Puuseppä ei tehnyt ikkunoita kaappia varten sata vuotta sitten. Kun tavarat ovat palvelleet aikansa yhdessä paikassa, ne voivat saada uuden elämän toisessa.
On mielenkiintoista rakennella vanhoista jutuista. Etukäteen on mahdotonta sanoa, millainen lopputulos on, ja on haaste sovitella palat yhteen.
Ikkunat tähän kaappiin ovat peräisin peruskorjatusta talosta, jonka ikkunat vaihdettiin uusiin. Pöytä on kaatopaikalle menossa ollut löytö.
Oli ajatus kunnostaa pöytä käytettäväksi pöytänä, mutta aina ei käy niin kuin suunnittelee - nyt pöydästä tuli jalka.
Tein kaapille uuden rungon 40 x 45 millin listoista. Listat on liimattu ja kiinnitetty poratappiliitoksiin. Runkoon jyrsin paikan saranalle ja tein pohjan ja takaseinän OSB-levystä.
Kaapin maalasin kalkkimaalilla. Kalkkimaali on himmeä ja peittää hyvin. Se on ei kovin kulutusta kestävää, mutta juuri tällainen kaappi vain paranee ajan patinasta.
Uusiokäytössä vaikeinta on tietää, onko lopputulos hieno vai ihan hassu
Olemme tottuneet tietyn tyyppiseen muotoon, ja kun uuden rakentamisessa on lähtökohtana kultainen leikkaus, on lopputulos silmää miellyttävä. Kun rakentaa vanhasta uutta, vanhat osat määräävät, millainen lopputulos on.
Täytyy olla rohkea, uskoa ideaansa ja viedä projekti päätökseen. Sitten voikin olla iloinen, kun kylässä poikkeava ystävä sanoo: ”Hemmetin hieno!”
