Filmisepon vuonna 1959 valmistamassa lyhytelokuvassa tutustumme Hankoon ja näemme, miten Suomenlahden tärkeästä satamakaupungista ja lomanviettopaikasta oli tullut myös vireä teollisuuskaupunki.
Satama on merkinnyt tärkeää henkireikää ja elinkeinon antajaa Hangolle jo muinaisista ajoista lähtien. Se on ollut ankkuripaikka kauppa- ja kalastuslaivoille, sota-aluksille ja purjeveneille. Ankarina pakkastalvina Suomen eteläisimmän sataman merkitys kasvoi muiden satamien lopettaessa toimintansa jäätymisen vuoksi.
Meren ympäröimä Hanko tunnettiin jo vuonna 1959 vilkkaana kesäkaupunkina. Upeat hiekkarannat, raikkaat merituulet, kaupungin idylliset puistot huviloineen, kasinoineen ja vanhoine puurakennuksineen luovat erinomaiset puitteet ja vertaansa vailla olevan nautinnon lomailijoille.
Hanko oli myös vilkas teollisuuskaupunki. Kaupunki oli varannut raskaalle, koneita ja laitteita valmistavalle teollisuudelle oman tonttinsa. Hankolaisen puuteollisuuden tuotteista erityisesti suksien tuotanto ja vienti ulkomaille oli merkittävää. Huonekaluja markkinoitiin puolestaan kotimaan kouluille, sairaaloille ja muille julkisille laitoksille. Oma erikoisuutensa oli liikennemerkkien valmistaminen Hangossa. Unohtaa ei voi myöskään perinteistä kalanjalostusteollisuutta ja Porkkalasta jatkosodan jälkeen evakuoitua säilyketehdasta.
Filmissä kerrotaan Hangon kaupunkikuvan muuttumisesta ja uudistumisesta. Nykyaikaiset talot, koulut ja julkiset rakennukset valtaavat alaa. Luonnonkauniilla paikalla sijaitseva kudeneuletehdas edustaa arkkitehtuuriltaan ja rakennustekniikaltaan uudenaikaista linjaa. Tehtaan edessä oleva Arvi Tynyksen veistämä patsas symbolisoi uuden ajan tuloa.
