Valokuvaaja Juha Laitalaisen mielestä hyvän valokuvan perusedellytys on oikea hetki
”Maisemakuvauksessa ei voi tilata oikeaa hetkeä, vaan se tulee, jos on tullakseen”, sanoo valokuvaaja Juha Laitalainen, jonka kuvissa on usein yllätyksellisyyttä ja sattumanvaraisuutta. Yllätyksen onnistunut taltiointi tekee Juha Laitalaisen kuvista kuvan.
Kuusi kuvaa valokuvaaja Juha Laitalaisen elämästä
Kuvan voi ottaa suunnitellusti tai sattumanvaraisesti, mutta nopeutta ja silmää kannattaa olla kuten tilannetajun mestari Laitalaisella onkin. Hän on alati liikkeessä, havainnoimassa ja kuvaamassa.
– Vaatimattomuuttani sanon aina, että enhän minä tee muuta kuin painan nappia.
Pitkän, 40-vuotisen uransa aikana Juha Laitalainen on toiminut pääosin freelancerina ja ottanut mm. hää-, henkilö-, luonto- sekä kaupunkikuvia. Laitalainen kokee olevansa alan sekatyömies, eikä mikään valokuvauksen mestari. Hänestä itsestään välittyy rakkaus työhön ja valokuvaan.
– Sosiaalinen media ja television säätiedotus ovat mainioita kanavia mainostaa omia kuviaan, sanoo Juha Laitalainen, joka haluaisi enemmän vuorovaikutteisuutta ja keskustelua liittyen somessa julkaistaviin kuviin. Jos kuvista voi keskustella ilman kateutta ja kyräilyä, saa arvokasta palautetta.
Pitäjän kuuluisin riimittäjä
Juha Laitalaisen isoisoisä Oskari Laitalainen oli Toholammilla asuva kansanrunoilija. Hevosistaan ylpeä Oskari poseeraa kuvassa rakkaiden hevostensa kanssa, joita hän käytti peltotöihin.
– Kuva ilmentää siitä, että hevoset olivat tärkeitä tilan työjuhtia, mutta myös hoivattavia perheenjäseniä, joille vietiin herkkuja.
Juha sanoo muistuttavansa isoisoisäänsä monin tavoin. Oskari Laitalainen oli verbaalinen ja lämminsydäminen sekä ymmärsi itseironian päälle.
– Oskari oli hyvän miehen maineessa, sillä häneltä pyydettiin mieluusti hautajais- ja syntymäpäivävärssyjä, joita on tallennettu kirjaan Vähäisiä värssyjä.
– Oskarin lailla saan helposti yhteyden ihmisiin, jotka ovat minulle ennestään outoja ja uusia. Kun avaan sanaisen arkkuni, saan toisenkin avautumaan.
Juha on kohdannut työuransa aikana tuhansia ihmisiä mm. henkilökuvia ottaessaan. – Saan usein hyvää palautetta kuten ”sinä se osaat ottaa ihmisen vastaan” tai ”menipä se kuvaus tässä ihan huomaamatta".
Kohti Afrikan valoa – elämäni maisemakuva!
Vuoden 2009 viimeisenä päivänä Juha osallistui safarille Kenian savannilla. – Vuoden viimeinen auringonlasku oli käsillä ja toivoin saavani leijonia kuvattavakseni.
Pian kuljettajat olivat radiopuhelimilla yhteyksissä toisiinsa. – Saimme tietoa, että 13 leijonaa on nähty kaatamassa antilooppia. Safarimme ajoi pitkään, kunnes se osui oikeaan kohtaan.
– Leijonat olivat juuri päättäneet ruokailunsa, eikä niistä ollut vaaraa meille. Yksi leijonista on pienen kummun päällä ja katsoo ilta-aurinkoon, joka on kuin Afrikan tähti.
Juhan mielestä kuvassa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. – Se oli “once in a life time” -hetki!
Juha Laitalainen sanoo matkustaneensa samoissa Itä-Afrikan maisemissa kuin Akseli Gallen-Kallela melko tarkalleen 100 vuotta aikaisemmin.
Hääkuvat merkityksellisessä maisemassa studion sijaan
Lehtikuvaajan taustalla aloittanut Juha Laitalainen on kuvannut häitä ainakin 20 vuoden ajan. Dokumentoinnin tuloksena hän julkaisi vuonna 2020 Suomen ensimmäisen hääkuvaukseen keskittyvän tietokirjan nimeltään ”Tahdon”.
Dokumentaarisessa hääkuvauksessa parin hääpäivää kuvataan aamusta iltaan.
Aikaisemmin hääkuvat otettiin yleisesti studiossa. – Nykyään hääpari ei halua enää pönöttää studiossa taustan edessä, sillä vallitsevin trendi on luonnollisuus. Hääpotretti saatetaan ottaa kirkon liepeillä, hääjuhlissa tai parin omassa erityispaikassa.
Jill Soffe-Eisentrautin ja hänen miehensä Peterin häät pidettiin Katajanokan vankilahotellissa. Hääkirjaankin päätyneessä hulvattomassa kuvassa morsian ottaa huikopalaa, minkä kuvaaja huomasi sattumalta.
– Kuvassa Jill ottaa paahtopaistia suuhunsa, taustalla nojaa väsynyt, pieni häävieras ja seinässä näkyy vielä kahleet, mutta kuva ei ole lavastettu eikä tekemällä tehty!
Juha Laitalaisen kokemuksen mukaan hääparit toivovat hassuttelukuvia myös vieraistaan. –Toki voi käyttää myös ns. photo boot -nurkkauksia, joissa on rekvisiittaa ja polaroid-kamera tallentamassa hassuja hetkiä.
Häiden kuvaaminen on spontaania työtä, mutta suunnitelmallisuus ja kuvauspäivän käsikirjoitus ovat hyödyksi.
– Tuntuu, että hääkuvien merkitys on vain kasvanut. Ammattikuvaajan dokumentoimaa jälkeä arvostetaan, vaikka lähes kaikilla häävierailla onkin kännykkäkamerat.
