Paheksuttu harrastus muuttui olympialajiksi – monta hyvää syytä kannustaa lasta skeittaamaan
Skeittauksen arvostus on noussut viime vuosina. Myös Aristoteleen kantapään taustatoimittaja flippasi ja hyppäsi skeittauksen maailmaan. Seuraavassa muutamia hyviä syitä opetella laji.
Vanhempien olisi syytä hihkua riemusta, jos lapsen harrastukseen liittyvät sanat liikunta ja ulkoilu. Skeittaus tapahtuu usein raittiissa ilmassa. Kengät saattavat mennä rikki, suojat unohtua ja meteliä syntyä, mutta nyt ei nillitetä.
Skeittaus lisää sosiaalisia taitoja. Skeittiparkissa tapaa kasvotusten muita nuoria eri yhteiskuntaluokista ja kaikilla on mahdollisuus näyttää taitojaan tasavertaisesti. Rullalaudan voi nykyään lainata vaikka kirjastosta.
Toisaalta skeittaajat oppivat kohtaamaan taloyhtiöiden pihoilla myös mummoja ja pihapoliiseja, jotka valittavat skeittauksen tuottamasta metelistä.
Rullalaudan kanssa syntyy tilanteita, joista nuoren on selviydyttävä vähin äänin pois. Skeittaus siis kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja kykyä diplomatiaan.
Skeittaus on luovaa, ja se johdattaa lapsia kulttuurin pariin. Musiikki on olennainen osa harrastusta, mutta skeittaukseen liittyvät myös graffitit.
Aiemmin töhryinä pidetyt maalaukset ovat alkaneet saada laajempaa hyväksyntää. Katutaidetta nähdäänkin nykyään taidemuseoissa. Skeittaus voi siis toimia porttina maalaustaiteeseen.
Kenet sinä haluaisit skeittausta harrastavan lapsesi sponsoriksi?
Lapset ja nuoret kuvaavat omia temppujaan ja tekevät skeittivideoita. Trikkien eli temppujen harjoitteleminen opettaa lapselle pitkäjänteisyyttä ja videoiden tekeminen auttaa myös temppujen kehittelyssä ja analysoimisessa.
Videoiden kuvaaminen, leikkaaminen ja niiden julkaisuun liittyvien perusteiden opettelu voi synnyttää nuoressa laajemman kiinnostuksen. Skeittari voi päätyä vaikka elokuvaohjaajaksi.
Skeittaus on nykyään olympialaji. Harrastus, jota joskus pidettiin jopa rikollisena, on nyt yleisesti hyväksytty. Vaikka kaikki eivät skeittausta ymmärtäisikään, olympialaisten myötä ainakin mainostajien mielenkiinto kasvaa entisestään.
Jos lapsesta ei tule NHL-kiekkoilijaa, ehkä hänestä voisi tulla skeittaaja, jolla on oma rullalautamerkki. Kenet sinä haluaisit skeittausta harrastavan lapsesi sponsoriksi?
On myös sanottu, että Suomi voi olla seuraava skeittauksen suurvalta. Meillä on ilmainen terveydenhuolto, joka mahdollistaa sen, että skeittiparkissa saadut naarmut hoidetaan hyvin ja nopeasti.
Maassamme on myös paljon lajiin sopivia harrastuspaikkoja. Suomi on täynnä hiljaisia asfalttiteitä, ja kesällä pihat ovat tyhjiä, kun kaikki ovat mökillä.
Skeittarit ovat kekseliäitä ja löytävät aina uusia spotteja eli paikkoja lajin harrastamiseen. Harmi, ettei meillä ole skeittaukseen sopivia tyhjiä uima-altaita samalla tavalla kuin amerikkalaisilla takapihoilla lajin syntyaikoihin.
Skeittaus on ollut tunnetusti kapinallinen laji. Jos haluaa saada lapsensa skeittaamaan, paras keino siihen taitaa edelleen olla lajin paheksuminen ja sen vaaroista varoittaminen. Sillä tavalla se pysyy lapsille ja nuorille kiinnostavana.
Skeittaajat myös rikastavat suomen kieltä. Aristoteleen kantapäässä opetellaan tuoreen olympialajin alkeet kielen tasolla. Rullalautailun erikoistoimittaja Pentti Järvelin kertoo verttiskeittauksen ja street-skeittauksen eroista. Miten skeittauksen termistö on kehittynyt, ja mitä ovat flippi, ollie ja hipari? Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.
