BARCELONA Kun 24-vuotias Carla Williams astui kaksi vuotta sitten Hondurasin pääkaupungista Tegucigalpasta Barcelonaan matkaavaan lentokoneeseen, hän oli surullinen mutta helpottunut.
Helpottunut siksi, että elämä jengiväkivallan piinaavassa Hondurasissa oli osoittautunut mahdottomaksi.
Surullinen siksi, että joutui jättämään tuolloin vasta yksivuotiaan tyttärensä.
– Olin töissä hampurilaisravintolassa. Palkkapäivinä pelkäsin, että minut ryöstetään, kun lähden töistä. Lopulta niin kävikin kolme kertaa, Williams muistelee vakavana päivää, jolloin ryöstäjät iskivät taksissa.
Tuolloin rikolliset eivät päästäneet Williamsia ulos taksista ennen kuin hän oli nostanut tilinsä tyhjäksi.
Vaikka Williams totteli, hänet uhattiin tappaa. Lopulta hänet jätettiin ryöstettynä ja shokissa syrjäiselle alueelle.
Williams pääsi vahingoittumana kotiin, mutta tapauksen jälkeen hän alkoi kärsiä posttraumaattisesta stressistä.
Rikosilmoitusta hän ei edes harkinnut.
– Jos olisin tehnyt rikosilmoituksen, minut olisi todennäköisesti tapettu. Ryöstäjät tiesivät, kuka olen, koska he veivät rahojen lisäksi henkilöllisyystodistukseni.
Traumaattisen kokemuksen jälkeen Williams päätti lähteä kotimaastaan, vaikka päätös oli raskas. Tyttärensä hän jätti äidilleen.
– Ajattelin, että pienen lapsen kanssa työn löytäminen olisi voinut olla mahdotonta, Williams sanoo hiljaa.
Karkotetut tulevat Espanjaan
Williams kertoo tarinaansa Barcelonan keskustassa sijaitsevan latinoyhdistyksen Fedelatinan tiloissa. Yhdistyksen tavoitteena on auttaa etenkin paperittomia siirtolaisia saamaan oleskeluluvan, löytämään työpaikan ja helpottamaan muutenkin sopeutumista.
Pelkistetyn toimistorakennuksen ilmoitustaulussa mainostetaan kulttuuritapahtumia, kursseja ja siirtolaisiin perehtyneiden asianajajien palveluja.
Yhdessä julisteessa kerrotaan, ettei naisiin kohdistuva väkivalta ole Espanjassa sallittua.
Avokonttoria muistuttavassa toimistossa yhdistyksen työntekijät, latinoja hekin, neuvovat siirtolaisia kahtena päivänä viikossa.
Fedelatinan johtajan, asianajaja Javier Bonomin mukaan asiakkaita on viime aikoina ollut aiempaa enemmän Venezuelasta ja Keski-Amerikan maista, etenkin Hondurasista, josta Carla Williamskin on kotoisin.
Espanjaan pääsee lentolipun hinnalla ja turistina ilman viisumia.
– Sekä Yhdysvaltain että Meksikon tiukentunut rajapolitiikka vaikuttavat, Bonomi sanoo.
Hän kertoo, että moni pakenee kotimaastaan jengiväkivaltaa ja köyhyyttä.
– On myös siirtolaisia, jotka on karkotettu Yhdysvalloista tai jotka eivät ole päässeet sinne.
He tulevat Bonomin mukaan mieluummin Espanjaan kuin palaavat takaisin turvattomaan kotimaahansa.
Moni tulee myös opintojen perässä – ja jää
Espanjan tilastokeskuksen mukaan Espanjassa asui viime vuonna hieman alle miljoona latinoa. Luvussa ei ole mukana kaksoiskansalaisia eli heitä, joilla on myös Espanjan passi.
Latinalaisen Amerikan maiden kaksoiskansalaisia entisessä siirtomaavallassa on satoja tuhansia, pelkästään Barcelonassa lähes puoli miljoonaa.
Moni tulee Espanjaan opiskelujen perässä ja jää lopulta sille tielleen. Espanja tekee tiiviisti yhteistyötä Latinalaisessa Amerikassa sijaitsevien yliopistojen kanssa.
Espanja myös havittelee tiettyjä ammattiryhmiä kuten lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Heitä houkutellaan monia Latinalaisen Amerikan maita paremmalla palkkatasolla.
Terveydenhuoltosektori on kuitenkin poikkeus, sanoo asianajaja Javier Bonomi.
– Suurin ongelma on se, että hyvänkin koulutuksen saaneet eivät työllisty opintoja vastaavaan työpaikkaan, vaikka osaamista olisikin.
Hän itse saapui Espanjaan Argentiinasta lähes 20 vuotta sitten. Bonomilla oli asianajajan koulutus sekä Italian kansallisuus, mikä helpotti sopeutumista ja työnsaantia.
– Heikoin tilanne on tietenkin niillä, jotka ovat laittomasti maassa.
Sellainen on esimerkiksi Carla Williams.
Yhä harvempi saa jäädä
Williams päätyi Barcelonaan, koska perheen kaukainen sukulainen oli luvannut majoittaa hänet ensimmäisiksi kuukausiksi. Yhdysvaltoihin lähtemistä hän ei edes harkinnut, koska maahan pääseminen tuntui lähes mahdottomalta.
Muita barcelonalaisia tai kaupunkia Williams ei tuntenut, niin kuin ei Eurooppaakaan. Hän ei ollut koskaan käynyt Hondurasin ulkopuolella.
Ensi töikseen Williams rekisteröityi kaupungin asukkaaksi ja haki oleskelulupaa.
Espanjan lakien mukaan maassa 2–3 vuotta oleskelleet paperittomat siirtolaiset voivat saada oleskelu- ja työluvan, mikäli heillä on näyttöä maahan integroitumisesta.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että siirtolaisella on oltava työsopimus tai esimerkiksi perhesuhteisiin perustuva syy jäädä maahan. Hänen on myös oltava rekisteröitynyt Espanjaan.
Viime vuosina vaatimukset ovat kiristyneet, ja yhä harvempi saa jäädä. Prosessi oleskeluluvan saamiseksi voi myös kestää useita vuosia.
Poikkeuksena ovat esimerkiksi venezuelalaiset, joiden määrä on maan heikon humanitaarisen tilanteen takia kasvanut Espanjassa rajusti viime vuosina. Siksi he saavat usein oleskeluluvan muita ryhmiä nopeammin.
Paperittomat hoitavat vanhuksia
Carla Williams toivoo saavansa oleskelu- ja työluvan ensi vuonna. Siihen asti hänen on jatkettava pimeillä työmarkkinoilla.
Ensimmäisen työn Williams löysi, kun hän oli ollut Barcelonassa kolme kuukautta.
– Tutustuin nopeasti muihin samassa tilanteessa oleviin siirtolaisiin, ja he osasivat vinkata työpaikoista.
Monen muun Espanjassa asuvan paperittoman latinosiirtolaisen tapaan Williams työskentelee siivoojana ja vanhustenhoitajana.
Koska Espanjassa ei ole yhtä kattavaa julkista vanhustenhoitojärjestelmää kuin Suomessa, perheet palkkaavat iäkkäille sukulaisilleen yksityisiä hoitajia. Moni säästää kuluissa palkkaamalla paperittoman siirtolaisen.
Williamsilla on monta eri työnantajaa. Työtä joutuu tekemään paljon, jos sillä haluaa ansaita, hän sanoo.
– Jos työskentelen päivittäin kymmenen tuntia enkä pidä vapaapäiviä, tienaan 900–1 000 euroa.
Summasta hän lähettää rahaa tyttärelleen ja äidilleen Hondurasiin sekä maksaa 250 euroa huoneesta, jonka hän jakaa uuden kumppaninsa kanssa.
Kilpailu työpaikoista on kovaa. Siksi palkkojen polkeminen on yleistä.
– Minulle on tarjottu esimerkiksi siivoamisesta alle viittä euroa tunnilta, vaikka olen pyytänyt kymmentä euroa, Williams kertoo.
Moni työnantaja perustelee alhaisempia palkkoja sillä, että paperittoman palkkaaminen on riski työnantajalle ja tulijoita riittää. Asianajaja Javier Bonomin mukaan Espanjaa koetellut talouskriisi näkyy edelleen myös siirtolaisten palkkatasossa.
– Vielä vuonna 2000 siirtolaistyöntekijät saattoivat ansaita helposti 1 500–1 800 euroa kuussa. Nyt harva tienaa edes tuhatta euroa samasta työstä, Bonomi sanoo.
Paperittomien palkkaaminen on Bonomin arvioiden mukaan vähentynyt, sillä valvonta on entistä tarkempaa ja sanktiot paperittoman työntekijän palkkaamisesta voivat nousta merkittäviksi.
Samalla heikosta syntyvyydestä kärsivä Espanja on entistä riippuvaisempi siirtolaisista.
Latinoilla Espanjassa helpompaa kuin Yhdysvalloissa
Viime vuonna siirtolaisten määrä kasvoi Espanjassa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2013 talouskriisin.
Kaikkiaan Espanjassa oli viime vuonna rekisteröityneitä siirtolaisia noin 4,8 miljoonaa. Noin 60 prosenttia heistä on lähtöisin EU:n ulkopuolelta.
Fedelatinan tiloissa neuvontaa odottavat ihmiset kertovat, että heidän suurimmat ongelmansa liittyvät työnsaantiin ja etenkin elinkustannuksiin Barcelonan kaltaisessa kalliissa suurkaupungissa, jossa asuntojen vuokrat ovat nousseet viime vuosina merkittävästi.
Kukaan ei sano joutuneensa varsinaisen rasismin uhriksi.
Espanjalaisen El Diario -lehden tutkimus viittaa siihen, että latinoilla on Espanjassa helpompaa kuin Yhdysvalloissa. Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan 80 prosenttia latinoista tuntee olevansa Espanjassa kuin kotonaan.
Myös Fedelatinan johtaja Javier Bonomi uskoo, että latinoihin suhtaudutaan Espanjassa suopeammin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, vaikka varsinaiseen tasa-arvoon onkin vielä matkaa.
– Latinot ovat oleellinen osa espanjalaista yhteiskuntaa, mutta heitä ei juuri näy päättäjinä tai esimerkiksi poliisivoimissa. Väitän, että espanjalaiset ovat aina etusijalla, mitä tulee työn tai asunnon löytämiseen, Bonomi sanoo.
Hondurasilainen Carla Williams on Espanjassa onnellinen. Hän ei usko enää koskaan palaavansa kotimaahansa.
– Jos saan oleskeluluvan, tuon tänne myös tyttäreni ja äitini. Haluan, että tyttäreni voi elää ilman pelkoa.
Lue myös:
