Suomi-Filmin tarina
Peter von Baghin viisiosainen sarja kertoo Suomen pitkäikäisimmän ja vanhimman elokuvayhtiön Suomi-Filmin historiasta.
Ensimmäinen osa kertoo Erkki Karun hallitsemasta 1920-luvusta, jolloin maalaisidylli alkoi muuttua kaupunki-Suomeksi, sitten Risto Orkon ja äänielokuvan ajasta 1930-luvun alussa: musikaaleista ja niiden keulassa olleesta Georg Malmstenista, ”Siltalan pehtoori” -elokuvan miljoonamenestyksestä sekä Tauno Palon ja Ansa Ikosen valkokangastarinan alusta.
1930-luvun jälkipuoliskolla Suomi-Filmi kehittyi Risto Orkon johdolla ”täyden palvelun elokuvataloksi”, joka astui tähtiaikaan mm. Taunon ja Ansan sekä Sirkka Sarin johdolla. Valentin Vaala näytti ohjaajankykynsä, ja tulevaisuus näytti auvoiselta, mutta 1930-luvun lopun ”Aktivistien” kaltaiset elokuvat alkoivat jo heijastella tulevia tapahtumia: olympialaisiin valmistautunut elokuvayhtiö sai pian kohdata sodan.
Helsingin olympialaisia varten varatulla kalustolla saatiinkin talteen talvisodan ratkaisevat kuvat. Varsinainen elokuvatuotanto oli sodan aikana kaikkea muuta kuin sotaista. Valkokankaalla kerrottiin rauhaa rakastavan maan iloista ja pienistä suruista. Tähtiaika jatkui täydessä loistossaan, Ilmari Unho nousi Valentin Vaalan rinnalle ohjaajanimenä ja itse sota tarttui elokuviin vain joskus, kuin sattumalta.
Jatkosodan loppuvaiheet ja sodanjälkeiset vuodet vaativat kotimaiselta elokuvalta entistä enemmän viihdettä ja elämän koreutta. Niinpä Tauno Palo seikkaili ”Herrana ja ylhäisyytenä” Meksikossa, ja ajan ilmiöksi nousi Lea Joutseno villinhauskoissa komedioissaan. Ilmari Unho ja Valentin Vaala jatkoivat Suomi-Filmin laatuperinnettä, mutta 1940-luvun lopulla heidänkin tuotantonsa kävi epätasaiseksi: elokuvan kulta-aika alkoi lähestyä loppuaan.
Suomi-Filmi siirtyi 1950-luvulle voitokkaasti elokuvillaan ”Ihmiset suviyössä”, ”Härmästä poikia kymmenen” ja ”Kesäillan valssi”. Kotimaisen elokuvan suuruuden aika alkoi kuitenkin olla ohi: laatuperinteelle ei enää riittänyt tilaa ja ”talon ohjaajat” Ilmari Unho, Hannu Leminen ja Valentin Vaala väistyivät yksi kerrallaan. 1960-luvun taitteen jälkeen Suomi-Filmi tuotti vain kymmenkunta pitkää elokuvaa, mutta lähes satavuotias yhtiö jatkaa yhä elokuva-alalla.
Sarja on valmistunut vuonna 1993.
