Peloton nainen
Tunteiden aivovasteet on selvitetty Suomessa. Nyt tiedetään, että tunteet näkyvät kaikkialla aivoissa.
Amerikkalaisnainen, koodinimeltä SM-046, ei pelännyt oikeastaan mitään.
Hän ei hätkähtänyt asioista, jotka yleensä pelottavat ihmisiä. Häntä oli uhattu aseella ja veitsellä, hän lähes kuoli perheväkivallan seurauksena ja joutui hengenvaaraan, kun hyvin suurikokoinen nainen pahoinpiteli hänet.
SM-046 ei kokenut näissä tilanteissa epätoivoa eikä halua päästä niistä kiireesti pois. Sen sijaan hän suhtautui vieraisiin ihmisiin avoimesti ja iloisesti.
Nainen oli kokenut elämässään traumaattisia kokemuksia suhteettoman suuren määrän. Se johtui ilmeisesti siitä, että hän ei havainnut uhkaavia tilanteita eikä osannut välttää niitä.
Kyseinen nainen käyttäytyi poikkeavasti myös sosiaalisissa tilanteissa. Hänen mielestään ei ollut lainkaan kiusallista olla hyvin lähellä vierasta ihmistä fyysisesti – tuijottaa esimerkiksi nenäkosketuksessa vierasta ihmistä pitkään silmiin.
Kun samalla puiston penkillä istuva vieras mies otti veitsen esiin ja uhkasi viiltää naisen kurkun auki, hän sanoi pelottomalla äänellä, että sinun täytyy tehdä tekosi kuorolaulun soidessa. Toden totta — lähistöllä oli kuoro esiintymässä. Uhkaaja pakeni itse paikalta.
Peloton nainen sai tutkijat hämilleen – nyt tiedetään jo tunteiden aivokartat
Tutkijat kiinnostuivat SM-046:sta
Kun tutkijat huomasivat naisen kokevan tilanteen kuin tilanteen pelottomasti, häntä ruvettiin tutkimaan systemaattisesti. Ensimmäinen tieteellinen pelkotutkimuksiin liittyvä kuvaus hänestä löytyy vuodelta 1994 ja viimeisin kooste vuodelta 2016.
Hänet vietiin lemmikkieläinliikkeeseen katsomaan käärmeitä ja hämähäkkejä, ja vaikka hän oli sanonut inhoavansa käärmeitä, hän halusi pitää niitä käsissään pitkän aikaan. Hän yritti myös koskettaa myrkyllistä tarantellaa, mutta tutkijat estivät sen. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän olisi tehnyt niin, nainen vastasi, että uteliaisuus voitti. Pelkkä tieto myrkyllisyydestä ei saanut häntä toimimaan itselleen turvallisesti. Pelottomuus vei naiselta kyvyn suojella itseään, mikä sai hänet näyttämään monen ulkopuolisen silmissä tyhmänrohkealta.
Kauhuelokuvat, kuten Hohto ja Uhrilampaat, eivät pelottaneet naista. Kuitenkin hän koki elokuvia katsoessa muita tunteita kuten inhoa ja empatiaa samoissa kohtauksissa kuin muutkin. Kun hänet vietiin eräänlaiseen kummitustaloon, missä nurkan takaa ilmestyi milloin mikäkin hahmo pelästyttämään, hän ei säikkynyt lainkaan, vaikka muista tilanne oli karmiva.
Vaikka ulkoiset asiat eivät saaneet naista pelkäämään, lopulta hänetkin saatiin kokemaan sitä, jopa paniikkia. Pelko saatiin aikaan, kun hän hengitti hiilidioksidia, jonka johdosta naiselle aiheutui tukehtumisen tunne.
Kyseessä oli hänelle aikuisiällä uusi tunne, mutta hän muisteli kokeneensa jotain vastaavaa lapsena, kun veli oli pelästyttänyt hänet puun takaa.
Tunnetutkimuksen kannalta nainen oli herkullinen kohde.
Syy löytyy
Syy naisen pelottomuuteen johtui siitä, että hän sairasti hyvin harvinaista perinnöllistä sairautta, jonka takia hänen aivonsa olivat poikkeukselliset. Hänen molemmat mantelitumakkeensa olivat tuhoutuneet verisuonten paikallisen kalkkeutumisen takia jo nuorella iällä.
Tämä tiedettiin jo ennen pelkokokeita, ja tapaus johtikin 1990-luvulla tieteessä käsitykseen, että mantelitumake on kriittinen rakenne pelon tuntemisessa. Moni tutkija ajatteli, että pelko paikantuu mantelitumakkeisiin.
Sama ajatus piti sisällään käsityksen, että tunteet paikantuvat tietyille melko rajatuille alueille aivoissa.
Silloin ei ymmärretty, miten kokonaisvaltainen tila aivoissa ja koko kehossa voimakkaan tunteen vallassa oleminen on.
Suomessa tehtiin merkittävä huomio
Käsitys muuttui vasta vuonna 2018 suomalaisen aivotutkija Heini Saarimäen ja hänen kollegoidensa toimesta. Hän tutki väitöskirjassaan tunteiden aivovasteita funktionaalisen magneettikuvauksen avulla.
Selvisi, että tunteet sijaitsevat kaikkialla aivoissa. Pelkoa, vihaa, inhoa, rakkautta tai iloa tuntiessa aivoissa aktivoituvat lukuisat alueet ja aivoverkostot laajoilla alueilla. Tunteet näkyvät myös muualla kehossa: kasvonilmeissä, sydämen sykkeessä, kämmenten hikoamisessa – koko elimistön toimintavalmiutena tai rauhoittumisena.
Tunnetutkijan näkökulmasta tunne on mielen, kehon ja aivojen kullakin hetkellä oleva tila, joka vaikuttaa muihin mielen toimintoihin.
Tunteet ikään kuin virittävät mielemme niin, että käyttäydymme mielekkäästi erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi pelon tehtävänä on vaaran välttäminen, vihan avulla puolustamme itsellemme tärkeitä asioita, seksuaalisen halun ansiosta lisäännymme ja kiintymyksen johdosta koemme yhteenkuuluvuutta ja huolehdimme esimerkiksi lapsistamme.
Tunteet ovat kuin meidän toimintaamme ohjaava kompassi, jota ilman emme selviäisi. Niiden tehtävänä on kohdentaa meidän resurssimme eloonjäämisen kannalta tärkeimpään tehtävään.
Eloonjäämisen kannalta on myös mielekästä, että voimakkaat, tai tutkijoiden kielellä intensiiviset tunteet ikäänkuin kaappaavat aivot. Esimerkki kauhua kokiessa mantelitumakkeiden aktivoituminen vaimentaa aivojen ajattelusta vastaavat osat. Silloin olemme vain selviämismoodissa emmekä pysty toimimaan kovin analyyttisesti.
Ymmärrys siitä, että tunteet vaikuttavat kaikkialla aivoissa selviämistämme palvellen, pistää viimeisen pisteen sille, että järki ja tunteet olisivat vastakkaisia asioita.
SM-046 havainnollisti osuvasti sen, miten tärkeä merkitys pelolla – ja kaikilla muillakin tunteilla – on meille. Nykykäsitys on, että tunteet ovat kehittyneet meille evoluution aikana palvelemaan eloonjäämistä.
Tarvitsemme tunteita, jotta valitsemme ympäristön tapahtumista niitä, jotka auttavat meitä säilymään hengissä ja lisääntymään.
Ilman tunteita emme arvioi ympäristön tapahtumia tarkoituksenmukaisesti.
Nyt SM-046 olisi kuusissakymmenissä. Valitettavasti hänen elämän vaiheistaan ei löydy aivan viime aikaisia kuvauksia. Se tiedetään kuitenkin, että hän asui alueella, jossa käytetään paljon huumeita ja oli paljon rikollisuutta ja että hän sai ainakin kolme lasta.
Otsikkokuvan osat on generoitu tekoälyn avulla. Kuva: Laura Rahinantti / Yle
