Kuka sinä olet?
Todennäköisesti vastaat nimelläsi. "Olen Liisa." "Olen Matti". Vastaus kertoo, kuinka yhtä ihminen ja hänen nimensä ovat.
Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, ettei ihmisen nimessä ole kyse mistä tahansa äänteiden tai kirjainten ketjusta, jonka tehtävä on vain lajitella yksilöt, kuten verohallinto haksahti vastikään ajattelemaan.
Oman nimen merkitystä ihmiselle ovat tutkineet niin sosiaalipsykologit kuin antropologit. Aivokuvat ovat osoittaneet, että aivot reagoivat oman nimen kuulemiseen erityisellä tavalla, joidenkin tutkimusten mukaan jopa vegetatiivisessa tilassa, jossa yhteys maailmaan näyttää olevan aivan poikki.
Liisan ja Matin kutsumanimen ovat päättäneet heidän vanhempansa tai kenties he itse hieman vartuttuaan. Jos kaveripiiri on alkanut kutsua heitä Lissuksi ja Masaksi, silloinkin on ollut heidän vallassaan, ovatko he kelpuuttaneet moisen nimi-identiteetin.
Kun uusi nimilaki nyt sallii neljä etunimeä, Liisa voi olla passissaan vaikka Laura Liisa Linda Linnea, vaikka sen muistavat luultavasti vain hänen vanhempansa.
Mutta entäpä, jos viranomainen yhtäkkiä päättää, että Liisa on Laura ja sillä hyvä?
Näin kävi vuodenvaihteessa, kun verottaja lähestyi uusilla verokorteilla. Toisin kuin aiempina vuosina, kortteihin oli päätetty panna vain yksi etunimi, ensimmäinen, olipa se kutsumanimi tai ei.
2,1 miljoonaa suomalaista on ilmoittanut kutsumanimensä viranomaisten tietoon. Heistä miltei 220 000, reilu kymmenen prosenttia, käyttää kutsumanimenään muuta kuin ensimmäistä etunimeään.
Todellisen luvun voinee ainakin tuplata, sillä yli 60 prosenttia ei ole tehnyt kutsumanimi-ilmoitusta Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmään. (Sen voi tehdä täältä.)
Nimiasioihin perehtynyt Helsingin yliopiston suomen kielen professori Terhi Ainiala kutsuu ihmisen ja hänen nimensä lujaa sidettä minuuden representaatioksi.
Ihmisyhteisöissä on aina käytetty nimiä, vaikka antropologit ovat joskus erehtyneet kuvittelemaan, että joissakin yhteisöissä ihmisiin viitataan nimien sijasta sukulaisuussuhteilla, Ainiala kertoo.
– Nimiä ei välttämättä ole paljastettu ulkopuolisille, mutta mistään ei ole löydetty yhteisöjä, joissa nimiä ei olisi.
Suomessakin tehdyt kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisiä loukkaa, jos heidän nimensä äännetään tai kirjoitetaan väärin – puhumattakaan siitä, että heitä puhutellaan muulla kuin kutsumanimellä.
– Sellainen tuntuu hyväksynnän tai arvostuksen puutteelta. Siinä, kuinka vahvasti ihminen identiteettiloukkauksen kokee, on kuitenkin eroja, Ainiala sanoo.
Koska tämä on paljon tutkittua ja arjestakin tuttua tietoa, verottajan ratkaisu kummastuttaa.
– Ei kukaan voi ajatella, että nimi on vain etiketti tai yksilöintitunnus. Nimeäminen on kaikkia lähellä – jos ei lasten, niin ainakin lemmikkien, Ainiala sanoo.
Mikä verohallinnon peruste siis mahtoi olla?
– Kun verokorttia uudistettiin, se koski monia asioita ja siinä haettiin selkeyttä. Tietotekniset asiat aina vaikuttavat siihen, mitä tulosteelle viedään ja miten ne saadaan mahtumaan, sanoo ylitarkastaja Hilkka Pelander.
Hän arvelee, että tuollaisia seikkoja uudistuksessa lienee pohdittu. Itse hän ei vielä tuolloin ollut nykyisessä työssään verohallinnon henkilöverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksikössä.
Kun verokortit olivat rapsahdelleet postiluukuista joulu- ja tammikuussa, verottaja alkoi saada palautetta. Määrää ei ole tilastoitu, Pelander kertoo, mutta sisällön voi päätellä kipakaksi, koska verottaja pyörsi päätöksensä hyvin nopeasti.
Jos nyt hakee muutosverokorttia, siinä ovat jälleen kaikki etunimet, ja ensi vuonna ne näkyvät kaikkien korteissa.
– Muutos tehtiin jo tammikuun loppupuolella, kun nähtiin, että se pystytään siinä aikataulussa toteuttamaan ja se kannattaa toteuttaa.
Verohallinnon sähköistä asiointipalvelua OmaVeroa, jossa voi muun muassa muuttaa verokorttiaan, ovat olleet kehittämässä myös asiakkaat, Pelander kertoo.
– Tämä nimiasia ei varmaankaan tullut testiryhmässä esille sen takia, että testaaja ei toiminut omilla tunnuksillaan vaan testinimellä. Hän olisi voinut reagoida toisella tavalla, jos tunnukset olisivat olleet omat.
Kun kutsumanimen ilmoittaa väestötietojärjestelmään, siitä siis tulee virallinen. Joustonkin varaa on: esimerkiksi Sallamarin kutsumanimi voi olla Salla tai Mari ja Susanna voi olla Sanna.
Niin virallinen ilmoitus ei kuitenkaan ole, että nimi päätyisi passiin tai ajokorttiin. Se vaatii varsinaisen nimenmuutoksen. Helppoa sekin tosin on: kirjallinen hakemus maistraattiin riittää tekemään Liisasta Lissun tai Matista Masan.
Sekä Lissu että Masa kelpaavat maistraateille suoralta kädeltä. Ratkaisevaa on, että Väestörekisterikeskuksen etunimitilastosta löytyy kaimoja. Lissuja siellä on kuutisenkymmentä, Masoja noin sata.
Ellei kaimoja ole, oikeusministeriön nimilautakunta puntaroi nimen samalla tavoin kuin ne vastasyntyneille kaavaillut nimet, jotka mietityttävät maistraatteja. Ne pyytävät nimenmuutoksista noin sata lausuntoa vuodessa.
Lautakunta vaikuttaa suhtautuvan lempinimiin varsin suopeasti. Liisasta voi tulla Lillu ja Matista Mökö, sillä sellaisetkin löytyvät kelpuutettuina virallisiksi nimiksi. Kaikkiaan nimenmuutoksia tehdään noin 3 700 vuodessa.
Jollakulla nimenmuutoksen syy voi olla se, että nimi on osoittautunut epäkäytännölliseksi – vaikkapa juuri niin, että halutaan kutsumanimi ensimmäiseksi nimeksi.
Toisaalta identiteetti on voinut muuttua. Vanha nimi ei tunnu enää omalta tai ei ehkä ole koskaan tuntunutkaan.
Yksi ryhmä ovat transsukupuoliset, joille nimen muuttaminen omaa sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi voi olla pitkä ja vaikea prosessi. Uudessakin etunimilaissa on edelleen pykälä, joka kieltää naisilta nimet, jotka ovat vakiintuneet miehille, ja päinvastoin.
Tutkimuksissa on tullut esille monia kipeitä kertomuksia, joissa ihmiset kysyvät, kuka saa päättää, keitä he ovat, sanoo professori Terhi Ainiala.
Lue myös:
Onko nimi enne myös Suomessa? Etunimi voi avata ovia tai sulkea niitä
