Professori Kirsi Vainio-Korhonen: Naisten ja lasten historia ei ennen ollut historiaa lainkaan
Palkittu tietokirjailija ja historioitsija Kirsi Vainio-Korhonen on itse elävä esimerkki historiantutkimuksen ja -kirjoituksen murroksesta Suomessa. Tehdessään väitöskirjaa turkulaisista kultasepistä hänet kyseenalaistettiin tutkijana, koska hän oli nainen ja tuleva äiti. Vuonna 2003 hän rikkoi lasikaton, kun hänestä tuli maan ensimmäinen nainen Suomen historian professorina.
Kuusi kuvaa professori Kirsi Vainio-Korhosen elämästä
Professori Kirsi Vainio-Korhonen on halunnut nostaa historiantutkimuksen ja kirjojensa kautta esiin naisten, lasten ja suomalaisen arjen historiaa. Hän on onnistunut yhdistämään yksittäisen pienen ihmisen näkökulman Suomessa tapahtuneisiin suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Suomen historia on ollut suomalaisille tärkeä aihe, sillä se on vahvistanut kansallista identiteettiä ja itseymmärrystä.
- Suomen historia on kansallinen tiede ja kansallinen tiede on ollut tärkeä, koska siinä tutkittiin kansallisesti merkittäviä aiheita kuten poliittista-, sota- ja suurmieshistoriaa. Tutkijan sukupuoli antoi aikaisemmin tutkimukselle vielä sen uskottavan silauksen. Aina toiseen maailmansotaan saakka Suomen historia oli miesten juttu, sanoo Kirsi Vainio-Korhonen.
Naiset päästivät arjenhistorian pannasta
Suomen historian oppikirjoissa sekä tutkimuksessa jätettiin aivan liian pitkään naisten, lasten ja köyhien historia huomioimatta.
Tälle vuosituhannelle saakka historiantutkimus ja -kirjoitus keskittyi lähes yksinomaan sotiin, valloitusretkiin ja vallankäyttäjien elämänkohtaloihin. Vasta 1980-luvulla, naistutkijoiden esiinmarssin myötä, suomalaisten mikrohistoria pääsi pannasta.
Kirsi Vainio Korhonen aloitti historian opinnot Turun yliopistossa vuonna 1978. Kun hän väitteli kahdeksan vuotta myöhemmin, ainoastaan kymmenkunta naista oli väitellyt Suomen historiasta.
- 1990-luku avasi sitten padon ja silloin kotimaisen historian saralta väitteli valtavasti naisia. Ja nyt enemmistö Suomen historian professoreista on naisia, kertoo Kirsi Vainio-Korhonen hymyissä suin.
Talonpoikaiset juuret ja Topeliuksen Välskärin kertomukset
Kirsi Vainio-Korhonen on syntynyt Helsingissä, mutta hän on varsinaissuomalainen useamman sukupolven ajalta. Kummatkin vanhemmat on lähtöisin talonpoikaissuvuista.
- Se, että sinulla on talonpoikaiset juuret tarkoittaa, että kirkon arkistoista löytyy helposti tutkittavia jälkiä. Aviopuolisot löytyivät useimmiten samasta säädystä ja olivat samanlaisen varallisuuden omaavia, kuvailee Vainio-Korhonen talonpoikaista tarinaa.
Topeliuksen Välskärin kertomuksia tulivat hänelle tutuiksi jo lapsuudessa. Äiti luki niitä usein ääneen hänelle.
- Se oli varhaislapsuuden suuri elämys, joka ehkä sitten jonkin verran johdatteli omaan uraan. Ihastuin niin tähän Suomen vanhempaan historiaan, kuvailee Vainio-Korhonen tietään historian rakastajaksi.
Taistelua Suomen ja antiikin historian välillä
Koulussa Kirsi Vainio-Korhosen harrastuksen kohde oli antiikin historia. Ja kun historia kiinnosti näin syvästi, ainoa vaihtoehto oli akateemiset opinnot. Opinahjoksi valikoitui Turun yliopiston historian laitos.
- Kun sitten opiskelin historiaa, niin pallottelin pitkään näiden kahden välillä. Suomen vanhempi historia voitti, hän kertoo ratkaisustaan.
Historiantutkijalle se on erittäin kiinnostavaa aikaa. Kirsi Vainio-Korhosen mukaan me olemme itse asiassa 1800-luvun jälkipuolen ja 1900-luvun alun tuotteita. Kaikki meidän tapamme, ennakkoluulomme ja ajatuksemme pohjaavat tuon ajan ajatteluun.
- Aika sitä ennen on paljon vieraampi, hän toteaa.
Vanhan asiakirjan kosketus koukutti heti
Väitöskirjaunelmat syntyivät jo opiskeluaikana. Tutkimukseen inspiroivat ennen kaikkea vanhat lähdeaineistot, asiakirjat, kirjeet ja päiväkirjat, joita Turun arkistoista löytyi runsaasti.
- Niistä pystyy salapoliisinomaisesti rakentamaan kauan sitten eläneiden ihmisten elämää ja kulkemaan heidän rinnallaan, sanoo Vainio-Korhonen.
Turun kaupunginarkisto sijaitsi Aninkaistenmäen bunkkereissa. Siellä nuori tutkija vietti paljon aikaa.
- Se tunne, kun pitää käsineisiin puetuissa käsissään 1700-luvun lumppupaperille sulkakynällä rautapitoisella musteella, vanhalla käsialalla kirjoitettua asiakirjaa kädessään, on uskomaton, Vainio-Korhonen kuvailee
Väitöskirjan aiheeksi valikoitui professorin myötävaikutuksella suomalaisten kultaseppien työ 1700-luvulla. Tutkimalla kultaseppien työtä Kirsi Vainio-Korhonen pääsi tutkimaan hyvin monenlaisten ihmisten elämää ja työtä Turussa.
- Köyhäkin ihminen saattoi ostaa ainakin sen kihla- tai vihkisormuksen kultasepältä. Ja aina varallisuuden mukaan eri ihmiset tekivät erilaisia hankintoja. Kultasepän verstaassa vieraili koko yhteisön kirjo, sekä miehet että naiset, hän kertoo.
Ruokaa, vaatteita ja hoivaa - naisten osa kautta maailmanhistorian
Tutkimus ja opetus ovat olleet Vaino-Korhoselle suuria intohimon kohteita. Ennen professuuria hän työskenteli Suomen historian lehtorina ja toimi myös Suomen Akatemian tutkijana. Turun ja naisten historia ovat olleet erityisen kiinnostuksen kohteita.
- Usein tapana on ollut kirjoittaa voittajien historiaa. Yhtä merkittävää on, että tietoa saadaan ihmisiä, jotka eivät ole menestyneet elämässä niin hyvin, Vainio-Korhonen sanoo.
Kirsi Vainio-Korhosen tutkimustyö on keskittynyt jo pitkään turkulaisten naisten historiaan.
Yksi hänen arkistolöydöistään oli Turun poliisilaitoksen arkistosta löytynyt terveyspäiväkirja. Kirjaan oli merkitty 164 säännöllisissä sukupuolitautitarkastuksissa vuosina 1838–48 käyneiden naisten tiedot. Arkistolöydön pohjalta hän jäljitti naisten elämänkohtaloita.
Kesällä 2018 julkaistiin tutkimustulokset teoksessa: "Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa " Tutkimus laajeni 1800-luvun alun syrjäytyneiden historiaksi.
Seksityö oli yksi osa sitä silpputyötä, jota köyhät naiset joutuivat harjoittamaan saadakseen elannon. Naisten elämänkohtaloiden taustalta löytyi köyhyyttä, perheväkivaltaa, kodittomuutta, lukutaidottomuutta, alkoholismia ja avioeroja.
Antiikin tutkimus koukuttaa yhä
Parhaillaan hän työstää yhdessä miehensä Mikael Korhosen kanssa kirjaa suomalaisista Rooman-kävijöistä.
- Ensimmäiset Forum Romanumin kaivaukset tehtiin jo 1700-luvun lopulla. Se, mikä on erityistä, on se että niitä johti Turun piispa Mennanderin poika Karl Filip Fredenheim, hän kertoo.
Carl Filip Mennander Fredenheim teki 1780-luvun lopulla ns. grand tourin Eurooppaan ja tourin pääkohde oli juuri Rooma.
Fredenheimilla oli hallitsijansa Kustaa III:nnen suosituskirje, jonka avulla hän pääsi Rooman piireihin ja sai paaville audienssin, joka myönsi hänelle kaivausluvan. Forum Romanum oli tuolloin kahdeksan metriä paksun maakerroksen peittämä.
- Eli kaikki se, mitä me tänään nähdään Forum Romanumista, oli tuon maakerroksen peittämää. Alue oli itse asiassa karjan laidunmaa. 1700-luvulla ihmisillä ei ollut käsitystä millainen oli Forum Romanum, toki pylväiden päät pistivät esiin ja korkeammat rauniot, Kirsi Vainio-Korhonen kertoo.
