Ivalon hautausmaalla riittää lunta. Suurin osa hautakivistä on yli metrisen lumipeitteen alla piilossa. Keväjärveläinen Anna Lumikivi työntää kaikin voimin auraamattomalla tiellä lastenvaunuja. Punaisen villahuivin alla kiljahtelee iloisesti hänen esikoisensa, joulukuussa syntynyt Anton Johannes Dormidon. Vaunujen renkaisiin tarttunut lumi tekee kävelystä entistä riemukkaampaa. He ovat käymässä esi-isänsä haudalla.
Lumikiven isoisoisä Dormidon Jefremoff syntyi Petsamossa ja Ivaloon hänet haudattiin 1950-luvulla. Vuosikymmeniä myöhemmin hänen pojanpoikansa tytär päätti nimetä lapsensa hänen mukaansa.
Nimen antaminen ei sujunut kuitenkaan mutkitta.
– Tiesin kyllä, ettei Dormidon ole yleinen nimi Suomessa, eikä oikeastaan Venäjälläkään. Dormidon-nimeä tiettävästi käytettiin Petsamossa, kertoo Anna Lumikivi.
Isoisoisä Dormidon on vielä kuoltuaan pysynyt merkittävänä henkilönä Lumikiven suvussa. Pienestä pitäen Anna Lumikivi kuuli tarinoita isoisoisästään.
Dormidon Jefremoff oli Petsamon poroisäntä. Hän oli ahkera ja tarkka rahankäytöstä. Dormidon myös kulki pitkiä matkoja lohestamassa Jäämerellä.
Dormidon Jefremoff on Lumikivelle suuri esikuva.
– Hän on ollut todella tärkeä minulle ja koko meidän suvulle. Hän oli merkittävä hahmo meille kaikille, kertoo Lumikivi.
Kun sitten Lumikivet saivat esikoisensa viime joulukuussa, ei nimen valinta tuottanut ongelmia.
Ortodoksisen perinteen mukaan lapsi nimetään syntymäpäivän lähellä olevan nimipäivän mukaan. Dormidon itse syntyi Petsamossa Dormidonin nimipäivänä, Lumikiven Anton-poika taas oman nimipäivänsä läheisyydessä.
Pari viikkoa ristiäisten jälkeen Lumikivelle kuitenkin soitettiin, ettei Dormidon-nimeä ole olemassa. Häntä vaadittiin selvittämään nimen taustat, jotta se voitaisiin hyväksyä.
– Tietenkin ensimmäiseksi siitä nousi huoli, että mitä jos nimeä ei otetakaan vastaan ja joudumme vaihtamaan nimen kokonaan, muistelee Lumikivi.
Mikäli vanhempien valitsema nimi ei löydy Suomen Digi- ja väestötietoviraston tiedoista, joutuu perhe selvittämään valitsemansa nimen taustat.
Anna Lumikivi aloitti selvityksensä kirjoittamalla kolttasaamelaisesta perheestään ja isoisoisästään, jonka mukaan poika sai nimensä. Mukaan Lumikivi liitti valokuvia muun muassa hautakivestä.
– Vähän siinä vaiheessa jo nauratti, että hautakivessä olevalla nimellä todistan lapselle nimeä. Selvitys piti olla niin tarkka kuin mahdollista, joten niin myös lähetin kaiken mahdollisen tiedon Dormidonista, Lumikivi kertoo.
Uudistuneen nimilain myötä vanhemmilla on paremmat mahdollisuudet valita lapselleen nimi
Lumikiven selvitys nimestä otettiin vastaan. Nyt Lumikiven perheen esikoinen kantaa Dormidon-nimeä ainoana Suomessa.
Digi- ja väestötietoviraston nimiasioiden ryhmäpäällikkö, lakimies Laura Mattila kertoo, ettei tänä päivänä harvinaisen nimen hyväksyminen ole hankalaa Suomessa. Mattilan mukaan selvityspyynnön tavoitteena on avata nimen taustatietoja ja helpottaa nimen joutuisampaa käsittelyä virastossa.
Tarkempia lukuja tai tilastoja uusista nimirekisteröinneistä ei kuitenkaan väestötietovirastossa tehdä. Myöskään kulttuurisista taustoista tai tässä tapauksessa esimerkiksi saamelaisista nimistä ei pidetä kirjaa. Yleisesti harvinaisia nimiä käsitellään viikoittain.
– Emme tilastoi näitä harvinaisia nimiä sen perusteella, mihin kieleen tai kulttuuriin niillä on yhteys. Tämän vuoksi en voi sanoa tarkkoja lukumääriä esimerkiksi saamenkielisten nimien osalta. Yleiskatsauksena voisi ajatella, että niitä on harvakseltaan käsiteltävänä, muutamia vuodessa, kertoo Laura Mattila.
Suomen etu- ja sukunimilaki uudistettiin vuoden 2019 alussa. Siitä lähtien vanhemmilla on ollut entistä enemmän valtaa päättää oman lapsensa nimi.
Lapselle valittava nimi ei kuitenkaan saa aiheuttaa pahennusta tai haittaa, eikä olla sopimaton. Myöskään merkit, kuten @ tai # eivät koskaan tulisi hyväksytyiksi nimiksi. Nimen on vastattava vakiintunutta nimikäytäntöä ja oltava vakiintunut sukupuolelle, eikä saa olla sukunimityyppinen.
– Aiempaan nimilakiin verrattuna uusi laki antaa vanhemmille laajemmat mahdollisuudet lapsen nimen suhteen. Ei enää edellytetä, että hyväksyttävä nimi on entuudestaan väestötietojärjestelmässä, Mattila sanoo.
Vanhemmilla on mahdollisuus hakea nimeä väestötiedon ulkopuolelta, nimi voi olla itse keksitty, esiintyä suvussa tai omassa kulttuurissa, kunhan se täyttää edellytykset etunimelle.
Uusia etunimiä on hyväksytty uuden lain myötä hyvinkin sallivasti eli pyritään siihen, että mikäli estettä ei ole, nimi voidaan hyväksyä. Niin myös Dormidon-nimi löysi tiensä väestötietoihin.
Lakimies Laura Mattila näkee, että tämän päivän Suomessa on yhä enemmän kansainvälisiä perheitä, joissa eri nimikulttuurit vaikuttavat lapsen nimen valintaan. Tätä halutaan myös uudessa laissa kunnioittaa.
– Ajattelen että nimi on hyvin tärkeä osa identiteettiä ja sen vuoksi nimi on merkityksellinen asia perheille. Tämä uusi etu- ja sukunimilaki vastaa näihin tarpeisiin, pohtii Mattila.
Suomessa on havaittavissa perinteisten nimien suosio. Suomen suosituimmat nimet vuonna 2019 olivat Leo ja Aino.
– Toinen nouseva trendi on uniikit nimet. On paljon vanhempia, jotka haluavat antaa lapselleen yksilöllisen nimen. Nimen, jota ei ole vielä kenelläkään muulla, kertoo Mattila.
Saamelaisen nimiperinteen mukaan lapselle toivotaan samanlaisia piirteitä kuin sillä henkilöllä, jonka mukaan lapsi nimetään. Tätä toivoo myös Lumikivi omalle pojalleen.
– Vaikka en ole koskaan tavannut isoisoisääni, hän elää meidän mukana. Toivoisin, että pojalleni tulisi samanlaisia rohkeuden ja ahkeruuden piirteitä, kuten Dormidonilla oli, kertoo Lumikivi.
Anton Lumikivi nukahtaa nopeasti tärisevien vaunujen tahtiin. Hänen äitinsä kääntää vaunut ja puhdistelee renkaita lumesta. Isoisoisän haudalle ei päässyt kävellenkään. Lunta on niin paljon, ettei hautakiveä hahmota sen alta.
