Koronapandemia iskee lujaa talouksiin. Monessa maassa valtiot ottavat rajusti lisää velkaa torjuakseen taantumaa.
Euroopan unionin jäsenmaiden kesällä sopima 750 miljardin euron elvytyspaketti on syksyn kuumin poliittinen kiistanaihe.
Samaan aikaan on käynnissä toinen elvytysohjelma. Tämän elvytyksen koko on kaksinkertainen unionin kesäpakettiin verrattuna.
Tuomas Malinen:
Ihmisten sokea luotto siihen, että keskuspankit hoitaa tän kaiken, on äärimmäisen vaarallista tällä hetkellä.
MOT kertoo, miten euromaiden keskuspankki EKP pumppaa omassa elvytysohjelmassaan tänä syksynä sijoittajille satoja miljardeja euroja ja toivoo, että euroalue heräisi koomastaan.
tunnari ja otsikko: Näin europaja taikoo miljardeja tyhjästä
(Päivälehden museossa Markku Pitkänen, painopinnan valmistaja, Griffo Media, ja Seppo Laakso, painaja, Koholaatu, työstävät ohjelman mittaan velkakirjaa.)
planssi:
Temppu ja miten se tehdään
osa I: Uuden rahan luonti
Valtiokonttori Sörnäisten rantatiellä Helsingin Hakaniemessä. Talo näyttää tavalliselta rakennukselta, mutta siellä tehdään ihmeitä.
Valtiokonttori vastaa valtion lainanotosta. Virastossa ei paineta seteleitä tai lyödä kolikoita. Sen sijaan siellä tehdään velkakirjoja - ja näitä velkakirjoja myymällä valtio ottaa lainaa.
Tämä tarina kannattaa seurata tarkkaan, koska kahden minuutin kuluttua se saa yllättävän käänteen.
Tutkitaan, miten valtio ottaa lainaa. Yksinkertaistetusti se menee näin:
Valtio tarvitsee lisää rahaa, esimerkiksi miljardi euroa. Valtiokonttori luo miljardin euron velkakirjan, jossa velallinen eli valtio lupaa maksaa velkakirjan haltijalle korkoa ja lyhennyksiä. Aiemmin velkakirjat olivat paperisia, mutta nykyisin sähköisiä.
Virastoa auttavat pankit etsivät sijoittajia, jotka juuri nyt haluavat lainata varojaan valtiolle. Valtio maksaa lainastaan alhaista mutta lähes riskitöntä korkoa. Valtionlainoihin voivat sijoittaa esimerkiksi eläkevakuuttajat, kuten Varma.
Tällaisessa tilanteessa velkakirja siirtyy Varmalle, ja Varma maksaa Valtiokonttorille miljardi euroa. Asuntovelallinen maksaa lainastaan korkoja ja lyhennyksiä omalle pankilleen; samalla tavalla valtio maksaa ottamastaan lainasta korkoja ja lyhennyksiä lainanantajalle eli tässä Varmalle.
Risto Murto on johtanut Varmaa vuodesta 2014 alkaen.
Risto Murto, toimitusjohtaja, Varma:
Suomen valtio on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se nojaa kotimaisiin sijoittajiin poikkeuksellisen vähän rahoituksessaan, joka tietyllä tavalla on terve ilmiö.
Kaikki siis hyvin, mutta miten euroalueen keskuspankki EKP liittyy tähän kuvioon?
planssi:
Temppu ja miten se tehdään
osa II: Laillista vai laitonta?
Euroalueella valtioiden velkakirjojen matka ei useinkaan enää pääty sijoittajan holviin. Sen sijaan sijoittaja laittaa velkakirjansa myyntiin markkinoille, ja sieltä sille löytyy erikoinen ostaja, Suomen Pankki.
Tästä eteenpäin valtio maksaakin lyhennykset ja korot Suomen Pankille eikä enää sijoittajalle, esimerkiksi Varmalle.
Miksi velkakirja pitää kierrättää sijoittajan kautta? Miksi Suomen Pankki ei suoraan osta velkakirjaa ja anna lainaa valtiolle? Koska se on kielletty Euroopan unionin perustuslaissa, eli perussopimuksessa.
(perussopimus, artikla 123, kohta 1):
1. Tilinylitysoikeudet ja muut sellaiset luottojärjestelyt Euroopan keskuspankissa tai jäsenvaltioiden keskuspankeissa, jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’, unionin toimielinten, elinten tai laitosten, jäsenvaltioiden keskushallintojen, alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten, muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten hyväksi ovat kiellettyjä samoin kuin se, että Euroopan keskuspankki tai kansalliset keskuspankit hankkivat suoraan niiltä velkasitoumuksia.
Teksti on kapulakieltä, mutta sisältö on selvä: EU:ssa keskuspankit eivät saa rahoittaa valtioita. Ideana on estää se, että poliitikot alkavat jakaa holtittomasti rahaa, koska silloin luottamus rahaan voi kadota, infaatio kiihtyä hyperinflaatioksi ja koko järjestelmä kaatua.
Valtiotieteiden tohtori Tuomas Malinen johtaa analyysiyritys GnS Economicsia. Hän toimii myös taloustieteen dosenttina Helsingin yliopistossa.
Tuomas Malinen, toimitusjohtaja, GnS Economics:
Se on, tää kielto on, että ehkäistään hyperinflaation riski. Se on sen niin kuin tärkein tekijä, koska se raha on vaan taloudellisen toiminnallisuuden mitta, että sitä ei voi jakaa ympäriinsä kaikille, koska sit sen arvo häviäisi. Se on niin yksinkertaista
MOT:
Miten EKP:n osto-ohjelma sopii tähän kieltoon?
Tuomas Malinen:
No, kohtuullisen huonosti
Olli Rehn on Suomen Pankin pääjohtaja.
MOT:
Ulkopuoliselle tarkkailijalle tää näyttää siltä, että kun valtio laskee liikkeeseen joukkovelkakirjan ja hetken kuluttua se siirtyy sijoittajilta keskuspankille, niin sehän näyttää siltä, että tässä rikotaan tätä EU:n perussääntöä. Koska käytännössä kaikki kuvioon osallistuvat tahot tietävät, että osa näistä velkakirjoista lopulta siirtyy keskuspankille.
Olli Rehn, pääjohtaja, Suomen Pankki:
Kyse on kuitenkin jälkimarkkinasta, ja sen hinnoittelu tapahtuu tapahtuu sillä tavalla ja on hyvin tärkeää, että noudatetaan Euroopan unionin perussopimusta, joka tosiaan kieltää keskuspankeilta valtioiden rahoittamisen.
Risto Murto:
No, se juridisesti ei ole valtioiden rahoittamista, mutta efekti on kyllä aika pitkälti sama. Esim. tässä lamassa vaikkapa Suomessakin ei pystyttäisi elvyttämään näin voimakkaasti, jos ei siellä olisi itse asiassa keskuspankki tosiasiallisesti takaamassa rahoituksen saatavuuden, ja, ja tää iso yksi polku tässä koko tilanteessa on, että valtiot ovat tulleet entistä riippuvaisia tän lainotuksen kautta itse asiassa keskuspankista.
MOT:
Kuinka kauan tällaisen joukkolainan pitää olla siellä jälkimarkkinoilla ennen kuin Suomen pankki voi sen ostaa?
Olli Rehn:
No, olennaista on se, että se on laskettu laskettu ensin liikkeelle niin, että niin että se hankitaan tosiaan jälkimarkkinoilta, ja se aika nyt ei ole niin tavattoman olennainen tässä.
MOT:
Mutta mikä se aika on? Mun mielestä se on kiinnostava.
Olli Rehn:
Se on se on hyvin lyhyt, en lähde tässä lonkalta esittämään mikä, mikä se on, mutta se on varsin lyhyt aika.
MOT:
Voisiko se olla laskettuna päivissä, vai viikoissa?
Olli Rehn:
Se on lyhyt aika.
Velkakirjojen markkinoilla on niin nopeaa kuin lyhyttäkin kauppaa käyviä sijoittajia. Nopeaa kauppaa käyvät ja pikavoittoja hakevat sijoittajat voivat ostaa ja myydä velkakirjoja muutamissa sekunneissa. Varman tapainen perinteinen sijoittaja pitää yleensä velkakirjoja salkussaan kauemmin, viikkoja, kuukausia – jopa vuosia.
planssi:
Temppu ja miten se tehdään
osa III: Toteutuiko tavoite?
Euroalueen keskuspankki EKP ilmoitti oman elvytysohjelmansa aloittamisesta tammikuussa 2015. Pääjohtaja Mario Draghi kertoi, että pankki ostaa joka kuukausi markkinoilta arvopapereita, etenkin velkakirjoja kuudenkymmenen miljardin euron edestä.
Kuusikymmentä miljardia euroa vastaa Suomen valtion koko vuoden budjettia. EKP:lle summa ei ole ongelma, koska sillä on oikeus luoda uutta rahaa nappia painamalla. Joka kerta, kun EKP, tai vaikka Suomen Pankki, ostaa miljardin euron velkakirjan markkinoilta, se tekee tilisiirron velkakirjan myyjälle – ja näin myyjän tilille ilmestyy miljardi euroa, kuin tyhjästä.
EKP:n asetti elvytyksensä tavoitteeksi, että inflaatio eli hintojen nousuvauhti nopeutuisi lähelle kahta prosenttia. Onnistuiko EKP tavoitteessaan?
Risto Murto:
No se on totta, että keskuspankit ovat epäonnistuneet viime aikoina siinä tavoitteessa ja EKP:n tapauksessa ainoasta tavoitteestaan, lausutusta tavoitteestaan, pitää se inflaatio lähellä kahta prosenttia . . .
Euroalueen inflaatio on ollut lähellä kahta prosenttia vain vuonna 2018. Muuten hintojen nousuvauhti on jäänyt selvästi EKP:n tavoitteen alapuolelle.
Risto Murto:
. . . Emme ihan tarkkaan tiedä, että miksi esim. palkkojen kehitys on ollut niin heikkoa maailmalla ja sitä kautta inflaation kehitys heikkoa. Se saattaa liittyä globalisaatioon, Kiinaan, työntekijöiden aseman muuttumiseen, aivan näinä päivinä se liittyy tietenkin tähän poikkeukselliseen lamaan, jonka syynä on korona.
Suomen Pankin pääjohtajana EKP:n ylimmässä päätöksentekoelimessä eli neuvostossa istuva Olli Rehn puolustaa pankin toimintaa.
Olli Rehn:
. . . näillä osto-ohjelmilla on selkeästi viime vuosina ollut hintavakautta tukeva, inflaatiota jonkin verran vauhdittava vaikutus tilanteessa, jossa inflaatio on jumittunut hyvin alhaiselle tasolle, ja samalla nämä ovat tukeneet sekä talouden kasvua että työpaikkojen syntymistä.
MOT:
Miksi EKP tavoittelee inflaatiota, joka on keskipitkällä aikavälillä tarkasteltuna on lähellä kahta prosenttia?
Olli Rehn:
Sen takia, että liian nopea inflaatio söisi palkansaajien ostovoimaa ja ja säästäjien varallisuutta ja itse asiassa vakaa hintataso on pienituloisten ja heikompiosaisten kannalta myönteinen asia sen takia, että heillä ei usein ole kiinteää kiinteää omaisuutta. Sen takia liian nopea inflaatio on kielteinen ilmiö. Toisaalta taas liian hidas inflaatio estää talouden kohdatessa shokkeja joustavan sopeutumisen, koska hinnat ja palkat eivät yleensä kovin helposti jousta alaspäin.
Tavallaan tällainen noin kahden prosentin inflaatio, mikä on tyypillinen (keskuspankeille, Euroopan keskuspankille, Yhdysvaltain Federal Reserve keskuspankille ja monille muille) kehittyneiden maiden keskuspankeille on aika normaali inflaatiotavoite, ja se tuo riittävästi rasvaa koneeseen, niin että moottori pyörii ja vie autoa eteenpäin, mutta toisaalta ei mennä ylikierroksille, joka rikkoisi moottorin.
Tuomas Malinen:
Se on pikkaisen keksitty, mutta se on, sitä on yleisesti ajateltu niin, että se tarkoittaa sitä, että tota nää inflaatio-odotukset pysyy maltillisina. Eli siis, mikä tarkoittaa sitä, että palkkaneuvotteluissa ei ruveta vaatimaan kovin suuria palkan nousuja, mitkä sitten johtaisi nopeampaan inflaatioon.
MOT:
Tarkoittaako tää siis sitä, että jos hinnat nousee noin kaksi prosenttia, niin tavallinen työntekijä ei huomaa sitä eikä älyä vaatia lisää palkkaa?
Tuomas Malinen:
No, asian voi kyllä noinkin sanoa.
EKP:n kolmen kuukauden välein tekemät ennusteet inflaatiosta ovat menneet metsään melkein järjestelmällisesti.
MOT:
Miksi EKP on niin huono ennustaja?
Olli Rehn:
Sitä minäkin ihmettelen. Niin ovat kyllä muutkin ennustajat nimenomaan inflaation osalta. . . . viime vuosien aikana maailmantaloudessa (ja kaikkien maiden taloudessa sitä kautta on koettu aika merkittäviä rakenteellisia muutoksia tai) tietyt rakenteelliset tekijät ovat vaikuttaneet talouden kehitykseen: etenkin väestön ikääntyminen, joka nostaa säästämisastetta, tämän lisäksi kansainvälisen kilpailun lisääntyminen.
Tuomas Malinen:
. . . keskuspankin tehtävänä on ensinnäkin olla ennustamatta mitään katastrofaalista, ja mielellään ne ennustaa jotain stabiilia. Ne pyrkii luomaan sillä odotuksia. Suomeksi sanottuna ne valehtelee. Niitten ennusteet toisaalta inflaatiosta on ollu varmaan ehkä ihan vilpittömästi tehtyjä, mutta kyllä niillä on haettu myöskin sitä, että näyttäisi siltä, että se inflaatio nousee.
MOT:
Ovatko nämä EKP:n inflaatioennusteet oikeita puhtaita ennusteita, vai onks ne toiveita?
Olli Rehn:
Kyllä ne ovat puhtaita ennusteita ja ne ovat Euroopan keskuspankin taloustieteilijöiden, ekonomistien tekemiä ennusteita, joihin esim. EKP:n neuvosto ei päätöksillään puutu, vaan ne otetaan annettuina.
planssi:
Temppu ja miten se tehdään
osa IV: Markkinat menivät rikki
Se, että inflaatio mataa alle kahdessa prosentissa kertoo siitä, että myöskään talouskasvu ei ole lähtenyt kunnolla liikkeelle.
Euroalueen lisäksi Yhdysvaltain, Englannin ja Japanin keskuspankit ovat yrittäneet piristää taloutta valtavilla osto-ohjelmilla. Ne ovat pumpanneet uutta rahaa markkinoille yhteensä yli kaksitoista biljoonaa euroa.
Kaksitoista biljoonaa tarkoittaa kahtatoista tuhatta miljardia, eli lukua, joka näyttää tältä (”12 000 000 000 000”). Se on yhtä kuin:
- Suomen valtionvelka x 1 000
- Suomen valtion budjetti x 2 000
- jokaiselle suomalaiselle: 2,2 miljoonaa euroa
- maailman jokaiselle ihmiselle: 1 500 euroa
Risto Murto:
Kyl me historiallisia aikoja ollaan, että ei oo koskaan ollut tällaisia miinuskorkoisia, tää miten keskuspankit käyttää nyt tasettaan, ostavat näitä arvopapereita, se mittakaava tulee ikään kuin sotataloudesta.
Tuomas Malinen:
. . . katastrofi on kai se sana, mitä tota EKP:n rahapolitiikkaa, jos nyt yhdellä sanalla pitäisi kuvata, niin se on se sana.
Olli Rehn:
Euroopan yhteisön tuomioistuin vuonna 2018 totesi hyvin selkeästi, että nämä Euroopan keskuspankin valtionlainojen osto-ohjelmat ja muutkin osto-ohjelmat ovat sekä välttämättömiä että oikeassa suhteessa siihen tavoitteeseen, mikä niille on asetettu eli hintavakaustavoitteen saavuttaminen.
Keskuspankit eivät ole saaneet talouskasvuun potkua, mutta mitä vaikutuksia niiden toimilla on ollut?
Osto-ohjelmat ovat nostaneet muiden muassa osakkeiden ja kiinteistöjen hintoja, koska sijoittajilla on entistä enemmän rahaa käytettävissään.
Lauri Holappa, vieraileva tutkija, Helsingin yliopisto:
. . . kyllä jotkut tutkimukset viittaa siihen, että esimerkiks niin ku, tota eriarvosuus mitä tulee vaikka varallisuudessa, niin, niin kyllä se, kyllä se on saattanut kasvaa niin ku näitten keskuspankkien toimenpiteiden kautta . . .
Valtio-opin tohtori Lauri Holappa toimii globaaliin poliittisen talouteen erikoistuneena vierailevana tutkijana Helsingin yliopistossa.
Lauri Holappa:
. . . Ja mitä enemmän ja mitä pitkäaikasemmin me nojataan tavallaan talouspolitiikas tän tyyppisiin toimenpiteisiin niin sitä sitä enemmän sillä saattaa olla vaikutusta jos (just?) tavallaan tän varallisuuserojen erojen kannalta.
Monissa länsimaissa on viime vuosina harjoitettu talouspolitiikkaa, jossa esimerkiksi verotusta keventämällä on lisätty rikkaiden käytössä olevia varoja. Sitten on toivottu, että osa näistä varoista valuu muidenkin hyödyksi.
Onko keskuspankkien viime vuosien toiminnassa kyse tästä samasta valumateoriasta?
Olli Rehn:
Ei ole. Näissä osto-ohjelmissa on kyse hintavakaustavoitteen saavuttamisesta eli pyritään siihen, että inflaatio lähentyisi tuota keskipitkän aikavälin noin kahden prosentin hintavakaustavoitetta . . .
Lauri Holappa:
. . . varmaan toi on yks elementti siinä kokonaisuudessa sanotaanko näin tai tollasta varmaan jossain määrin niin ku tapahtumia on voitu niin ku perustella niin, että tämä on tää on voinu olla niin ku yks argumentaatiokanava tässä.
Olli Rehn:
. . . lisäksi se tukee talouden kasvua ja työpaikkojen syntymistä ja sitä kautta se on itse asiassa pienituloisempien ja heikompiosaisten edun mukaista, koska se tukee työpaikkojen syntymistä ja sitä kautta myöskin parempaa tulonjakoa yhteiskunnassa. (En usko tähän mainitsemaanne) muutenkaan en usko tähän mainitsemaanne trickle down -teoriaan tai sen sen toimintaan käytännössä.
(ruututeksti: Trickle down = valumateoria)
MOT:
Miten hyvin se osa tästä EKP:n politiikasta on toiminut, että tässä on autettu suuria sijoittajia?
Tuomas Malinen:
No, sehän on toiminut erittäin loistavasti. Hehän on saanu ilmasta rahaa vaikka kuinka paljon, millä mällätä. Kyllä tää siinä mielessä on, mä ymmärrän kansalaisten tai tavallisten ihmisten turhautumisen siihen, että kun sitä rahaa vaan jaetaan näille sijoittajille. Se on aiheuttanut niin vakavia vääristymiä tosissaan täällä rahoitusmarkkinoilla.
Risto Murto:
. . . valtionlainoissa mutta vähän laajemminkin, niin on tullut huikean iso toimija, jonka nimi on keskuspankki, ja se ostaa paljon. Ihan aidosti hinnan muodostusta, että jostakin pystyt ostaan arvopapereita, niin on on on muuttunut.
MOT:
Tarkoittaaks se käytännössä sitä, että markkinamekanismi on osittain rikki?
Risto Murto:
No, kyllä se on osittain rikki sillä tavalla, että siellä on nyt voimakkaasti politiikkaa mukana. Yksi ostaja, jolla on poliittinen talouspoliittinen tavoite, määrittelee aika paljon suunnasta.
planssi:
Temppu ja miten se tehfään
osa V: Rahapumpun jälkeen
EKP ja siihen kuuluvat keskuspankit, Suomen Pankki muiden muassa, ostavat markkinoilta arvopapereita näin:
- 2020 syys–joulukuu: 112 miljardilla eurolla per kuukausi (keskimäärin)
- 2021 tammi–kesäkuu: 105 miljardilla eurolla per kuukausi (keskimäärin)
Yhteensä EKP haalii markkinoilta arvopapereita tämän vuoden syyskuun alusta ensi vuoden kesäkuun loppuun 448 + 630 = 1 078 miljardilla eurolla.
Risto Murto:
Mä uskon, että se että keskuspankit on ollut aktiivisia, on loppujen lopuksi ollut meille kansalaisille, kuluttajille, yrityksille hyvä asia. He ovat pitäneet jollain tavalla talouskasvua kasassa ja käynnissä, mutta ei se mikään suuri en-, menestystarina ole ollut . . . meillä tulee nyt näitä syviä lamoja nyt liian tiheään. Että meillä tulee nyt toinen syvä lama yllättäen runsaassa kymmenessä vuodessa ja tän talouden pitäminen kasvussa ja inflaatio terveenä, tulee olemaan entistäkin vaikeampaa tämän laman jälkeen.
Suomen Pankki on ostanut osana EKP:n osto-ohjelmia lähes 40 miljardin euron edestä Suomen valtion velkakirjoja. Lähikuukausina summa kasvaa kymmeniä miljardeja.
Kaikki tämäkään ei välttämättä riitä; valtioiden velkakirjojen lisäksi keskuspankit ovat jo ostaneet yritysten velkakirjoja. Valtioiden velkakirjoista poiketen keskuspankit ostavat yritysten velkakirjoja myös suoraan liikkeeseenlaskusta – eivätkä siis pelkästään sijoittajilta.
EKP on ostanut muiden muassa näiden yritysten velkakirjoja:
- kiinteistösijoittaja Kojamo
- ydinvoimayhtiö Teollisuuden Voima
- telelaitevalmistaja Nokia
- maailman suurin olutyhtiö Anheuser-Busch InBev (Belgia)
- juomayhtiö Coca-Cola (USA)
- Euroopan suurin alkoholiyhtiö Pernod-Ricard (Ranska)
- ydinvoimayhtiö EDF (Ranska)
- halpalentoyhtiö Ryanair (Irlanti)
Euroalueen heikko talous on herättänyt uusiakin ajatuksia siitä, miten kasvu saataisiin käyntiin. Yhtenä ajatuksena olisi yritysten osakkeiden ostaminen, mikä tarkoittaisi yritysten osittaista kansallistamista. Miten Suomen Pankissa suhtauduttaisiin siihen. että EKP alkaisi ostaa myös yritysten osakkeita?
Olli Rehn:
No, se on varmasti aika sensitiivinen herkkä kysymys, ja en siihen tässä halua ottaa kantaa. En ole välttämättä spontaanisti kauhean innostunut, mutta EKP:lla on monia, siis EKP:han ostaa tällä hetkellä osana osto-ohjelmaa myöskin yritysten joukkovelkakirjoja, että siinä mielessä me olemme yrityslainamarkkinoilla, joukkovelkakirjojen lainamarkkinoilla.
MOT:
Ketä se hyödyttäisi, jos EKP ostaisi osakkeita?
Tuomas Malinen:
No, ehkä joitakin yrityksiä, niitä, keiltä ostettaisiin. Tässähän tullaan siihen, että tässä EKP:stä alkaa tulla Gosbank, joka oli Neuvostoliiton entinen pankki, joka käytännössä määritti, että mitkä projektit saa rahoitusta.
Risto Murto:
No, sinne tulisi yksi iso sijoittaja sille samalle markkinalle, tuota, ostamaan osakkeita lisää, sillä olisi todennäköisesti nettomääräisesti osakekursseja tukeva, nostava vaikutus.
Kaiken kaikkiaan nyt ollaan lähestymässä tilannetta, jossa keskuspankkien mahdollisuudet tuupata kasvua liikkeelle alkavat ehtyä.
Risto Murto:
Koko iso kuva tässä on, että seuraavien toimenpiteiden tämmöinen niin kuin lisähyöty on kyllä pienentymässä tän niin kuin jatkuvan elvytyksen lisääminen vaikeutuu koko ajan, kun ollaan nyt jo tavallaan niin täysillä mukana tässä elvyttämisessä.
Lauri Holappa:
. . . tiettyyn pisteeseen asti semmoseen totaalisen katastrofin torjumiseen torjumisessa niin keskuspankit on hyvin ja niitten arsenaalista löytyy siihen hyvin toimenpiteitä. Mutta sitten niin ku, löytyykö riittävästi ikään kuin ammuksia siihen, jos me haluttais päästä sitt tästä eteenpäin päästä, saada niin kun puskettua . . . työttömyyttä alaspäin tai kasvua tuettua voimakkaammin, niin se on kyseenalaista sitten.
Tuomas Malinen:
Tää ehkä kuvaa sitä, että sijoittajat tosissaan olettaa, että heidät pelastetaan aina. Sitähän nää keskuspankit on tehnyt jo useamman vuoden. Aina, kun joku pääomamarkkinan kulma on vähän hajonnut, niin siellä on sitten, keskuspankki on rynnännyt apuun. Ne todellakin odottaa, että nää nyt, ilmeisesti ne odottaa, että nyt pelastetaan sitten vaikka kansallistamalla pääomamarkkinat. Tää on aivan, tää on siis, me ollaan todella absurdissa tilanteessa.
Tutkija Holapan mielestä finanssipolitiikasta eli valtion tuloista ja menoista vastaavien poliitikkojen olisi nyt otettava vastuu tilanteesta eikä jätettävä sitä rahapolitiikan eli keskuspankkien varaan.
Lauri Holappa:
Ja jos niistä joku hyöty on niin se hyöty kai on juuri siinä, että ne valtion lainojen korkotasot voidaan pitää siellä alhaalla ja on sillon sitä pelivaraa sille finanssipolitiikalle . . . Mutt jos ei sitä pelivaraa käytetä niin niin kyll silloin myös näistä jäävä hyöty jää vähäisemmäksi.
Kukaan ei tiedä, mitä sitten tapahtuu, kun EKP ei enää lapioi sijoittajille kymmeniä ja kymmeniä miljardeja euroja kuukausittain. Yksi seuraus voi olla se, että halvan rahan ansiosta nyt pystyssä pysyvät yritykset ja pankit alkavat kaatua.
Loputtomiin EKP ei voi elvyttää; pankilta voi yhtäkkiä kadota sijoittajien luottamus ja eurolta arvo, jos uutta rahaa luodaan ylenmäärin. Jossain vaiheessa rahapumppu joka tapauksessa hiljenee ja silloin vaarana on, että talouskasvu vaimenee olemattomiin.
Risto Murto:
Tää on ehkä esimerkiksi euroalueella se keskeinen riski, mihin myös Suomen Pankissa on viitattu, että me joudutaan tilanteeseen, joka muistuttaa jollain tavalla Japanin tilannetta. Korot ja inflaatio nollassa, kasvu hiljaista ja keskuspankin keskuspankin tase iso ja velkaantuminen valtiolla korkeeta. Ja se jatkuu esim. seuraavat 10-20 vuotta.
