Suomen ampumahiihtomaajoukkueen meno tällä kaudella on ollut lähes joka kilpailussa sama: suksilla kulkee useimmiten mainiosti, mutta ampumapenkalla meno sakkaa. Sama tahti on jatkunut myös Anterselvan MM-kisoissa.
– Se on ollut tämän kauden trendi. Se, että hiihdämme joukkueena hyvää vauhtia, on iso asia, sillä ilman hyvää hiihtovauhtia ei ole edellytystä tehdä tulosta, päävalmentaja Jonne Kähkönen sanoi Yle Urheilulle.
Yle Urheilun asiantuntija Paavo Puurusen mukaan on selkeästi ollut nähtävissä, että suomalaisten suurin ongelma on ampumapenkkatyöskentelyssä. Kaikki joukkueen urheilijat ovat nopeita ampumaan, mutta tätä nopeutta ei saada siirrettyä harjoituksista kisatilanteeseen.
Puurusen aktiiviaikaan Suomen maajoukkueen silloinen päävalmentaja Anatoli Hovantsev kilpailutti urheilijoita harjoituksissa paljon myös ampumapenkalla. Siitä oli paljon apua varsinaisissa kilpailuissa.
– Aina oli mukana painetta, joten siinä kehittyi väkisinkin. Tässä lajissa on a ja o, että hallitsee painetilanteen, Puurunen sanoi.
Edettävä oman tason mukaan
Jonne Kähkönen otti Suomen joukkueen haltuunsa kesällä 2018. Hän on tämän jälkeen ajanut joukkueeseen omaa filosofiaansa. Kähkönen korostaa, että ampumahiihtäjällä täytyy ensin olla riittävä taitotaso ammunnassa ja sen jälkeen rutiinia pitää saada lajiharjoittelusta.
– Olen yrittänyt painottaa koko ajan, että ampumanopeus ja ampumapaikkatyöskentely on tärkeää, mutta jokaisen pitää edetä oman tasonsa mukaan. Valtavan suuria hyppäyksiä yhden kauden aikana ei pysty ottamaan, muussa tapauksessa suoritus hajoaa, Kähkönen sanoi.
– Muutos ottaa aina aikaa. Kauden päätteeksi pitää analysoida kriittisesti, olemmeko tehneet oikeita asioita. Tällä hetkellä olen aivan varma, että teemme oikeita asioita. Emme vain ole vielä pystyneet realisoimaan sitä tuloksina.
Ei valtavaa hyppäystä, vaan portaittain eteenpäin
Naisten normaalimatkan jälkeen kahdeksan sakkominuuttia ampunut Mari Eder kertoi Yle Urheilun haastattelussa, että hän on hakenut kesken kauden ampumanopeuteensa muutosta. Paavo Puurunen ihmetteli tätä suuresti, sillä hänen mielestään maailmancupin ruljanssissa tuollaiset muutokset eivät onnistu.
– Työ pitää tehdä kesällä ja kun talvella lähdetään cupia kiertämään, se hioutuu, minkä on opetellut kesän aikana, Puurunen sanoi.
Kähkösen mukaan ampumahiihtoon on viimeisten vuosien aikana noussut uusi sukupolvi esiin, ja se näkyy etenkin naisten puolella nopeammassa ammunnassa ja ampumapenkkatyöskentelyssä. Tähän täytyy tarttua myös Suomen joukkueen harjoittelussa.
Kähkösen mukaan nopeusharjoitteisiin löytyy monta tapaa ja yksi yksinkertaisista harjoituksista on ampua pahvitauluihin. Tuolloin urheilija ei tiedä, osuuko vai ei, ja keskittyy vain varsinaiseen tekemiseen.
Tehosteena näihin harjoituksiin voidaan käyttää aikaintervalleja, jolloin valmentaja luettelee aikaa sekunti kerrallaan tai vaikka viiden sekunnin välein. Tällöin urheilija pystyy tiedostamaan sen, kuinka kauan hänellä menee esimerkiksi asennon ottamiseen tai tähtäinkuvan saamiseen ja onko hän pysynyt aikataulussa.
– Näitä harjoituksia meillä on ollut mittavissa määrin. Koetamme nostaa määrää tasaisesti. Emme tee mitään valtavaa hyppäystä, vaan pyrimme menemään portaittain eteenpäin.
Ammuntaharjoittelua fyysisen puolen kustannuksella
Vuoden 2001 normaalimatkan maailmanmestari Paavo Puurunen oli omana aktiiviaikanaan varsin nopea ampuja. Hän muistuttaakin, että ampumataito pitää opetella nuorena.
Kähkösen mukaan Suomen tämän hetken pienessä maajoukkueryhmässä täytyy katsoa joukkueen lisäksi yksilöitä. Maajoukkueen urheilijoilla on valtavan erilaiset harjoitustaustat ja urheilijat ovat kehityskaarissaan eri kohdissa.
Suomen kärkiurheilijoista osa alkaa vasta olla siinä tilanteessa, että he voivat yhä enemmän harjoitella ammuntaa kilpailunomaisesti. Kähkösen mukaan näitä harjoituksia voidaan tehdä jopa fyysisen puolen kustannuksella, sillä ammunnan merkitys lajissa on kasvanut viime vuosina merkittävästi.
– Varsinainen ampumisen osaaminen täytyy olla ensin kovalla tasolla, jotta rasituksen alainen tai kilpailuammunta kulkee. Kilpailuammunnan, ammuntanopeuden ja oman luonnollisen rytmin pitää toimia ja sitä pitää uskaltaa tehdä – eli täytyy olla sataprosenttinen luottamus omaan tekemiseensä, Kähkönen sanoi.
Eteenpäin mahdollisimman nopeasti
Normaalimatkalla viisi ohilaukausta ampunut Kaisa Mäkäräinen ei osannut heti kilpailun jälkeen sanoa, mistä hänen ohilaukauksensa johtuivat. Puurusen mukaan jos urheilija ei tiedä, missä vika on, täytyy valmentajan tietää.
– Mutta kuten Juha Papinsaari sanoi ammunnan jälkeen, niin ne olivat ihan Kaisan omia virheitä. Olosuhteet eivät olleet ongelma, hän sanoi.
Kähkönen muistutti, että ammunnan onnistuminen on usein pienistä asioista kiinni, mutta ammunta rakentuu kuitenkin muutamasta peruspalikasta. Hänen mielestään Mäkäräiselle olisi nyt tärkeintä löytää rentous ja itseluottamus omaan tekemiseensä.
Kun MM-kisoissa on kisattu jo viisi henkilökohtaista kilpailua ja yksi viesti, on ampumapenkalla nähty monia onnistumisia, mutta myös täydellisiä sulamisia. Kähkönen myöntää, että isoja vaihteluja on tullut, ja siksi hän on luottavainen siihen, että tilanne voi kääntyä hyväksi Suomen joukkueellekin.
– Suuret muutokset ovat mahdollisia myös meidän urheilijoille. Tärkeintä on, että nämä käydyt kilpailut käydään läpi ja pureskellaan. Sen jälkeen ei katsota taaksepäin, vaan pyritään menemään eteenpäin mahdollisimman nopeasti.
Lue myös:
