Harmonia, missä olet? Radioessee Harmonian ääriviivat pohtii, kuinka löytää rauha
Laura Palanteen, Liila Jokelinin ja Jani Orbinskin radioessee Harmonian ääriviivat yhdistää mystiikkaa, huumoria sekä tunnustuksellisuutta. Samalla se on autobiografinen tutkimusmatka rakkaudennälkään. Radioesseen dramaturgi Liila Jokelin pohtii omaa suhdettaan harmoniaan ja sen puutteeseen.
Keväällä 2020 olen pessyt käteni niin monta kertaa, että ne ovat kuivuneet ja verillä. Olen seurannut videolta, kuinka poliisi tappaa mustan miehen ja kuinka maailma räjähtää mellakoimaan. Olen pelännyt sokeutumista, ahdistunut lajien joukkosukupuutosta, tehnyt narkoottisesti töitä, eronnut pitkästä parisuhteesta ja kyseenalaistanut karanteenin hiljaisuudessa elämäni jokaisen ihmissuhteen vilpittömyyden. Maailma – sekä sisäinen että ulkoinen – on kaaos.
Ennen kuin pakenen vuorille, luovun omaisuudestani ja niputan toimistotyön jäykistämän vartaloni ikuiseen lootusasentoon, on minun kysyttävä itseltäni: voiko tämän kaaoksen tai ikuisen konfliktin nähdä mitenkään lohdullisena asiana?
Rakkaus on niin uskontojen kuin pop-kulttuurin lempivastaus kaaoksen aiheuttamaan kärsimykseen. Elokuvat ja laulut ovat vuosisatojen ajan kertoneet, kuinka rakkaus lopulta voittaa kaiken. Kun Titanic on uponnut, vaipuu Jack jäätyneenä pinnan alle, jotta Rose jäisi henkiin. Forrest Gump juoksee, kunnes sydänsuru helpottaa ja vielä senkin jälkeen hän rakastaa sydämensä särkenyttä, kuolevaa nuoruudenrakkauttaan.
Amor Omnia Vincit, rakkaus voittaa kaiken! Mutta entä jos ei voitakaan, ja entä jos todellisuus on monimutkaisempaa kuin satu? Itse en pysty heittäytymään rakkausmyytin vietäväksi. Minulle rakkaus maailmanselityksenä on aina tuntunut tyhjältä hokemalta. Ristiriitaiset ajatukset, tunteet, teoriat ja tunnelmat sinkoilevat sisälläni sarjatulituksella. Minun on elettävä niiden kaikkien kanssa.
Yritin purkaa tämän kaiken aiheuttamaa raivon tunnetta tekemällä taideteoksen kahden kollegani kanssa. Ylen julkaisemassa Harmonian ääriviivat -radiofeaturessa päähenkilö Laura on yksinäisen kaaoksensa uuvuttama, eikä tunnu löytävän onnellisuutta saati harmoniaa. Eri asiantuntijoiden näkökulmien avulla hän pyrkii ymmärtämään miksi hän ei näe itseään, ellei joku muu näe häntä ensin.
Harmonian ääriviivat yhdistää mystiikkaa, huumoria sekä tunnustuksellisuutta. Samalla se on autobiografinen tutkimusmatka rakkaudennälkään. Miksi romanttisen rakkauden etsiminen on saanut niin ison roolin elämässämme, että ilman sitä koemme olevamme hukassa? Miksi yksin oleminen koetaan helposti epäonnistumisena? Onko yksinäisyydessä mitään harmonista?
Näkökulmaa tähän kaikkeen teoksessa kysytään henkilöiltä, jotka ovat omistaneet elämänsä jollekin itseään suuremmalle. Ääneen pääsevät poliitikko Mai Kivelä, astrologi Seppo Tanhua, tiedetutkija Tapio Rasa, moderni noita ja feministi Ida Henrikson sekä tietysti Kreikan mytologiasta tuttu Harmonia-jumalatar.
Henkilöt lähestyvät kaaoksen ja harmonian suhdetta omista maailmankuvistaan käsin. Esimerkiksi tiedetutkija Tapio Rasa näkee redusoinnin potentiaalisena harmonian työkaluna. Monimutkaiset asiat helpottuvat, kun niitä tarkastellaan ja selitetään osastensa kautta. On siis minusta itsestäni kiinni, millaiseksi redusoin oman kokemusmaailmani kaaoksen, eli millaisen mittasuhteen, näkökulman ja intention sitä kohtaan valitsen. Käteni ovat parantuneet, mutta joukkosukupuutot jatkuvat. Eli joitakin asioita voi hallita, ja joitakin ei. Se on pelottavaa, mutta sisältää hyppysellisen lohtua.
Teksti: Liila Jokelin
Harmonian ääriviivat
Sunnuntaina 13.9.2020 klo 15 julkaistaan Areenassa myös Joonas Vohlakarin ja Laura Palanteen samanniminen videoteos, joka kuvittaa Harmonian ääriviivat -radioesseetä.
Tekijätiedot
Ohjaus: Laura Palanne
Dramaturgia ja tekstit: Liila Jokelin
Äänisuunnittelu: Jani Orbinski
Ääninäyttelijät: Ella Lahdenmäki ja Joonas Kääriäinen
Asiantuntijat: Tapio Rasa, Mai Kivelä, Seppo Tanhua, Ida Henrikson
Kuratointi: Niklas Nybom
Tilaaja: Juha-Pekka Hotinen/Yle Radiogalleria
Julkaisutuotanto: Tehilah Auramo/Skog Studio
