Jos 300 gramman kinkkupaketista pilaantuu yksi siivu tai heität yhdeksän leipäpalan paketista puolikkaan leivän roskiin, on ilmastovaikutus yhtä suuri kuin koko muovipakkauksen valmistamisen ja jätehuollon aiheuttama ilmastokuormitus yhteensä.
Me suomalaiset kulutamme 128 000 tonnia pakkausmuovia vuodessa. Se on valtavasti! Ja kun muovi ei edes paina juuri mitään, niin pakkausmuovin määrä on aivan käsittämätön. Ei siis ihme, että muovista ja muovipakkauksista puhutaan nyt kriittisessä valossa. Mehän kohta hukumme muoviin!
Kun ihan tavallisella kauppareissulla kotiin kannetaan kymmenittäin erilaisia muovipakkauksia, niin moni meistä ajattelee, että muovipakkaukset ovat aivan keskeisimpiä ruoan ympäristöjalanjälkeä kasvattavia tekijöitä. Tieteellinen totuus on kuitenkin toisenlainen.
– Elintarvikkeiden ympäristövaikutukset ovat itse asiassa useimmiten monikymmenkertaiset pakkaukseen verrattuna. Pakkauksen osuus tuotteen ympäristövaikutuksista on tyypillisesti vain pari prosenttia, muistuttaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.
Eikö muovipakkaus olekaan pahis?
Muovipakkaus on itse asiassa ekologinen, kun se vähentää ruokahävikkiä
– Muovilla on myös selvät etunsa, jotka meinaavat tässä keskustelussa unohtua, Katajajuuri toteaa.
– Muovipakkaus suojaa bakteereilta ja hapelta, kolhuilta, lialta kosteudelta ja kuivumiselta ja lisää merkittävästi tuotteen säilyvyyttä. Näin pakkaukset ennaltaehkäisevät ruokahävikin syntymistä.
Ruokaan ja syömiseen liittyvät suurimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat ruoantuotannosta. Niitä syntyy maatalouden erilaisista biologisista prosesseista: näistä esimerkkeinä viljelymaasta ja nautojen pötsikäymisestä vapautuvat kasvihuonekaasupäästöt ja vesistöjä kuormittavat viljelyn ravinnepäästöt.
Muovipakkaus on siis itse asiassa ekologinen silloin, kun se suojaa tuotetta niin hyvin, että ruoka tulee syödyksi eikä joudu roskiin – eivätkä ruoan tuotannon suuret ympäristövaikutukset ole syntyneet turhaan.
Ruokahävikki muuttuu pian muovipakkauksiksi
Markkinoille on jo tullut elintarvikepakkauksia, jotka on valmistettu fossiilista muovia korvaavista materiaaleista. Erilaisten biomuovien kehittämiseen on satsattu viime vuosina Euroopassa paljon ja erityisesti Suomessa on lupaavia startupeja.
– Olisi hirveän hienoa löytää myös sellaisia pakkausratkaisuja, jotka, mikäli ne vahingossa päätyisivät luontoon, olisivat täysin biohajoavia luonnon omissa olosuhteissa.
– Näiden uusien materiaalien suorituskyky ei kuitenkaan vielä ole yhtä hyvä kuin perinteisillä muovipolymeereillä, mutta kun ne saadaan kehitettyä sille tasolle ja ehkä hintoja vähän alaspäin, niin ne voivat tarjota erittäin hyvän ja kilpailukykyisen vaihtoehdon näille nykyisille fossiilimuoveihin perustuville pakkausratkaisuille.
Katajajuuren mukaan parasta olisi, jos muovia korvaavia materiaaleja voitaisiin valmistaa biopohjaisista jäte- ja sivuvirroista. Silloin materiaali ei olisi mistään muusta tuotannosta pois ja erilaiset biopohjaiset jätteet ja sivuvirrat saataisiin hyötykäyttöön.
– Tällä hetkellä meidän biojätteistä tuotetaan biokaasuprosessissa energiaa ja ravinteita. Tätä nykyistä biokaasuprosessia olisi mahdollista säätää niin, että pyritään maksimoimaan haihtuvien rasvahappojen tuotanto. Silloin me saataisiin edelleen energiaa ja ravinteita, hieman vähemmän toki, mutta lisäksi näistä haihtuvista rasvahapoista voitaisiin lähteä tuottamaan biomuovien raaka-aineita.
Siis että tulevaisuudessa eilisen ruokahävikki muuttuisi huomisen muovipakkaukseksi?
– Kyllä. Näin saataisiin biopohjaiset jätteet muutettua fossiilista muovia korvaaviksi ja ruokaa uudelleen suojaaviksi ratkaisuiksi. Tämä on siis vielä kehitys- tai tutkimusasteella, mutta jos tämä toteutuu, niin musta tuntuu, että meillä on erittäin valoisa tulevaisuus edessä.
Keitettyjä ready to eat -kananmunia muovikääreessä
Palataan kaupan hyllyjen ääreen. Vihannes- ja hedelmäosastolla tuorekurkut on pakattu muoviin ja esimerkiksi keittojuurekset voi ostaa valmiiksi pilkottuina muovirasiassa. Onko kaikki oikeasti pakko kääriä muoviin?
– Kurkku pakataan kelmuun sen takia, että se lisää hyvin kurkun säilyvyyttä. Sitä kautta hyvin todennäköisesti monessa kotitaloudessa kurkkua heitetään vähemmän roskiin, Katajajuuri perustelee.
– Kun keittojuurekset pakataan valmiiksi pilkottuina muovipakkaukseen, niin siinä tarjotaan kuluttajalle tuote helpossa muodossa. Toisaalta täsmäkoko ja muovipakkaus vähentävät myös ruokahävikkiä. Kun yhdessä paketissa on sopiva määrä juureksia yhteen neljän hengen annokseen, niin ihmisen ei tarvitse ostaa kaikkia niitä juureksia erikseen, jolloin itse asiassa hyvin todennäköisesti iso osa juureksista saattaisi jäädä hyödyntämättä.
Yhdysvalloissa myydään ruokakaupassa yksittäispakattuja keitettyjä ready to eat- kananmunia – valmiiksi kuorittuna ja muovikääreessä. Tällainen tuntuu ihan hullulta. Miksi erinomainen luonnon pakkaus eli kananmunan kuori on vaihdettu öljystä valmistettuun muovikuoreen?
Näin räikeät esimerkit turhasta muovista ovat helppoja, mutta muuten päivittäiset muovipäätöksemme ovat monesti mielikuvien varassa - ja selvästi välillä myös väärässä.
Katso videolta, miten kävi, kun I love muovi -kampanjan lähettiläs Tommi Manninen ja muusikko Mira Luoti testasivat, voisiko kaupassa käydä niin, että ostaa kärryllisen ruokaa, mutta kotiin ei lähde yhtään muovia: (Artikkeli jatkuu videon alla.)
Muovin käyttöä hyvällä omallatunnolla?
Jos muovi on kuin onkin hyvä materiaali monella tapaa, niin onko muovin käytön vähentäminen ja pyrkimys siihen suuntaan aivan turhaa?
– Tämä on aika kimurantti kysymys, että en nyt sanoisi ihan niinkään. Muovien pitkäaikaisesta hajoamisesta aiheutuvat mikromuovit ovat ihan oma haasteensa. Jos kaikki muovit palautuisivat käytön jälkeen asianmukaisesti jätehuoltoon, niin silloin vältettäisiin suurimmat muoviin liittyvät ongelmat. Mutta ikävä kyllä me kuluttajat eletään sellaista elämää, että muovia ja pakkauksia edelleen päätyy luontoon, Katajajuuri huokaa.
Ehkä ongelma ei siis olekaan muovissa, vaan meissä ja siinä, miten me suhtaudumme muoviin. Jos arvostaisimme muovia enemmän, niin pitäisimme huolen, että se päätyy käytön jälkeen oikeaan paikkaan: muovinkeräykseen ja sitä kautta kierrätykseen.
– Arvostammeko muovia riittävästi? Se on vaikea kysymys. Samalla voi kysyä, että arvostammeko ruokaa riittävästi. Emme arvosta oikein kumpaakaan. Ruokaa heitetään pois, vaikka sillä on suuret ympäristövaikutukset.
Skarppaamisen paikka?
Juttu on julkaistu alunperin I love muovi -kampanjan yhteydessä keväällä 2019.
