Lehmien hyvinvointi, vasikoiden vieroittaminen emosta ja maitotuotannon hiilijalanjälki herättivät ihmetystä, kun Ylen lukijat saivat esittää kysymyksiä lehmistä ja maidosta verkkosivuillamme.
Kymmeneen lukijoiden kysymykseen vastaavat nyt tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoistuva eläinlääkäri Virve Korhonen, maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Milja Keskinen ja tutkimusprofessori Marketta Rinne Luonnonvarakeskuksesta.
Ylellä on 3.12 saakka käynnissä navettasuora, jonka kautta voit tutustua, miten maidontuotanto tapahtuu. Puolankalaisessa navetassa on kaksi 360-kameraa, joiden kuvaa voit pyöritellä mielesi mukaan. Näytämme navetan tapahtumia tiistaihin asti yötä päivää verkkosivuillamme. Navettasuoraa pääset katsomaan tästä.
Pidetäänkö lehmiä sisätiloissa ja kytkettynä koko pitkän talven?
Eläinlääkäri Virve Korhonen: Tämän hetkisen lainsäädännön mukaan kytkettynä pidettävien lehmien on päästävä laiduntamaan tai jaloittelemaan vain kesäisin. Meillä on parsinavettoja, missä lehmiä pidetään kytkettynä. Suurin osa lehmistä elää pihatoissa, eli ne saavat olla vapaana navetassa. Joissakin pihatoissa on ulkoilualueita, joissa voi olla talvisin.
Kuinka monta prosenttia Suomen kaikista navetoista on parsinavettoja?
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Milja Keskinen: Parsinavettoja on edelleen aika paljon käytössä.
Kuitenkin parsinavetoissa karjakoko on keskimääräistä pienempi. Kaikista karjoista 72 prosenttia kuuluu tuotantotarkkailuun. Tuotantotarkkailussa olevista navetoista 61 prosenttia on parsinavettoja ja 39 prosenttia pihattonavettoja. Lehmistä 39 prosenttia on parsinavetoissa ja 61 prosenttia pihattonavetoissa.
Uusia parsinavettoja ei juurikaan enää rakenneta, eikä niiden rakentamista tueta taloudellisesti.
Tutkimusprofessori Marketta Rinne: Pihatoiden osuus myös kasvaa jatkuvasti, kun vanhat parsinavetat jäävät pois käytöstä ja tilalle tulee uusia pihattoja.
Kauanko lehmä saa elää tuotantoeläimenä? Kuinka pitkään se eläisi luonnollisesti?
Eläinlääkäri Virve Korhonen: Lypsylehmä elävät keskimäärin neljästä viiteen vuotta, eli ne poikivat yleensä kaksi tai kolme kertaa. Guinnesin ennätystenkirjan mukaan maailman vanhin lehmä on 48-vuotias, mutta eivät ne yleensä niin vanhaksi elä, vaikka saisivat olla eläkkeelle asti navetassa. Luonnossa elävän lehmän keski-ikää on vaikea arvioida, sillä niille voi tulla esimerkiksi sairauksia. Sanoisin, että ne elävät noin parikymmentä vuotta.
Tutkimusprofessori Marketta Rinne: Suomalainen lehmä elää keskimäärin 5,2 vuoden ikäiseksi, mutta vaihtelu on suurta. Osa lehmistä joudutaan poistamaan pian ensimmäisen poikimisen jälkeen parin vuoden iässä sairaustapausten takia ja myöhemmin myös huonon hedelmällisyyden takia. Yli 10 vuotta vanhat lehmät eivät kuitenkaan ole erityisen harvinaisia. Lehmän tietoisuus on hyvin erilainen kuin ihmisen. Se elää hetkessä eikä pitkä ikä merkitse sille samaa kuin meille ihmisille.
Kuinka kauan vasikat ja emät saavat viettää aikaa yhdessä, ja miten pitkään nautaeläimet luonnossa imettävät vasikoitaan ennen vieroitusta? Jäisikö silloin maitoa enää ihmisille?
Eläinlääkäri Virve Korhonen: Luonnossa emä vieroittaa vasikan noin 6–10 kuukauden ikäisenä. Lypsykarjalla yleisintä on vieroittaa vasikka emästään alle vuorokauden ikäisenä.
Osa tutkimuksista puoltaa varhaista vierotusta, sillä silloin vieroittaminen stressaa vähemmän emää ja vasikkaa, koska leimaantumista ei ole ehtinyt tapahtua. Varhaista vierotusta perustellaan myös sillä, että silloin vasikan terveyttä voidaan valvoa paremmin ja on helpompi huolehtia, että se juo riittävästi maitoa. Tuotantonavetoissa ei myöskään ole usein sellaisia tiloja, joissa jokainen vasikka voisi olla emänsä kanssa.
Argumentit vieroitusta vastaan perustuvat siihen, että silloin ei mahdollistu luontainen emokäyttäytyminen eikä imetys tapahdu luonnollisesti. Vasikoiden pito-olosuhteet ja hoito ovat kuitenkin parantuneet monilla tiloilla, millä on voitu vähentää varhaisen vieroituksen haittoja.
Meidän nykylehmämme on jalostettu sellaisiksi, että ne tuottavat paljon enemmän maitoa kuin vasikka jaksaa imeä. Emolehmillä, joita ei ole jalostettu maidontuotantoon, vasikka juo kaiken maidon.
Vaikuttaako lehmien syömä rehu maidon makuun ja rasvamäärään?
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Milja Keskinen: Lehmärotujen ja yksilöiden välillä on perinnöllistä vaihtelua maidon koostumuksessa. Pötsin mikrobisto muokkaa rehua ja siitä saatavia ravintoaineita paljon ennen kuin niistä muodostuu maitoa. Rehun koostumuksella voidaan jonkin verran vaikuttaa rasvapitoisuuteen ja sen koostumukseen, mutta lehmän fysiologia asettaa tälle melko tiukat rajat. Jotkin rehussa olevat makuvirheet voivat mennä läpi maitoon asti.
Eikö lehmiä häiritse, että vasikkalassa ja navetassa on aika valoisaa illalla?
Eläinlääkäri Virve Korhonen: Valot eivät yleensä ole navetoissa öisin päällä, mutta joissain navetoissa on himmeämpiä yövaloja. Tutkimuksissa on todettu, että valon ja pimeän rytmistä on hyötyä maidontuotannolle. Valoisuuden lisäämisestä ei ole hyötyä, mutta en osaa sanoa, häiritseekö se lehmiä.
Tutkimusprofessori Marketta Rinne: Lehmien vuorokausirytmi on hyvin erilainen kuin ihmisten, eli syömis-, märehtimis- ja lepojaksot ajoittuvat melko tasaisesti vuorokauden ympäri. Lehmät saavat hyvin levättyä myös päivänvalossa. Robottinavetoissa lehmät käyvät lypsyllä myös öisin, joten riittävä valaistus helpottaa niiden liikkumista ja tekee siitä turvallisempaa.
Tulisiko lehmän hiilijalanjälki pienemmäksi, jos se saisi laiduntaa metsälaitumilla. Ja talvella ruoka olisi kuivaa sekaheinää?
Tutkimusprofessori Marketta Rinne: Hiilijalanjäljen pienentämisen kannalta maidontuotannossa on tärkeää tuottaa mahdollisimman paljon maitoa mahdollisimman pienellä rehujen määrällä. Tämä edellyttää hyvää lehmien perinnöllistä maidontuotantokykyä, laadukkaita rehuja oikeassa suhteessa toisiinsa sekä hyviä eläinten olosuhteita ja hoitokäytäntöjä.
Näitä kaikkia osa-alueita on kehitetty Suomessa, ja viimeisten 50 vuoden aikana pötsissä muodostuvan metaanin määrä yhtä maitolitraa kohti on pienentynyt 34 prosenttia.
Intensiivinen tuotanto tuottaa siis maitolitraa kohti pienemmän hiilijalanjäljen kuin metsälaitumilla tuotettu maito.
Rehun kosteuspitoisuus ei vaikuta siihen, miten tehokkaasti lehmä pystyy muuntamaan rehun maidoksi, mutta rehun energiapitoisuus vaikuttaa. Intensiivinen rehuntuotanto, jossa peltohehtaaria kohti saadaan suuri ja energiapitoinen sato, pienentää pääsääntöisesti hiilijalanjälkeä. Rehu voidaan korjata kosteana säilörehuksi, joka on teknisesti toimivampi ratkaisu, tai kuivata heinäksi.
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Milja Keskinen: Metsälaiduntamista ei ole hallinnon puolesta rajoitettu. Kuitenkin nykyisin käytössä olevat runsastuottoiset lypsylehmät eivät saisi riittävästi ravintoa metsälaitumilta. Metsälaitumet sopivat paremmin maitotilan nuorkarjan käyttöön kuin lypsylehmien. Metsälaiduntamisella voi olla luonnonmonimuotoisuuden kannalta hyötyjä.
Millaisen ympäristökuormituksen suomalainen maidontuotanto kokonaisuudessaan aiheuttaa?
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Milja Keskinen: Nautakarjataloudessa ja siten myös maidontuotannossa eläimet ruokitaan pääasiassa nurmirehulla. Nurmi suojaa pellon pintaa eroosioaineksen ja ravinteiden huuhtoutumiselta talvella, siitä aiheutuu vähäisemmät kasvihuonekaasupäästöt kuin yksivuotisten kasvien viljelystä, ja se osaltaan lisää luonnon monimuotoisuutta ja maaperän hyvinvointia.
Vesistövaikutukset aiheutuvat typen ja fosforin huuhtoutumisesta. Viimeaikaisten selvitysten perusteella vesistöpäästöt nautakarjatalouden nurmiviljelystä ovat aiempaa arvioitua pienempiä.
Maataloussektorilla raportoitavista päästöistä 32 prosenttia aiheutui vuonna 2017 kotieläinten ruuansulatuksesta ja 11 prosenttia lannan käsittelystä. Kotieläinten ruoansulatuksen päästöistä suurin osa on peräisin nautakarjasta.
Maataloussektorin maatalousmaan typpidioksidipäästöjä jamaankäyttösektorin hiilidioksidipäästöjä ei voi yksiselitteisesti jyvittää maidontuotannolle, koska maaperästä aiheutuisi päästöjä myös muussa tuotannossa kuin rehuntuotannossa.
Maidontuotanto keskittyy Suomessa alueille, joissa luonnon olosuhteet rajoittavat muuta maataloustuotantoa ja maidon tuotannolla on siis aluetaloudellisestikin merkittävä vaikutus. Eläintiheys on Suomessa eurooppalaisittain alhainen, mikä helpottaa tuotannosta aiheutuvien ympäristöongelmien hallintaa.
Maidontuotannolla on myös positiivisia ympäristövaikutuksia, kuten esimerkiksi laiduntamisen ja nurmirehun tuotannon vaikutukset maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen.
Onko lehmillä paino-ongelmia?
Eläinlääkäri Virve Korhonen: Lehmien paino-ongelmat eivät ole yleisiä. Sanoisin, että lähes joka karjassa on kuitenkin yksilöitä, jotka ovat päässeet lihomaan. Ruokinnan pitäisi olla sopivassa suhteessa maidontuotantoon. Kulutuksen ja saannin suhde määrittää sen, lihooko lehmä.
Liikalihavuutta halutaan välttää, sillä erityisesti poikimisen jälkeen se aiheuttaa riskejä. Liikalihavuus vähentää lehmien syöntikykyä, mikä voi aiheuttaa niille poikimisen aikaan liian suuren energiavajeen. Lehmillä on aina energiavaje poikimisen aikaan, mutta ylipainoisilla se on pahempi.
Sattuuko lehmiä lypsyrobotissa oleminen? Ja miten ne osaavat mennä itse robotille?
Eläinlääkäri Virve Korhonen: Ei satu. Robotissa on herkkurehua, joka houkuttelee lehmät lypsylle. Lehmät ovat älykkäitä eläimiä, joten ne oppivat menemään sinne, mutta ensimmäisillä kerroilla eläin saattaa tarvita ihmisen ohjausta.
Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Milja Keskinen: Lypsyrobotissa olo ei satu eläimeen ja on lehmille miellyttävä kokemus. Lisäksi robotti monesti mahdollistaa lehmille mahdollisuuden itse päättää lypsylle menosta eläimen tunteman tarpeen mukaan.
Voit keskustella aiheesta kello 22:een saakka!
