausitulot pienenevät noin 300 euroa.
Jo valmiiksi pienessä budjetissa se on paljon.
Kekkonen seuraa aktiivisesti politiikkaa, joten leikkaukset eivät tulleet hänelle minään yllätyksenä.
– Heti kun kuulin, että hallituksen leikkaukset hyväksyttiin eduskunnassa, aloin etsiä uutta asuntoa, Kekkonen kertoo.
Kekkonen ei halunnut aikailla uuden asunnon hankkimisessa, koska uskoo, että kesällä edessä on melkoinen muuttosuma, kun leikkaukset ovat astuneet voimaan. Silloin uutta ja edullisempaa kotia ei välttämättä olisi löytynyt aivan käden käänteessä.
Kekkonen sai halvemman asunnon lopulta melko nopeasti, vaikka ensimmäiseen tarjottuun asuntoon hän ei lapsineen voinutkaan muuttaa: sieltä löytyi luteita.
Muuttokelpoinen kerrostalokaksio löytyi vajaan kymmenen kilometrin päästä Oulun Kaukovainiolta, ja sinne tavarat on nyt kannettu.
Harvassa lienevät ne, joiden mielestä muutto olisi erityisen miellyttävä kokemus. Kekkosen muuttostressiä lisää se, että hän ei muuta omasta tahdostaan. Hän sanookin pyrkineensä vähentämään stressiä kannustamalla itsensä ajattelemaan asiaa positiivisesti: uudessa asunnossa on parempi pohjaratkaisu ja lapsilla lyhyempi koulumatka.
Positiivisesta ajattelusta huolimatta huonojakin hetkiä on ollut: hän on itkenyt kesken muuton eteisen lattialla ja saanut paniikkikohtauksen autoa ajaessaan. Eivätkä lapsetkaan aivan nurkumatta ole nielleet muuttoa pienempään asuntoon, sillä nyt kaikki kolme joutuvat jakamaan yhden huoneen keskenään, eikä mertakaan enää näy.
– Kohta 13 vuotta täyttävä tarvitsisi kyllä yksityisyyttä, hän huokaa.
”Ei tämä ole oma valinta”
Kekkonen on ollut työttömänä reilut kolme vuotta. Vuosi 2020 oli käänteentekevä hänelle: hän hoiti kolmea alle 10-vuotiasta lasta, kävi töissä ja teki opinnäytetyötä. Koronarajoituksien vuoksi vanhin lapsista oli etäopetuksessa.
Lopulta arjen pyörittäminen kävi liian raskaaksi, ja seurauksena oli loppuunpalaminen. Taustalla on myös muita terveysongelmia, ja Yle on nähnyt niitä koskevat lääkärinlausunnot.
Vuoden 2021 alusta asti Kekkonen on elänyt yhteiskunnan tukien varassa.
Tukia tarvitsevat ihmiset saavat usein kuulla, miten Suomessa on liian helppoa elää sosiaaliturvan varassa tai että se olisi oma valinta. Työttömyyttään tuskailevia kehotetaan vain ottamaan itseään niskasta kiinni.
Maria Kekkoselle ei suoraan ole sanottu mitään ilkeää, mutta vielä työelämässä ollessaan hän kertoo kuulleensa muilta työssäkäyviltä tällaisia kommentteja, eikä häneltä liikene ymmärrystä niille.
– Ei tämä ole oma valinta, hän puuskahtaa ja sanoo tuntevansa itsensä epätoivoiseksi, koska tiedostaa, miten moni suomalainen ajattelee niin.
Niille, jotka kehottavat vain ryhdistäytymään ja menemään töihin, Kekkosella on selvä viesti: se ei ole niin yksinkertaista.
– On sitä yritetty. Jos minulla olisi vain yksi sairaus, se ei haittaisi niin paljon, mutta kun niitä on kasautunut, vaikuttaa se elämään huomattavasti.
Säästäminen on arkea
Kekkosen ja hänen lapsiensa uusi asunto Kaukovainiolla on haastatteluhetkellä vielä hallitun kaaoksen vallassa.
Lattialla lojuu kasseja ja puolittain purettuja muuttolaatikoita, niiden välissä ja välillä sisälläkin telmii kissoja. Kissat kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan hylättyjen pieneläinten tuki- ja sijaiskotiyhdistys Popopetille, jossa Kekkonen toimii vapaaehtoisena. Omia kissojakin on pari kappaletta.
Kekkonen istuu olohuoneessa sinapinkeltaisella sohvalla. Se, kuten suurin osa muustakin kalustuksesta, on kierrätyslöytö.
Kekkonen sanoo säästävänsä kaikesta mahdollisesta, hän esimerkiksi leipoo leivät itse – hiljattainen pinaattileipäkokeilu ei tosin lapsia innostanut – ja vaatteet hän ostaa kirpputoreilta. Harrastukset ovat halpoja tai ilmaisia: piirtämistä ja neulomista, aiemmin hän on myös käynyt juoksemassa.
Kekkonen on myös kokeillut tatuoimista, harjoittelualustoina oma jalka ja ystävät. Muuton myötä hän joutui hautaamaan haaveensa tatuointien tekemisestä ammatikseen, koska tilaa siihen ei uudessa asunnossa ole. Nyt tatuointikone ja muut tykötarpeet lojuvat laatikkoon pakattuna olohuoneen lattialla.
Sentin venyttäminen ei sinänsä ole Kekkoselle mitään uutta; laman lapsena hän kertoo tottuneensa jo pienestä pitäen siihen, että rahaa ei juuri ole.
– Isä oli työtön, äiti opiskeli ja valmistui laman keskelle, alun perin Rovaniemeltä kotoisin oleva Kekkonen muistelee.
Lihaa näkyi harvoin lapsuuden ruokapöydässä, mikä Kekkosen mukaan on oikeastaan hyvä asia: hän on pienestä pitäen tottunut syömään kasvisruokaa, eikä juuri lihaa osta nykyäänkään. Siinäkin säästää rahaa.
Vanhempien eron jälkeen hän muutti äitinsä kanssa Rovaniemeltä Ouluun, sieltä tie vei ennen pitkää etelään Kirkkonummelle, ja pari vuotta sitten takaisin Ouluun. Hänen oma avioliittonsa päättyi eroon puolisen vuotta sitten.
Kaukovainiolla voi meren sijasta ihailla puita. Helmikuisena arkii-iltana alueella on rauhallista.
Työllistyminen on toiveissa
Vaikka Kekkonen onkin tottunut siihen, että rahaa ei pahemmin ole, on rahapula silti hyvin stressaavaa. Vaikeimpana hän kokee joka kuukauden mukana tulevan epävarmuuden, häpeän ja syyllisyyden.
– Elämä on kaoottista. Pitäisi saada langat käsiin, jotta pysyisi kärryillä laskuista ja rahat on budjetoitu oikein.
Kekkonen kertoo, ettei ole koskaan erityisemmin arvostanut rahaa eikä suuri palkka ole koskaan kiinnostanut tai motivoinut häntä.
– Raha on välttämätön väline, mutta ei muuta, hän kuvailee asennoitumistaan.
Kekkonen on opiskellut matematiikkaa ja tietotekniikkaa, ja tietotekniikan insinöörin tutkinnosta puuttuu enää lopputyö. Ajatuksissa on ollut sen tekeminen valmiiksi, mutta Kekkonen arvelee tietonsa ja osaamisensa ehtineen jo vanhentua, koska it-ala muuttuu hyvin nopeasti.
Työskentely it-alalla ei erityisemmin houkuta senkään takia, että Kekkosen mukaan hänen stressinsietokykynsä ei ole loppuunpalamisen vuoksi enää entisellään.
– En kestä sitä kilpailuasetelmaa, mikä it-alalla on. Olisin nopeasti taas työkyvytön, jos tekisin niitä töitä, hän sanoo.
Tällä hetkellä Kekkonen on ammatillisessa kuntoutuksessa ja toivoo pääsevänsä sitä kautta töihin – ei ehkä vielä aivan lähitulevaisuudessa, mutta jonakin päivänä.
Terveysongelmien vuoksi työelämään palaaminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa.
– Täysin työkykyisiä päiviä kuukaudessa ei ole kovin montaa, hän sanoo.
Hallituksen leikkaukset eivät työkykyä paranna, Kekkonen huomauttaa.
Syyllisyyttä ostoksista
Köyhällä lapsuudella on ollut vaikutuksensa Maria Kekkosen elämään aikuisenakin: kun lapsena ei voinut pahemmin shoppailla, aikuisena, silloin kun oli vielä töissä, hän on saattanut käyttää rahaa harkitsemattomammin.
Hän kertoo tuntevansa nykyisinkin syyllisyyttä, jos ostaa jotakin muuta kuin ruokaa. Syyllisyyttä lietsoo esimerkiksi media.
– Esimerkiksi naistenlehdissä neuvotaan säästämään niin, että ei osta tiettyä kahvia kahvilasta, vähentää ulkona syömistä tai että ei käy niin paljon elokuvissa. Minä en tee mitään näistä, joten minun pitää säästää ilmeisesti sitten jostakin muusta.
Nyt yllä on kirpputorilta muutamalla eurolla ostettu vihreä ruutupaita, ja omatunto on kolkuttanut senkin hankkimisesta.
Takaraivossa kun takoo koko ajan ajatus siitä, että kaikki, mitä hän ostaa, on ylimääräistä.
Vaikeasta tilanteesta huolimatta Kekkonen ei ole menettänyt huumorintajuaan. Kun häneltä kysyy, mikä auttaa jaksamaan kaiken stressin keskellä, vastaus tulee salamannopeasti: suklaa ja kahvi antavat hänelle voimia.
– Ehkä välillä lapsetkin, hän virnistää.
Pieniä haaveitakin Maria Kekkosella on.
– Jos saisi pienen homeisen tönön jostain metsän keskeltä, missä ei tarvitsisi kuunnella naapureita ja hissin ääntä, hän sanoo ja hymyilee.
Ja ehkäpä sinne sen oman tatuointitilan.
Juttua muokattu 20.2.2024 klo 14.37: Tarkennettu tietoa Maria Kekkosen tulonmuodostuksesta.
Hyvin sanottu käsittelee toimeentuloon, köyhyyteen sekä yhteiskuntarauhaan ja luottamukseen liittyviä aiheita kevään 2024 ajan.
Hyvin sanottu – Bra sagt on Ylen ja Erätauko-säätiön viisivuotinen hanke, joka päättyy vuoden 2025 lopussa. Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa suomalaista keskustelukulttuuria ja luoda turvallisia keskusteluympäristöjä.
